Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 17 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 19-vuotias.
JELMU Ry järjesti tänä(kin) vuonna Lutakko Liekeissä -tapahtuman. Esiintyjinä oli perinteisesti vain keskitunnettuja ja vähemmän tunnettuja bändejä. Ainoat ulkomaalaiset bändit oli näköjään bongattu myspacesta, muita sivuja heiltä kun ei tuntunut löytyvän. Eli mitään ylivoimaisia yleisömassaimureita ei tänäkään vuonna nähty Jyväskylän Lutakossa, (ehkä) hyvä niin.
Esiintyjät (minulle tutummat isommalla):
22 Pistepirkko, Ajattara, Before the Dawn, Death Is Not Glamorous, Deathchain, Kamala, Lapko, Manufacturer’s Pride, Moppi ja Aivokurkiaiset, No Shame, Obscurant, Red Number Two, Rytmihäiriö, Snipe Drive, Stalingrad Cowgirls, Turn the Tide, We Are the Physics
En ottanut kameraa mukaan, koska en jaksanut kanniskella ylimääräistä kädessä, vaan halusin pyöriä vähän vapaammin. Onneksi Sampsa sai otettua muutaman kuvan bändeistä. Olin valvonut perjantai-iltana myöhään, joten nukuin johonkin kolmeen ja Sampsa haki minut joskus puoli neljän aikoihin.
Säät olivat todella mahtavat.
Vähän yli neljä sisälavalla huusin musiikin läpi Sampsan korvaan ”MIKÄ BÄNDI TÄÄÄ OLI?”, joka vastasi ”NO SE OBSCURAAANT”. Yllättävän hyvän keikan pojat vetivät. Musiikissa on mukavia piirteitä doom metallista ja death metallista. Tämä kyseinen trio soittaa älyttömän hyvätunnelmaista ja melodista metallia Luukkaisen mahtavasti repivällä kurkkuäänisäestyksellä. Positiivisesti yllättävä bändi.
Obscurantin jälkeen chillattiin hieman ja kuunneltiin tuntemattomampia rockbändejä ulkolavalla. No Shamelta taidettiin kuunnella yksi biisi. Aika vähän porukkaa siinä oli. Lähdimme muistaakseni syömään Monoseraan. Söin perjantainakin aika huonosti, joten hirveä nälkähän siinä pääsi yllättämään. Ostin pizzan (perinteisesti kinkku-ananas-aurajuusto), Sampsa otti kebabin.
Kun selviydyimme takaisin Lutakkoon sisälavalla esiintyi oudompi alternative-rockbändi nimeltä Turn the Tide. Laulaja kirjaimellisesti huusi mikkiin välittämättä yhtään sävelestä. En pahemmin tykännyt…
Tunnit vierivät melko nopeasti. Ajattara esiintyi ulkolavalla yhdeksän maissa ja akustiikka oli mielestäni älyttömän huono. Sen olisi pitänyt kuulostaa synkkäsävyiseltä death metallilta, mutta se kuulosti aikamoiselta meteliltä. Ymmärrän kyllä miksi suurinosa metallibändeistä oli laitettu esiintymään sisätiloissa. Katsojia ei vieläkään ollut liikaa ja Ajattaran encore oli aika köyhä. Kukaan ei edes huutanut mitään (ainakaan en kuullut mitään), bändi tuli vain huvikseen takaisin lavalle soittamaan yhden biisin. Keskinkertainen keikka heillä.
Ajattaran jälkeen menimme sisälle ihmettelemään skotlantilaista alternative-/indierock-bändiä We Are The Physicsiä. Bändi osoittautui erittäin hauskaksi. Esiintyminen oli varsin interaktiivinen, bändin jäsenet heiluivat kuin mitkäkin sätkynuket (muuten täsmälleen samalla tavalla kuin ”Less Than Tree” -musiikkivideossa). Ja päällä oli kauluspaidat ja laihat solmiot tunnettuun punk-tyyliin. Olen yllättynyt kun huomasin että tykkäsin musiikista, sillä en joka päivä indietä kuuntele. Tai ehkä vain tykkään skottiaksentista. ”Thank you forr being so nice”. Poppoo oli muuten myöhemmin illalla katsomassa Deathchainia ihan vieressäni. Olisin päässyt varmasti samaan kuvaan heidän kanssaan milloin vain, mutta kun en fanita.
Ja takaisin ulos. Rytmihäiriö oli aloittelemassa (gambinalla) ja moshpit sai alkaa. Olikin aikamoinen moshpit. Itse en touhuun osallistunut, sillä tiesin tulevan ruumiita, olihan sentään kyse Rytmihäiriön konsertista. Rytmihäiriö on brutaali metalcorebändi, jonka biisien sanoitukset liittyvät aina jollain tavalla tappamiseen, kännissä tappamiseen, murhaan tai muuhun vastaavaan. Näin verta vuotavia neniä ja silmäkulmia. Itse asiassa se silmäkulma oli aika rajun näköinen, se kun vuoti verta leukaan asti. Ihan hyvä konsertti oli muuten.
Rytmihäiriön jälkeen oli Before the Dawn – keikka jota olin melkeinpä odottanut koko illan. He soittivat ainakin biisit Morning Sun, Faithless, The Black, Deadsong, Vengeance ja muistaakseni Eternal ja Wrath. Olisin toivonut vielä Stormbringeriä, mutta sitä he eivät kuitenkaan soittaneet. Erittäin hyvä keikka. Huhut siitä että BtD on hyvä livenä pitivät kuin pitivätkin paikkaansa.
Ennen Deathchainia kävimme ulkona vilkaisemassa Lapkoa. Porukkaa oli kertynyt paikalle melkoinen määrä. Minua Lapko ei kuitenkaan sytyttänyt.
Deathchain oli ok. En ole hirveästi aikaisemmin kuunnellut kyseistä bändiä enkä voi vielä sanoa mitään. Aika mättöähän tuo on. Lähdin kesken kaiken puoli yhden maissa Monoseraan hakemaan pizzaa kun nälkä taas yllätti. Sampsa otti minut Infernon edestä ja heitti kotiin. Kotona söin pizzan ja menin nukkumaan.
Päivän päätteeksi sain hirveän päänsäryn, koska pidin korvatulppia vain puolet ajasta.
Semmonen festivaali.
Kuvat © Sampsa Autere.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
