Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Pitkään aikaan en ole kirjoittanut levyarvosteluja omaksi ilokseni, johtuen siitä että olen töissä metallimusiikki.netissä. Vanhemmilla levyillä ei kuitenkaan ole niin paljon uutisarvoa ja lisäksi arvostelut menevät yleensä myös artistien ja tietysti kyseisen sivuston ylläpitäjän, ”työntantajani” Pete-pojan intressien mukaan. Joten ajattelin että ehkä voin eheyttää Rollemaan musiikkipuolta bloggaamalla musiikkiarvioita vihdoinkin taas pitkän tauon jälkeen.
Vuoden sisällä olen kuunnellut merkittävän paljon black metallia, sekä raakaa että hieman modernimpaa. Viimeisin suosikkini on ruotsalainen Lord Belial. Bändi aloitti raa-alla perinteisemmällä black metallilla, mutta on sittemmin siirtynyt melodisempaan. Lyyriset teemat käsittelevät aihepiirejä kuten kuolema, pahuus, himo, pimeys. Hyvin vähän on havaittavissa black metallille tyypillistä saatana-painotteista sanomaa, jos ollenkaan, mikä lienee ihan hyvä asia.
Musiikillisesti radikaaleja muutoksia bändissä ei kuitenkaan ole koskaan ollut ja bändi onkin niitä harvoja jotka ovat pitäneet suunnilleen saman tyylin vuodesta 1992.
Vaikka tykkään Lord Belialin kaikista levyistä, pidän ehkä eniten yhtyeen uusimmasta levystä, joka on myös melodisin. Levyllä jokainen kappale on äänimaailmaltaan loistava. The Black Curse -levyllä Lord Belial yhdistelee kappaleissaan perinteistä sekä modernia tyyliä.
Lord Belial – Sworn
Pazuzu – Lord of Fevers and Plague (03:49)- Trumpets of Doom (05:10)
- Sworn (04:18
- Inexorable Retribution (04:46)
- Antichrist Reborn (05:16)
- Primordial Incantation (06:08)
- Devilish Enlightenment (05:26)
- Ascension of Lilith (07:11)
- Unorthodox Catharsis (05:30)
- Soul Gate
Kympin arvoinen levy. Suosittelen myös Lord Belialin muita levyjä. Bändin Metal-Archive-sivu – Bändin Last.fm-sivu.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
