Ja taas on päivä enimmäkseen takanapäin. Palaverit ohi viiden aikaan, jonka jälkeen ”katsonpas sähköpostit ja aspatiketit”. Kolme tuntia myöhemmin…
Pitäisi opetella lopettamaan ajoissa.
Huomenna tavoite on lähteä viimeistään neljältä juhannuksenviettoon. Saa nähdä onnistuuko.
Tässä kirjoituksessa on 45 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:08) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Hyvä päivä
Tämä päivä onkin ollut sitten eilisen vastakohta. Lähes täydellinen päivä. Aloitetaanpas alusta.
Kuten arvata saattaa, olen ajoissa nukkumassa. Nukun katkeamatta puoli seitsemään, jolloin älyherätykseni luulee, että olen kevyessä unessa. Väsyttää kuitenkin vielä. Kuvittelen laittaneeni uuden herätyksen päälle, mutta havahdun hereille kun kello lähenee kahdeksaa. Harmittaa, kun en enää ehdi aamulenkille, sillä yhdeksältä pitäisi olla Holstissa hierottavana.
Mitä yhteistä on Kimi Räikkösellä ja minulla? Meillä molemmilla on sama hieroja. Shamaani ei ole normaali ihminen. Käynnin jälkeen olo on maaginen, maagisempi kuin pitkään aikaan. Hieronta ei ole mikään tavallinen setti, vaan siinä niksautetaan nikamat paikalleen joka kohdasta.
Hieronnan jälkeen olen yhtä hymyä. Päivä sujuu suorastaan loistavasti. Ensimmäistä kertaa kesäkuussa olo tuntuu todella onnelliselta. Töissä sujuu hienosti, eikä mikään ahdista missään kohtaa päivää. Timin kanssa on mukava turista kotiin kävellessä.
Soitan Lotalle, sillä Postiin on vihdoin saapunut basso, johon hän on säästänyt pitkän aikaa. Samalla DB Schenker on kuljettanut Kaffa-tilaukseni Lutakkoon saakka. Olen aiemmin tilannut Kaffasta erän erikoiskahvia ja jotain parempaa decafea. Käyn Postissa tyttären kanssa lunastamassa bassopaketin, autan sen kantamisessa lähikortteliin, josta käännyn Lutakkoa kohti. Tuleepahan askelia, kotiin palattuani yhteensä 12 000.
Kotona lenkkivaatteet niskaan ja polulle paikkaamaan aamun lenkkivajetta näin illasta. Matkaa kertyy kymmenisen kilometriä. Aurinko paistaa mukavasti koko lenkin ajan. Tänään on ollut kaunis päivä.
Pääsen kirjan Staring at the Sun loppuun kymmenessä minuutissa ja joudun hätäiseen valitsemaan seuraavan kirjan, koska en halua jäädä tönöttämään keskelle väylää. Kirjaksi valikoituu astetta ahdistavampi tapaus. Ei onneksi pilaa päivääni, sillä lenkin jälkeen on mainio fiilis.
Olisipa tällaisia päiviä enemmänkin. Nyt uni maittaa. Huomenna onkin sitten keskiviikko. Älä tule paha päivä, tule hyvä päivä.
