Mitä edes esitän? Pääsen lopettamaan työt ”ajoissa”, eli työpäivä on vain 8-17. Mutta sitten kuitenkin kotona rojahdan ensimmäisenä tietokoneelleni, mitäs muutakaan kuin ”työasioita” hoitamaan. Tykkään niin paljon tästä. Käytännössä teen viikon markkinointitoimenpiteen, eli kirjoitan bloggauksen julkaisua odottamaan.
Kiinnostaa myös tutustua Databoxiin, jota selaan nyt illasta. Päiväsaika on hyvä käyttää laskutettavan työn tekemiseen, mutta illalla voikin sitten tutustua niihin asioihin, jotka muuten vaan kiinnostavat. Kuten numerot. Kuten data. Haluaisin firman numerot jonnekin toimistolle näkyville. Tai ainakin omaan huoneeseen. On tärkeää, että numerot ovat aina saatavilla.
En tiedä. Olen nukkunut liian vähän ja huonolaatuista unta edeltävät viikot. Univajeen määrä 10.3 tuntia, keskimääräinen unimäärä tässä kuussa 6 tuntia 59 minuuttia per yö, kun optimi olisi 8 tuntia ja 15 minuuttia. Tiedän, että nämä asiat pitäisi saada kuntoon, mutta se ei tunnu onnistuvan. Ei mitenkään päin. Draivia ja tekemistä on vaan liikaa. Kyllä minä jaksan, mutta loputtomiin ei voi jatkaa näin. Onneksi isoimmat uroteot viikolta selätetty.
Tässä kirjoituksessa on 183 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:36) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Mikään ei toimi
Lenkistä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jalat vieläkin kipeänä tuon 14.9. lenkin, 16.9. Finlandia Marathonin Valon Kympin ja 20.9. puolimaratonin jälkeen. En vain osaa levätä. Pakko yrittää. Ke-to etäpäivät taidan olla juoksematta. Parempi niin. Kokeilen taas perjantaina miten lähtee.
Nyt on töissä täysi tohina päällä. Tuntuu, että joka rintamalla tapahtuu. Pää pysyy juuri ja juuri mukana. Nyt mennään ja lujaa.
Ehtisipä elää joskus omaakin elämää. Juuri nyt tuntuu, että en ole itse mukana kyydissä, vaikka kaikki onkin kontrollissa. Tuntuu, että asiat vähän rakoilee pääkopassa, kun edelleen fiilis on alamaissa. Ehkä se on vain tämä viikko. Huonojakin viikkoja mahtuu kalenteriin. Yritän relata loppuillan.
