Kolmisen tuntia unta alla. Ei hyvä. Jostain syystä pyörin pitkälle aamuyöhön ja herään kuudelta, kun tytär menee suihkuun. Ehkä tuleva arki jännittää.
Olo on herätessä kamala. Aivan kuin pahimmassa mahdollisessa krapulassa. Päätä jyskyttää, yrjöttää, heikottaa. Unimäärän vähyys ei tee hyvää kropalle. Aamusta katselen vähän työhommia, mutta vain hetken. Viimeinen kesälomapäivä, koitetaan nyt nauttia, jos pystytään.
Puoli kahdeksan maissa lähdemme suuntaamaan kohti näytteenottokeskusta, vaimolla otetaan verikokeet Ferritiini-viitearvoja varten. Haen tätä ennen latten neljällä espressolla Espresso Housesta. Kahvi auttaa hieman.
Kaupan kautta kotiin. Silmät eivät pysy auki. En yleensä ota päiväunia, mutta nyt on pakko. Nukun reilut kaksi tuntia ja kerään itseni taas yhden jälkeen iltapäivästä. Jossain kohtaa muistan, että iltapäivällä oli tarkoitus mennä elokuviin, joten vedän naamariin jotain mitä kaapista löytyy, eli kanaa ja lohkoperunoita.
Barbie. Hyvä elokuva, mutta saa potemaan aika syvää ahdistusta ja eksistentiaalista kriisiä.
Leffan päälle hikinen iltalenkki. Tuntuu, että tänään tapahtunut vaikka mitä, vaikka vähän takkuinen lähtö olikin.
Mitä lomasta jäi käteen? Muutama ahdistava päivä, muutama migreeni, muutama vähän kivempikin päivä. Parasta antia sunnuntaiset kahvittelut ja kävelyt vaimon kanssa, pelihetket lasten kanssa, rakkaus ja yhdessäolo. Pyykinpesukoneen hajoaminen vesitti viimeisetkin haaveet retkistä ja muusta rahankäytöstä, mutta sellaista elämä joskus on.
Oikeastaan nautin kotona olemisesta nuo neljä viikkoa, ei harmita yhtään. Tykkäsin syvän päätyyn menemisestä, vaikka välillä menikin tekniseksi. Esimerkiksi viime yön kantamigraatio oli haastava, mutta yllättävän nopea prosessi. Opin taas paljon uutta samalla. Tästä minä nautin vapaa-ajalla.
Ehkä enemmän olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin somea ja tekniikaa, mutta pitää antaa fiiliksen viedä. Tuntui ainakin siltä, että pääsin hyvin irtautumaan työasioista (vaikka budjetin ja laskut tsekkasinkin joka päivä), ehti jo unohtaa työrutiinit kokonaan. Huomenna sitten palautellaan mieleen.
Päivän Mastodon-täkyt:
- BBC liittyi Mastodoniin
- Synthwave-muusikko Robert Parker seurasi minua Mastodonissa
- Sunnuntainen toottini saa tykkäyksiä ja boostauksia edelleen, nyt 560 boostia ja 875 suosikointia
Uroteko illan päätteeksi:
Kello on 22:47 ja lupasin itselleni, että olen ennen kello 23 pehkuissa, joten lopetan lokini tähän. Hyvää yötä ja tervetuloa arkeen!
Tässä kirjoituksessa on 388 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:49) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Muuttokuulumiset: Viimeinen yö Vapaudenkadulla
Noin 90% muutosta valmiina. Tänään pysyttiin tavoitteessa.
Herään kerrankin aikaisin. En saa kunnolla nukuttua ja aamulla kolottaa jalkoja, joten päätän nousta heti ylös. Ilmeisesti yli 30 kilometriä viikossa juokseminen aiheuttaa sunnuntaisin pientä särkyä. No, ei ollut tarkoitus treenata tänään muutenkaan, koska koko päivä menee muuttoasioissa.
Lähdemme roudaamaan lasten kanssa kaikkea irtoavaa sillä välin kun Veera pesee vanhaa asuntoa. Ylitämme tavoitteen, sillä viemme kasvien lisäksi mm. telkkarit, tietokoneet, laitteet, tasot, hyllyt ja oikeastaan kaiken muun paitsi viimeiseen iltaan ja yöhön tarvittavat tavarat. Viralliselle muuttopäivälle jää enää kaikista raskaimmat asiat, joita itse emme saa vietyä.
Saan välissä kasattua kaikki IKEA-huonekalut. Pari sänkyä, pöytää ja tuoli. Puuhassa hurahtaa pari tuntia. Onneksi on boombox ja tehokas akkuporakone. Välissä suorastaan hymyilyttää. Niin onnellinen minä olen, kun kaikki tuntuu sujuvan. Stressi katoaa kokonaan jonnekin. Ehkä se on tämä edistymisen suora näkeminen ja hetkessä eläminen. Ei ole tullut ylimietittyä mitään turhan pitkään.
Vielä ennen nukkumaanmenoa viemme joitakin vaateita, kylpyhuoneen tavarat ja muuta sälää uudelle asunnolle. Käymme samalla hakemassa pari tyhjää muuttolaatikkoa. Auringonlasku on huikea näky niin korkealta. On ihmeellistä ajatella, että näkyä voi jatkossa todistaa joka ilta omalta parvekkeelta.
Uusi asunto on kaikin puolin tasokkaampi kuin vanha. Joka asiaan on panostettu. Jopa ovissa on ILOQ-lukot ja häkkivarasto metallia puun sijaan. Ikkunat ovat isoja ja aukeavat oikeasti, asunnossa kiertää ilma, kiinteistöön on vedetty giganen valokuitu jne… kaikki yksinkertaisesti toimii.
Huomenna, eli maanantaina kuudelta ylös ja loppurutistus. Kahteentoista mennessä avainten palautus. Enää ei ole paljon asioita jäljellä.
Tuntuu oudolta nukkua talossa, jossa huoneet ovat tyhjiä ja makuuhuoneessa on pelkkä jenkkisänky… mitenhän saan unta? Ainakin joka paikkaa kolottaa ja väsyttää.
Päätän sunnuntairaportin tähän. Toivotan arjen tervetulleeksi. Eiköhän tämä taas tästä.
