On tämä melkoista vuoristorataa. Kohtuullisen väsyttävä työpäivä, todella raskas ”helppo” kaksitoistakilometrinen juoksuetappi töiden jälkeen, kotona draamailua teinin kanssa, mutta sitten taas iltaa kohden hyviä juttuja. Lapsilla riittää juttua ja päivä on ollut sittenkin hyvä.
Olen varovaisen toiveikas, että kaikki asiat sittenkin järjestyvät.
Tässä kirjoituksessa on 52 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:05) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Maanantain jatkoa
Unipisteet 49/100. Unenlaatu: Huono. Aamu ei ala hyvin, vaikka olen 6:25 hereillä.
Maanantain käynnistymistä ei yhtään helpota tekemisiäni kommentoinut mulkero. Vaikka kuinka koitan aamupaskalla istuessani olla välittämättä, tällaiset tapaukset eivät ihan heti jätä väsynyttä aivoa rauhaan. Täytyy olla jollain tapaa elämätön, ankea, trollavaa, kateellinen, häiriintynyt tai muuten vain epätasapainoinen tapaus, jos ihminen tieten tahtoen käyttää aikaa ja vaivaa jättääkseen ilkeän, anonyymin kommentin. En yleensä nimittele ketään, mutta ei tällä huutelulla olekaan kohdetta – anonyymiä kun ei voi tunnistaa. Ala-arvoisempaa kuin fasistinen somehuutelu. Toisaalta tämä kyseinen IQ -1000 yksilö ei kyllä ansaitsisi enää toista mainintaa tai pidempää pohdintaa, joten se siitä. Halusin vain invalidoida tapauksen.
Kun fiilis on jo valmiiksi kehno, ei se siitä helpota päivän mittaan. Työpäivä on perinteisen kaoottinen ja täynnä palavereita, mutta kyllä siitä vähän iloakin väleissä irti saa. Onneksi on kivat työkaverit ja unelmaduuni muutenkin.
Nyt ei meinaa silmät pysyä auki, eikä ajatus kasassa. Hieman arvon, juoksenko vielä lyhyen kolmen kilometrin iltalenkin auringon laskiessa. Pian joutaa maate.
