Monessakin mielessä kamala tiistai. Kamala. Ei sillä tavalla. Yhdysvaltojen presidentinvaali-ilta myöskin käsillä. En aio valvoa. Otan melatoniinia ja painun pehkuihin. Aamulla sitten uutiset.
En jaksaisi jatkuvaa tunteiden myllerrystä. Enkä puhu siis itsestäni. Elämäähän se vain on.
Taas se klassinen tunne ja kysymys: Milloin tämä rauhoittuu? Tuskin koskaan.
PS. Ihan hiton kryptistä välillä, kun ei voi aina suoraan julkisessa päiväkirjassa kertoa mistä on kyse. Mutta se on sellaista. Tietäjät tietää, tai sitten ei.
Viimeksi innostuin: Cursor.
Tässä kirjoituksessa on 87 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:03) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Harmaus
Tänään ahdistusviisari on heilunut eri suuntiin. Ahdistusta tuottaa jo pelkästään harmaa, sateen ja loskan sekainen sää. Aamukahvihetki on mukavan leppoisa, vaikka keskustelunaiheet menevätkin välillä syvään päätyyn. En vain pääse eksistentiaalikriiseistäni eroon kovin helposti. Usein toivon, että olisin tyhmempi, jotta ei tarvitsisi ajatella niin paljon ja tämä siis lausuttuna siten, että kuulostan mahdollisimman vähän ylimieliseltä.
Minulla oli vielä aamusella järkevämpää sanottavaa, mutta nyt kaikki on kadonnut päästä. Yritän vältellä uhkakuvia kaoottisesta maanantaista.
Lähikauppaan on tullut Lykken kahvia. Happiness-kahvi kuulostaa hyvältä.
