Uskotaan

Aurinko paistaa jälleen, niin pään sisällä kuin ulkonakin. Kesän tuntu jatkuu. Nyt parin illan otannalla uudet iltarutiinit ovat pitäneet ja tuntuneet hyvältä. Pääsen 22-23 aikaan nukkumaan ja herään viimeistään 7 aikaan pirteänä. Aion pitää tämän taas niin pitkään kuin mahdollista, niin viikonloppuna kuin arkenakin.

Huomaan, että jos lipsun rutiineista yhtään, ajaudun takaisin huonoon ja haitalliseen muottiin, jossa en oikeastaan välitä nukkumaanmenoajasta tai heräämisajasta. Silloin skippaan aamulenkin, iltalenkin ja unimäärä jää liian vähäiseksi. Väsyn päivä päivältä enemmän, jolloin ei kiinnosta miettiä mitä suuhuni laitan ja kaikki alkaa lahoamaan.

Fakta on, että kun on virkeämpi, ovat olo ja mieliala parempia.

Kunpa tämä pitäisi pidempään tällä kertaa. Minulla on tyypillisesti ollut sellaisia useamman kuukauden kausia. Sehän on vain itsestä kiinni. Ehkä sen opin, että ei parane ajatella, että ”ei tänään”, vaan jatkossa tehdä tietyt asiat aina samalla tavalla. Siihen hyvät rutiinit pohjaavatkin.

Rutiineista voi poiketa niin, että ei jätä tekemättä vaan vaihtaa tapaa ja järjestystä. Esimerkiksi tänään juoksulenkki korvaantui kävelylenkillä Juhan kanssa. Ja eilen söin ruoan ennen lenkille lähtemistä, enkä sen jälkeen. Kunhan asiat pysyvät ennallaan, järjestyksellä ei ole niin väliä.

Vaikka edelleen vihaan aamuja ja herätyksiä, kyllä se niin on että aikaisemmin herätessä ehtii herätä aikaisemmin, ehtii tehdä asioita paremmin ja nopeammin, eikä laahaa jäljessä koko päivää.

Otetaan uusi tatsi. Taas.

PS. Viikonloppu on ollut minulle hyvä. Kolmas erinomainen päivä putkeen.