Tästä viikosta eteenpäin olen luvannut Lotalle, että koitan pitää jonkinlaisen work-life -balanssin, jonka kanssa on ollut haasteita. Olen liian hurahtanut työntekemiseen ja unohtanut muun. Nyt on paljon syytäkin panostaa perheeseen, ihan vaan jutteluun ja ajanviettoon. Se tekee hyvää myös itselleni.
Töissä on muutama peruskomponentti, jotka tekevät siitä mielekästä. Yleensä ne ovat:
- Haluaa tehdä työtään
- ”Pitää” tehdä työtä
- Työstä saa rahaa
Minulla nämä kaikki toteutuvat, sen lisäksi että työ on ihan oikea intohimo. Työ ei tunnu työltä, kun on loputtomasti kehitettävää ja kaikki on mieluista, sitä ominta juttua. Kuvittele omalle kohdallesi jokin lempijuttusi, missä olet vieläpä hyvä ja saisit tehdä sitä rajattomasti milloin vain ja saisit siitä vielä vähän kyhnyäkin? Voiko parempaa ollakaan?
Silti, koti on tärkeä. Ja vapaa-aika. Päätöntä tekemistä pitää olla, että jaksaa. Täällä on muitakin kuin Rolle ja Rollen jutut. Otan pään pois perseestä ja katson välillä ympärilleni. Lupaan.
Tässä kirjoituksessa on 168 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:42) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Ego on vihollinen
Ihan hyvä päivä. Onnistumisen fiiliksiä töissä. Muutama voittopeli Overwatchia illalla. Kurkussa on 🌵, vieläkin. Yskittää.
En mene huomenna terapiaan.
Neljäs päivä sisällä. Tilaan lempikirjani kirjahyllyyn, aion lukea sen kolmatta kertaa.
Mieli on matala.
Huomenna uudestaan.
