”Täytyy vain uskoa, että päivä päivältä asiat muuttuvat paremmaksi”, totean psykoterapeutilleni. Aihepiiri on jälleen laaja ja asioiden käsittely jää jälleen kesken. Elämässäni on useampi asia, joiden pitäisi muovautua uomiinsa, jotta voisin olla ahdistumatta liikaa. Näiden lisäksi on ehkä eniten tänä keväänä uuteen rikkaruohoonsa puhjennut sosiaalinen ahdistus, joka estää kivojen asioiden tekemistä. En esimerkiksi muista milloin viimeksi olisin käynyt rokkikeikalla. Kesällä voisi mennä katsomaan jotain hevimusiikkia.
Työpäivä on hyvä. Mukavaa olla rauhassa omassa huoneessa. Pariin kertaan käyn yläkerrassa auttelemassa. Ehdin tekemään paljon, ja vähän enemmän.
Työpäivän jälkeen pojan ja vaimon kanssa jäätelölle. Poika kertoo pitävänsä avaruudesta ja planeetoista. Isin poika.
Ehkä tämä tästä. Ehkä tämä tosiaan tästä.
Tässä kirjoituksessa on 143 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:11) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kolmen sääntö
Nyt on väsyttänyt aamuisin niin paljon, että on ollut vaikea saada itseään hereille. Iltaa kohden taas piristyy. Nytkin kello on 22:48 ja koko talo on nukkumassa, mutta minua ei väsytä. Toisaalta, tänään on kulunut tavallista enemmän kofeiinia. Parit iltapelitkin pelasin Overwatchia.
Työpäivä on hyvä, The Rule of 3 toimii. Bloggaus jää kirjoittamatta, mutta saan niin paljon kaikkia muita asioita eteenpäin, että se ei suuremmin jää harmittamaan. Ahdistus on ollut huomattavan voimakasta pitkin päivää ja voimistuu vain iltapäivästä. Erityisesti tyttären koulunkäynti hieman huolettaa, kun tuli jo parikin nelosvaroitusta ja perään vielä luokallejäämisvaroitus. Ymmärrän, että matematiikka, fysiikka ja kemia ei ole ne omin juttu, mutta ei saisi ihan läskiksi heittää.
Huomenna etä. Ehkä jopa aamulenkki. Tästä on hyvä jatkaa.
Minulla oli hieno ajatuskin, mutta se katosi. Olisikohan jo aika mennä nukkumaan… ihan vielä ei malta.
