Päivän nostot:
- Simplenote vaihtui Standard Notesiin – Käytän päivittäin macOS:aa, Linuxia, Windowsia ja iOSia, joten muistiinpanosovelluksen on toimittava kaikkien välillä johdonmukaisesti. Simplenotesissa muistiinpanot ovat ”yhdessä läjässä” eikä ole muotoiluasetuksia. Nykyään kaipailen myös selkeää struktuuria ja muotoilua yhdistettynä simppeliin näkymään, siihen SN vaikuttaa täydelliseltä. Salaus yms. plussaa.
- Olin vieraana Vikasietotila-podcastissa, tästä kuuntelemaan. On hämmentävää päästä vieraaksi podcastiin, jota itse fanittaa. Esittelin itseni hölmösti alkuun ennen kuin nauhuri oli päällä ja jermut totesivat, ”kyllä me tiedämme kuka olet”. Kaikki tietävät apinan, mutta apina ei ketään.
- Euroviisut alkavat pian. Klassinen kisastudio tiedossa Lotan kanssa.
Tänään on satanut rakeita, lunta ja vettä sekä paistanut aurinko. Merkillinen päivä toukokuun 7. päiväksi.
[Äiti keskeytti tekstin puhelinsoitolla tätä kirjoittaessa, ihana äiti huolissaan siitä miten meillä menee. Ei hääppöisesti aina, mutta työkaverin sanoin (ironisesti lausuttuna): ”Jos et jaksa, koita vaan jaksaa”.]
Tässä kirjoituksessa on 167 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:12) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Optimismi
Tunnekartasto on nyt luettu loppuun. Hieno kirja, joka vahvisti monta käsitystäni erilaisista tunnespektreistä ja esimerkiksi moraalikäsityksestä. Yksi hienoin oivallus liittyy optimismiin.
Optimisti yrittää uudelleen. Optimisti näkee tulevaisuuden valoisampana. Liika optimismi ei ole hyväksi, koska silloin ihminen ylpistyy eikä näe metsää puilta. Ei saa keulia. Pitää muistaa pitää jalat maassa ja järjen päässä. Mutta keskimäärin kannattaa olla kuitenkin optimisti mieluummin kuin pessimisti tai realisti. Pessimisti ei pety, mutta ei tee mitään muutakaan. Optimisti tietää, että pettymys kuuluu elämään ja ajaa asioita entistä kovemmin eteenpäin pettyessään. Realisti katsoo vain nykyhetkeä, eikä sano juuta tai jaata.
Minä olen optimisti. Hukkasin elämästäni vuosia pessimismiin ollessani masentunut. En minä sille oikein hirveästi mahtanut, mutta nykyään yritän ajatella asioista positiivisesti aina kun mahdollista. Optimismi tarkoittaa itselleni sitä, että uskon hyvään. Miksi haluaisin nähdä kaikessa vain huonoja puolia? Miksi haluaisin odottaa ja ennakoida, että pahaa tapahtuu tai asiat pahenevat? Miksi haluaisin epäillä tulevaisuudennäkymiä, kun voin vaikuttaa suuntaan itse? Asioita on hyvä ottaa huomioon ja pohdiskella monelta kantilta, mutta oletuksena kannattaa pitää hyvää, ei pahaa.
Ahdistushäiriö rajoittaa kykyä olla optimisti. Mutta välillä se toimii järjen äänenä. Kun ahdistaa, puskee sen läpi, jottei ahdistaisi. Optimismi muistuttaa, että ei kannata keksiä lisää syitä ahdistuksen boostaamiseen. Pessimismi ja negatiivisuus on kuin bensaa liekkeihin. Optimismi ja positiivisuus tyynnyttää roihun lempeäksi hiillokseksi.
Enemmän optimismia maailmaan, niin hyvä tulee.
