Yhteensä 36 vuotta tallusteltu maan päällä. Synttäripäivääni kuuluu herran vuonna 2024:
- Kevyt työpäivä etänä
- Elokuva
- Oleilua
Bevel sanoo, että energiaa on 7%. Siltä kyllä tuntuukin.
Kiteytin viime vuonna synttäripäivän ajatukset niin hyvin, että ne toimivat ihan yhtä hyvin vielä tänäkin vuonna. Minulla on jo kaikkea. Olen onnekas.
On mukavaa olla elossa. Sujukoon tuleva vuosi edellistäkin paremmin.
PS. Poistin toistaiseksi Fediverse-tuen blogistani. Lisäosa heittää jostain syystä virheilmoituksia. En jaksa selvittää, enkä ylläpitää. Jotenkin on puhti pois kaikkeen ylimääräiseen. Virheet lähtee pois, kun ottaa toiminnon pois päältä. En ole myöskään varma mitä mieltä olen siitä, että bloggaukset menee suoraan someen. Välillä tuntuu, että ei näitä halua automaattisesti jakaakaan. Jaan erikseen, jos siltä tuntuu. Muuten kiinnostuneet voivat lukea juttuja perinteiseen tyyliin.
Tässä kirjoituksessa on 138 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:19) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Elämä on lahja
Asiat, joista iloitsen tällä hetkellä:
- Parisuhde on erinomaisella tolalla vielä 16v yhdessäolon jälkeenkin. Veera ❤️
- Koko perhe voi hyvin ja ollaan terveitä
- Musiikki, Lotan pianonsoitto
- Toimeentulo ja taloudellinen tilanne
- Siisti koti ja katto pään päällä
- Laitteet toimii, Internet on ihana
- Koodi toimii, open source on ihana
- Olen elossa, elän ja hengitän
- Minulla on mahdollisuus tehdä työkseni sitä mitä osaan ja mistä nautin
Instagramiin syntyi päivän kunniaksi pidempi stoori, joten ikuistan sen vielä tänne.
Jaahas, 11188, eli se on taas syntymäpäivä. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Kai sitä jollain tavalla on muisteltava menneitä. Yritän kutistaa egoani, mutta kai sitä nyt kerran vuodessa voi vähän ihteensäkin miettiä. Mutta totuus on, että mikäli jaksaisin vaivautua tilaamaan lehteen ilmoituksen, siinä lukisi: ”EN JUHLI”.
Vuodet ovat olleet vaiherikkaita, sekavia, mutta on siellä hyviäkin välissä, etenkin nämä viime vuodet. Tuntuu uskomattomalta miettiä kontrastia sen välillä mistä olen lähtenyt ja missä olen nyt. Olin velkainen, persaukinen, masentunut, mielenterveysongelmainen, itseäni lyttäävä, oman jaksamisensa rajamailla taiteileva jokapaikanhöylä, ylipainoinen, uneton, fyyisesti ja henkisesti pahoinvoiva, savuava raunio. Nyt olen parempaa ja tasapainoisempaa elämää viettävä, raitis, jonkin sortin juoksija, liiketoimintaa kehittävä johtaja ja taloudellisen elämäni herra. Siitä saa olla salaa – ja vähän näkyvämminkin, ylpeä.
Monesti kun kysytään paljonkos sitä ikää nyt tulee mittariin, vastataan humoristisesti 25. Kaivoin joitakin kuvia menneisyydestä, mukana myös 25v Rollea. Mukana hyvinvoivaa ja pahoinvoivaa Rollea. Molemmat kuuluvat elämään. Hyvää ei ole ilman huonoa. Vuosi 2013 (jolloin täytin 25v) oli iso vuosi, silloin syntyi poika ja firma ja puhkesi myös pahemmanlaatuinen dissosiaatiohäiriö. Tein töitä aivan tappiin asti ja eräskin synttäriyö koodasin toimistolla (ks. yksi kuvista). Edelleen koitan taistella työnarkomaaniutta vastaan, en tiedä lähteekö ylisuorittaminen minusta kitkemälläkään. Mutta yritän, kuten henkeen ja vereen yrittäjän kuuluu.
Olen 35. Tunnen hetken oloni vanhaksi, mutta oikeasti olen vielä nuori. Sisälläni asuu pieni poika. Paljon on vielä elettävää, koettavaa ja kehitettävää. Mikään ei ole koskaan valmis. On ollut mukava olla olemassa. Minulla on rakastava perhe, mahtavat työkaverit ja ihanat vanhemmat. Saan elää terveenä, tehdä elääkseni sitä mistä nautin ja mitä osaan tehdä. Läheiseni voivat hyvin ja minä osaan, pärjään ja jaksan. Olen vahva. Minä riitän. Sinä riität. Siinäpä sitä lahjaa kerrakseen, mitään muuta en kaivannutkaan. Kiitos, kun olet matkassani mukana.
