Tänään on vielä vaikeampi saada silmät auki kuin eilen. Selässä nykii elohiiri jo toista päivää. Siis selässä. Elohiiri. Todella hämmentävää.
Menin jo kymmenen aikaan pötkölleen eilen ja katselin Another Lifen toista tuotantokautta, joka ei meinannut millään ottaa tuulta alleen, kunnes mielenkiintoinen jakso osui kohdalle vasta puoli yhdentoista aikaan, jolloin olin todella väsynyt. Toinen kausi on ollut jotenkin paljon saippuaoopperamaisempaa ja ylinäytellympää ensimmäiseen verrattuna. Pidän silti oikein kovasti, koska avaruus ja sen teoriat kiehtovat. Minulle ei ole mitään väliä, vaikka on vähän sinnepäin, kunhan kokonaisus pelittää.
Jätin jakson kesken ennen yhtätoista ja vaikka kello oli jo 23:05 kun suljin silmäni, laitoin tavoitteisiini että menin nukkumaan ennen yhtätoista. Vähän armoa pitää itselleen antaa.
Näin suunnitelmanomaisia unia siitä, että saavutin kaikki lähivuosien tavoitteeni, joita siis ovat:
- Streetgazerilta levy (tai edes biisi) ennen vuodenvaihdetta
- Tietokirjalleni kustannussopimus
Kumpikin kuulostaa tällä hetkellä mahdottomalta, sillä ihmisellä voi olla vain yksi ”projekti” (sunnuntaina kerroin kuinka en pidä sanasta) kerrallaan. Tällä hetkellä keskityn täysillä Dudeen ja tasapainoiseen elämään, jotta suoriudun töistäni ja koodailuistani. Musiikki ja kirjahommat odottavat sopivaa aikaa.
Kirjalle olisi tarkoitus kehitellä jossain välissä jonkinlainen esittelysivu, vaikkapa tänne Rollemaahan. Kirjani käsikirjoituksessa on 28747 sanaa, mutta en ole kirjoittanut sitä pariin kuukauteen motivaatiosyistä. Muita juttuja olen kirjoittanut päivittäin, kuten näkyy.
Uni jäi kesken ja varmaan siksi väsyttääkin niin paljon. Seitsemän ja puoli tuntia on joskus näköjään paljon huonompi juttu kuin kuusituntinen vakiomäärä. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa taas. Hyvää huomenta vain sinulle, joka tätä jostain syystä lukee.
Tässä kirjoituksessa on 286 sanaa.
