Avaan silmäni jossain kahdeksan aikoihin. Jatkan unia ja herään uudelleen, kun ajastimella toimiva kaktusvalo maalaa huoneen vihreäksi. Kello on yhdeksän kieppeillä. Torkun silti lisää. Päätän, että koska on sunnuntai, menen fiiliksen mukaan. Kerään itseäni yhdeltätoista ja lähden saman tien ulos juoksemaan.
Viisikilometrinen lenkki sujuu omalla painollaan. Kuuntelen äänikirjaa Valitse myynnin kasvu, mutta viimeiseen viiteen minuuttiin huomaan, että ajatusteni takia en ole keskittynyt kirjaan laisinkaan. Hyvä kirja herättää ajatuksia ja tämä on juuri sellainen.
Päivä itsessään on ollut tasapaksu. Olen kirjoittanut, kirjoittanut, suunnitellut, kirjoittanut lisää. Muistiinpanoja ja aihioita blogiartikkeleihin. Pää elää jo vahvasti ensi viikkoa. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan, mietin.
Tämä on ensimmäinen kerta kun ajastan reflektoinnin osana RoutineFlow-iltarutiinia. Aivan mainio app. Tämän tekstin kirjoittamiseen meni noin seitsemän minuuttia.
Tässä kirjoituksessa on 138 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:02) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Runner’s high
I feel good. Hyvä 10 kilometrin juoksulenkki takana. Tällä viikolla mieliala on muutekin ollut keskimääräistä parempi. Johtuisikohan joka-aamuisista lenkeistä? Päivä lähtee jotenkin käyntiin aivan eri tavalla. Hyvä, että kokeilin tällaista kuviota. Toistaiseksi into on pysynyt hyvin yllä.
Lukuvuorossa on Oskari Saaren kirja Aki Hintsa – Voittamisen anatomia, joka on tähän asti ollut voittaja-ainesta. Kirja heitti ilmoille kysymyksen: Tiedätkö kuka oikeasti olet? Lenkillä kuunnellessa rupesin pohtimaan omaa identiteettiäni. Kysymykseen on vaikea vastata. Ei oikein tiedä millä kulmalla lähtee. Olisi tärkeää vastata itselleen, eikä muille.
Koodaripiireissä sanoisin varmaankin olevani full stack- tai front-end -kehittäjä. Muusikkopiireissä sanoisin olevani harrastelijamuusikko, kun taas illanvietossa sanoisin olevani eräänlainen musiikin tekijä. Yleisesti sanon olevani kirjailija. Työ- ja yrittäjäpiireissä sanon pelkkää koodaria mieluummin olevani teknologiajohtaja, koska se kattaa alleen paljon enemmän kuin vain koodia. Vaikka en olekaan enää toimitusjohtaja, koen yrityksen toisena perustajana olevani keskeinen pelinappula. Teen edelleen joitakin teknologiajohtajalle epätyypillisiä yrittäjän hommia, kuten joitakin talouden ja henkilöstöasioiden juttuja, koska ne kiinnostavat minua.
Olen kaikkea edellä mainittua ja paljon muutakin. Perusominaisuuksiltani olen 177cm pitkä, 76kg painoinen, 33-vuotias suomalainen pitkätukkainen miespuolinen henkilö. Osaan suomen ja englannin lisäksi sujuvasti suomalaista viittomakieltä, välttävästi ranskaa, espanjaa ja ruotsia. Mutta kuka oikeasti olen?
Olemme tottuneet määrittelemään itsemme työn tai opiskelun, harrastusten, statuksen tai varallisuusasteen kautta. Mitä meistä jää jäljelle, jos poistamme yhtälöstä kaikki edellä mainitut asiat? Onko minulla esimerkiksi eniten koodarin vai muusikon identiteetti? Näen jo silmissäni eräänlaisen piirakkadiagrammin, jossa on 50% teknistä nörttiä, 40% pohtivaa kirjoittajaa ja loput harrastushommat pirstaloituvat jäljelle jäävän kymmenen prosentin alle. Miten paljon prosenttiosuutta valtaa tämä uusi liikunnallinen puoleni ja juoksijan identitetti?
Jos koko homma pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen tai identiteettiin, niin vastaisin: Olen pieni poika. Sellainen minä pääni sisällä olen, olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Pieni, herkkä poika.
Joskus paremman ajan kanssa Hintsan ydinkysymykset ”Tiedätkö kuka olet?”, ”Tiedätkö mitä haluat?” ja ”Hallitsetko itse omaa elämääsi?” pitäisi kirjoittaa auki omaan kirjoitukseensa.
