Samanlainen sadepäivä kuin eilenkin, joten ei ole lenkille menemistä. Lauantain pitkis olisi 24 kilometriä, sitä ei viitsi satessa juosta, menee jalat rakoille. Huomenna sitten, jos sade lakkaa.
Lenkkeilyn sijaan jatkan palvelinsäätöä. Spottaan bugin uusimmasta Mastodonin nightlysta ja luonnollisesti ensin luulen vian olevan omissa muokkailuissani. Paikannan ongelman kuitenkin main branchiin ja avaan siitä issuen. On mukavaa, että Mastodonista löytyy tulitukea:
Iltapäivällä iskee päänsärky. Otan heti tropit naamaan, mutta ilmeisesti olen taas myöhässä, kun ei meinaa auttaa. Päivitän Instagramiini stooria.
Pian päivitykseni jälkeen on pakko mennä lepäämään. Jysäri vaan yltyy. Suljen silmät ja pökrään siihen. Muutaman tunnin päästä herään: Mikä maa, mikä valuutta? Särky on tiessään, mutta päässä tuntuu ontolta. Harmillisen tiheästi ollut näitä nyt.
Päivän kulku menee migreenin takia hieman sekaisin. Nyt kello on kymmenen ja tekisi mieli pelata Overwatchia. Saatan jopa tehdä niin, silläkin uhalla että rytmi ei vieläkään korjaannu.
Nautitaan nyt, sillä pian alkaa duunit. Nyt nollaan pään vielä kertaalleen, tällä kertaa videopeleillä.
Tässä kirjoituksessa on 186 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:03) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Konflikti
Jos eilen stressasi niin tänään vasta stressaakin. Saamme yllättäen tiedon avaimista ja käymme heti noutamassa ne. Sitten on aika tarkistaa uusi asunto. Näytössä se oli jotenkin paljon siistimpi, uutuuden viehätystä kenties. Nyt alkaa stressaamaan miten siitä saa oman kodin näköisen.
Olen aina vihannut kaikenlaista sisustamista ja kodin laittamista. Jaksan korkeintaan miettiä valaistusta ja ostaa huonekalut IKEAsta, mutta kaikki sen ulkopuolinen ei kiinnosta yhtään. En haluaisi maalailla seiniä tai tehdä mitään isompaa, koska se ”rempan” aikana oleva välitila tekee oloni rauhattomaksi kaikkine piirteineen.
Puolisoni kanssa ollaan tässä täysin erilaisia. Hän pitää sisustamisesta ja minä olen se joka haraa vastaan. Syntyy helposti konflikteja, kun en osaa pukea ahdistustani sanoiksi ja mieluummin olisin tekemättä yhtään mitään. Tiedän samaan aikaan, että on ihan fiksua paikkailla reiät ja tehdä kodista nätimpi, mutta toisessa vaakakupissa painaa tekemisen tuoma ahdistus ja raha. Kukkaronnyörien löystyessä viimeinenkin lati katoaa rahapussista samalla kun sen tuoma lisäahdistuksen naru kiristyy kaulan ympärille ja epätoivon tunne kasvaa.
Tervetuloa muuttostressi. Päässä vilisee ajatukset, kannattiko sittenkään. Mutta tiedän faktat, nykyinen asunto ei enää toimisi pitkällä jänteellä. En halua lapsilleni samaa kohtaloa mitä itselläni ja puolisollani aikoinaan oli, siis läpi murrosiän elämistä sisarusten kanssa samassa pienessä huoneessa. Ei jatkoon. Haluan lapsilleni hyvän nuoruuden ja viihtyisän, oman huoneen. Sellaista kunnollista minulla ei koskaan ollut.
Lisäksi onhan siinä uudessa asunnossa muitakin etuja, joita jo listasinkin. Koskaan ennen en ole asunut talossa, jossa on kaikki toivotut ominaisuudet samassa ja vähän ekstraakin. Sauna, kaksi vessaa, vaatehuone, gigan valokuituverkko, terassiparveke, omat huoneet, korkeat ikkunat. Voiko parempaa ollakaan? Silti pääni sisällä on konflikti. Haluan tämän muuton jo alta pois maalailuineen päivineen. Vasta sitten voin hengittää.
Avainten saaminen jo nyt on helpotus, koska vanhan asunnon avaimet pitää palauttaa jo maanantaina kello 12.
Eipä siis auta muu kuin ryhtyä hommiin.
