Koska on sunnuntai, päätän etten laita herätystä tällä kertaa. Valvomiseksi on mennyt taas, olisinko kahden-kolmen aikaan mennyt nukkumaan. Yhdeltätoista ylös ja ”aamurutiinit” käyntiin. Lenkillä vesi piiskaa naamaa.
Saan kaikki päivän askareet ja rutiinit tehtyä jo ennen kolmea. Ehdin jopa järjestellä alustavasti ensi viikon tehtävät kalenteriin. Viikko tulee olemaan taas ihan täynnä, mutta en mieti sitä nyt. Minua ei stressaa työtehtävät, mutta jonkin verran vaikuttaa isot muutokset ja päätökset tai jos mielipide-eroja tai vänkäämistä syntyy keskeisiin asioihin, joista minulla on vahvoja näkemyksiä.
Vaikka olenkin nykyään skarpimpi, sisälläni on yhä se herkkä ahdistuja. Terapian kautta olen onneksi päässyt kääntämään ahdistukseni voimavaraksi niin, että lamaannuttavan vaikutuksen sijaan se kannustaa ajamaan asioita entistä voimakkaammin eteenpäin. Kun aiemmin luovutin ahdistuksen yltäessä, nykyään pusken homman maaliin.
Koska sunnuntaipäivän hommat on taputeltu, se tietää sitä että loppupäivänä ei ole mitään strukturoitua tekemistä. Vietän päivän mitä todennäköisemmin hyvän kirjan, pelin (Overwatch) tai katsottavan parissa. Mukavan rento viikonloppu, jota on vielä kosolti jäljelläkin. Jee!
Tässä kirjoituksessa on 199 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (16:23) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Minä nukuin liian pitkään
Minä nukuin liian pitkään
Viikate – Puolikulkijat
Mikset voinut herättää
Minä nukuin liian pitkään
Mikset voinut herättää
Lauantai. Kymmenen tuntia unta alla. Hyvä fiilis. Toinen päivä ilman lenkkeilyä. Tuntuu hassulta. Huomenna pääsen vihdoin ulos.
En ole tehnyt juuri mitään tänään ja hyvä niin. Pyysin vaimoa laittamaan kukkakaaliwingsejä Air-fryerissä. Täydellistä.
Katsoimme elokuvan. Tytär lähti kaverinsa kanssa Finnkinoon mummilta saamiensa joululippujen kanssa.
Päivän tavoitteet
Aion ottaa rennosti.
Tämän kirjoittamiseen meni aikaa valehtelematta noin minuutti.
