Tänään mielialat ovat heitelleet härän pyllyä. Viikko on ollut jotenkin sekava ja siitä syystä hieman raskas. Töissä on ollut ihan mukavaa ja focus on säilynyt, mutta oma pääkoppa lahoilee muuten jotenkin liian helposti. En oikein aina tiedä mikä ahdistaa, mikä ahdistaa. Klassiset kaaoksen ainekset koko ajan ilmassa. Tai sellainen tunne, vaikka meininki on kaiken suhteen ihan hyvä. Ehkä sitä lomaa jo vähän odottaa ja kaipaa. Loppuisi hösötys ja kaikki hidastuisi edes hetkeksi.
Eniten voimavaroja olen saanut aivottoman pelailun myötä. Luova tekeminen, kuten musiikki, pianon soittaminen, kirjat ja kirjoittaminen saavat liian herkästi puristamaan mailaa entistä kovempaa. Milloinhan osaisi olla itselleen ”aivan riittävällä” tasolla?
Habitifyn mielialagraafi toimii niin, että mieliala täpätään painikkeella ylös aina kun mieliala vaihtuu. Näin datapisteitä saa aikaan useamman päivässä ja kokonaisuudesta tulee tarkempi. Jotenkin tykkään tästä James Clearin lanseeraamasta ajatusmallista, joka näyttää kokonaiskuvan yksittäisten piikkien sijaan.
Nyt on perjantai. Sushia naamaan ja sitten servulle…
Tässä kirjoituksessa on 184 sanaa.
