En oikein yleensä osaa nukkua vieraassa paikassa, mutta nyt uni tulee pian. Onhan kello nukkumaanmennessä Suomen aikaa jo ainakin kolme yöllä. Herään ensimmäistä kertaa joskus viiden jälkeen, joka on Suomen aikaa noin seitsemän aamulla. Sisäinen kello ei ole vielä asettunut uuteen rytmiin.
Huomaan pienessä huoneessani kattoikkunan, jonka luukun avaan aamulla. Sade ropisee kivasti sitä vasten. Sateen ropina tuudittaa minut uudelleen uneen ja seuraavan kerran herään kahdeksan aikoihin.
Torstaipäivälle ei ole kummoisia suunnitelmia, koska emme osallistu tapahtuman työpajapäivään. Lähden aamulenkille heti noustessani. Juoksen Douro-joen varrella. Kauniita maisemia. Puolivälissä lenkkiäni alkaa satamaan kaatamalla. Pieni suihku ei haittaa, enkä kiihdytä vauhtia. Nousen mäen takaisin ylös ja painun kämpille suihkuun.
Teen pari tuntia aamulla töitä ja sitten lähdemme työkavereiden kanssa kohti Praia dos Inglesesiä, Porton rantaa. Kävelyä tulee reilut viisi ja puoli kilometriä. Unohdamme ottaa vettä matkalle mukaan ja auringon porottaessa iskee nestehukka. Ruokakauppoja täällä on tosi vähän, emmekä löydä yhtään säädyllistä kojua tai kioskia, josta voisi ostaa juotavaa. Päätämme vielä käydä tsekkaamassa sataman, jonka jälkeen metsästämme juotavaa. Päänsärky ehtii iskeä.
Tykkään katsoa meren aaltoja, jotka törmäävät kiveen ja pärskivät vettä ilmaan. Rantatörmissä on sitä jotain. Sileäksi hioutuneet kivet ja heti sen jälkeen rosoiset kalliot luovat uniikkeja tekstuureja. Istun kivellä aikani. Mieli tyhjenee.
Rannassa on myös mukava luontoalue, paljon jännää ihmeteltävää. Jossain kohtaa lähdemme kävelemään takaisin. Jalat muistuttavat siitä, että nyt on kävelty jo paljon, mutta silti on vielä muutama kilometri matkaa Airbnb-asunnollemme. Pari mukavaa puistoakin tulee vastaan.
Tänään tekeminen jäi sightseeing-hommiin. Huomenna onkin sitten ”pääpäivä”, eli ensimmäinen tapahtumapäivä, johon minä ja muut dudelaiset osallistuvat. Ja kun puhun meistä, tarkoitan muita kuin supersankari-Timiä, joka on ollut koutsaamassa WordCamp Europe -järjestäjiä tapahtumanjärjestäjän mentorin roolissa.
Voi olla, että en loppupäivänä jaksa lähteä enää kylille. Olen tyystin poikki. PS. Kuvia voi kärkkyä toistaiseksi lähinnä Instagram-storyistani.
Tässä kirjoituksessa on 357 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:17) mennessä
