Torstai, eli terapiapäivä. Minussa on uutta virtaa. Työpäivä on kiireinen ja lagitan hieman kaikessa, koska aamulla iskee migreeni. Saan kivun onneksi estettyä lääkkeillä, mutta tilalle tulee se kuuluisa pöhnä. Onnistun tekemään kaiken tarvittavan ennen kuutta, minuuttia ennen tarkalleen ottaen. Läheltä liippaa, mutta onnistun jälleen pitäytymään päätöksessäni lopettaa ajoissa.
Yllättävän haasteellista. Huomaan, että täytyy keskittyä entistä tarkemmin priorisointiin ja oikeiden asioiden tekemiseen. Ei saa tulla hetkeäkään sellaista ”nyt teen tätä niin pitkään kuin tarve vaatii, kellosta viis!” -tunnetta. Jos jokin vie pidempään kuin pystyy tekemään, asiaa pitää lykätä ja siirtyä tärkeämpään. Joutuu todella harrastamaan jatkuvaa ajan ja tehtävän priorisointia, aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Tänään on ensimmäinen päivä kun noudatan samaa sääntöä myös vapaa-ajalla. Ei minun ole pakko lukea joka päivä. 80 päivän putken voi helposti katkaista, ei lukutavoite yhteen päivään kaadu. On pakko opetella sietämään ”alisuoriutumista” jatkuvan ylisuorittamisen jälkeen.
Tämä on uutta minulle ja kestää varmasti pitkään, ennen kuin opin terveille tavoille. Mutta tämä on välttämätöntä jaksamiseni kannalta.
Tässä kirjoituksessa on 207 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:52) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Teatteria ja pikaviestimiä
Voi juku mikä keskiviikko. Herään palvelinhälytykseen kahdeksalta, joka on kuitenkin aiheeton. Olen unohtanut merkitä huoltokatkon, joten hälytys tulee läpi. Hieman harmittaa unien jääminen kesken. Loikoilen vielä hieman.
Työpäivä menee tehokkaasti palavereissa. Mutta wörttiä settiä. Työpäivä on syytäkin pitää tehokkaana, sillä 16:45 on määrä lähteä katsomaan Teatteri Tottin Frans -näytelmää vaimon kanssa. Tulee kerrankin ns. ”hard stoppi”, eli lentävä lähtö töistä vapaalle. Hyvä niin, koska minulla tuppaavat työpäivät venymään.
Päätähtenä jokseekin tuttu kaveri Aki. Reilu tunti menee näytelmää seuratessa nopeasti. Uskomattoman upea näytelmä. En ole järin teatteri-ihmisiä, mutta täytyy sanoa että tässä on yksi heittämällä parhaita näytelmiä, joita olen nähnyt. Eläytyminen ja tunnelma on käsinkosketeltavaa. Itkettää. Naurattaa.
Esityksen jälkeen ehdimme moikata näyttelijät ja pääsemme yhteiskuvaankin. Kehun Akia hienosta näyttelytyöstä, mutta se on vähättelyä, sillä näytelmä oli todella upea. Toivon Akille kaikkea hyvää. Kuulemma lähtee Ranskaan esiintymään. Tämä pitää nähdä kyllä muuallakin. Hieno biografia Frans Lejonin elämästä.
Ilta kuluu lasten kanssa. Istun vielä tietokonelle testaamaan Beeperin bridge-manageria. Onnistun kuin onnistunkin jokseekin helposti saamaan IRCin mukaan Beeperiin. Olen myös iloinen, kun tajuan heisenbridgen lähdekoodia lukemalla miten muille asetetaan profiilikuvat. Lopputulos on maaginen.
Taphtumarikas keskiviikko. Fiilis toistaiseksi mainio. Pian pitää päästä nukkumaan, ettei lähde homma ihan kiepille…
