Ahdistava päivä. En tiedä, varmaan tämä työn paljous iskee taas. Tiedostettua ja hyväksyttyä, pitää olla vain entistä skarpimpi oman jaksamisen kanssa. Energiat on 0% juuri nyt.

Iltalenkki jää välistä, koska työpäivä venyy. Tänään on sellainen epäonnen varjo pään päällä. Siis ihan oikeasti, puhelut katkeaa kesken kaiken ilman mitään syytä, nettituttu ilmoittaa että koiransa tekee kuolemaa ja vettä alkaa sataa juuri sillä hetkellä kun astun ulos. Universumi ei pidä minusta tänään.

Aamun terapiasessio on rankka, liian rankka. Menee yliajalle, enkä huomaa mitään. Nyt on liikaa meneillään aivojen sisä- ja ulkopuolella.

Maha murisee. Illan päälle tilaan roskaruokaa mäkkäristä. Juuri nyt ei pysty muuhun.

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta tässä minä vielä näprään uutta puhelinta. Tietotekniikka on mukavaa. OxygenOS ei ole ihan napakymppi, mutta en aio tällä kertaa vaihtaa customROMiin.

Customrommien perffipuoli on parempi kuin stockissa, mutta ne sisältävät muuten yleensä sen verran monta lastentautia, että en jaksa enää vaivautua. Lisäksi päivityksiähän niihin ei saa, enkä ole valmis kärsimään tietoturvattomasta puhelimesta, enkä halua vetää koko ajan tietoja sileäksi.

Joskus ärsyttää olla nörtti, kun en osaa suhtautua edes puhelimiin normaalisti. Aina menee säädöksi.

Vilkas tiistaipäivä. Tuntuu hullulta, että on vasta tiistai, kun on sellainen olo, että olisi käynyt läpi ensimmäisen ja toisen maailmansodan. Ahdistus on vakio, mutta tänään jotenkin helpottanut. Ehkä kun on päässyt työn imuun, niin osaltaan unohtuneet omat ajatukset.

Kotona täytyy jatkaa vielä hetki hommia, koska työharjoittelijan koulimiselta ja palavereilta ei jää aikaa esimerkiksi sähköposteille. Työn päälle pitkä kävelylenkki ja puhelua yhtiökumppanille. Kyllä se helpottaa niin paljon kun höpöttelee ihan niitä näitä ilman että katsoo kelloa. Pitää aina muistaa, että ”turhanlänkyttäminen” auttaa, oikeasti. Ei ahdista enää läheskään niin paljon. Kiitos Juha.

Kaupan kautta siipikastikkeet messiin ja kotiin syömään siipiä.

Nyt huomaan, että siivet ovat olleet jo hyvän tovin air fryerissä odottelemassa ja tässä minä vielä nakuttelen. Iltakymmeneltä tuhti setti syödä, mutta menkööt tämän kerran.

• Uusi työharjoittelija aloittaa
• Takkuinen maanantai
• Puhelu äidille
• Trooppinen, soijainen ilta-5K
• Ahdistaa: Liikaa

Pitkän ja jo päivän jatkuneen Mastodon-keskustelun myötä mietin, että olisipa hyvä, jos Mastodon-palvelimellani olisi joku muukin ylläpitotaho kuin minä yksin. Teenpä sitten kyselyn, jossa ylipäätään tiedustelen kuinka moni hostaa palvelintaan yksin muille käyttäjille. Aika moni. Mutta itse haluan tähän ehkä jotain muutosta, koska palvelimellani on jo reilu sata muita käyttäjiä. Ei sillä, etten tästä suoriutuisi, vaan sillä, että lisäturva on aina hyvästä. Jos vaikka olen jossain metikössä joskus ilman yhteyksiä.

Aamulla pistän tuuttauksen juuri ennen perinteistä Espresso House -sunnuntaiaamiaista:

Siitä lähteekin ajatusmylly käyntiin. Päätän perustaa suomalaisten Mastodon-ylläpitäjien kollektiivin. Nörttien kanssa yksissä tuumin päätämme, että ei tavata vielä ihan kasvotusten. Ahdistaa ajatuskin. Jokin pikaviestin olisi hyvä.

Avoimen lähdekoodin maailmassa majaileva adminporukka ei ihan innostu edes Telegramista. Onneksi mitään WhatsAppeja ei edes mietitä hajautetuissa ympäristöissä. Signal on vähän liian laitekeskeinen. Huomioni kiinnittyy Matrixiin. Päätän heti aamupalan jälkeen asentaa oman Matrix-palvelimen.

Matrix-palvelimen asennus ei ole ihan yhtä suoraviivainen kuin Mastodon-palvelimen, joka on sekin suhteellisen työläs prosessi. Matrix-palvelimen voi pistää pystyyn viidellä eri tavalla, joista mikään ei ole kunnolla dokumentoituna. Niinpä päivä menee siinä, että tutkin eri vaihtoehtoja. Ensimmäisellä yrittämällä ei mene maaliin. Joka ikinen pieni nippeli pitää konffia erikseen. Todella raskasta ja ärsyttävää, mutta pusken homman maaliin.

Illan päätteeksi, tadaa:

Vaikuttaa hyvältä. Kuin oma Slack tai Discord, mutta end-to-end -encryptattu ja kaikki data itselläni.

Tänään piti pelata ja tehdä jotain muutakin, mutta tässä tämä taas meni… viikonloppu on ohi. Aivan liian äkkiä.

Ahdistus ei ole meinannut pysyä tänään kurissa oikein ollenkaan. Paniikin rajamailla. Iltaa kohden saan kuitenkin itseni rauhallisemmaksi. Toivon, että ensi viikko on vähemmän raskas henkisesti. Nämä omat vapaa-ajan säädöt eivät kyllä ainakaan helpota tilannetta. Koitan olla vetämättä itseäni liian syvään suohon… Miten tässä taas kävi näin?