Istun pehmeään tuoliin. Katson hetken ulos. Sateista. Suljen silmäni ja sanon ääneen: ”Voisipa nukkua…”, sitä todella haluaisin, nukkua. Torstai-aamu kello yhdeksän, on aika jälleen käydä läpi ”sodan kauhut” terapiasessiossa. Rankkuus tekee hyvää, omalla tavallaan.

Työpäivä sujuu hyvin. 28 tehtävää suoritettu. Se on paljon. Koen onnistumisen tunteita, etenkin kun asiakaspalaveri menee leppoisasti. Saamme kymmenvuotislahjaksi harvinaista imperial stoutia. Entisajan Rolle olisi ollut täpinöissään. Arvokkaan pulloarkun näkeminen saa aikaan ison kognitiivisen dissonanssin. En aio silti alkaa enää maistelemaan, raivoraittiina on hyvä olla. Firmasta juojia onneksi löytyy, eikä lahja tietenkään ole ainoastaan minulle osoitettu.

Kymmenvuotisjuhlapuheen viimeistely venähtää, mutta ehdimme hyvin vaimon kanssa vaateostoksille. Minun ei ole tarkoitus ostaa mitään, mutta ostan heräteostoksena parit hienommat housut ja pari t-paitaa (silmääni osuu retro-osasto ja mukaan tarttuu Joy Division- ja Star Wars -aiheiset Loose Fitit). Lopulta löydän myös sattumalta tyylikkään puvuntakin, joka on -70% tarjouksessa. Tai siis oikeastaan en voi ottaa tästä kunniaa, koska takin kiikuttaa minulle superystävällinen Jack & Jonesin myyjä, jolle kerron että ei tarvitse olla mitään liian hienoa, mutta jotain parempaa pitkähihaista tarvitsisi. Takki on kokoa S, oudon väljä kokoonsa nähden, mutta istuu oikein hyvin. Tai sitten olen vain hoikistunut sitten viime vaatesovitusten. Nyt on juhla-asu kasassa.

Perjantai hieman jännittää. Toivon, että tämä viikko ja oikeastaan koko kuukausi on ohi, niin pääsee keskittymään oikeisiin asioihin.

Yksi
päivä
kerrallaan.

Tino saa tänään rankani suoraksi hieronta-manipulaatiokäsittelyssä osa 2. Hektinen päivä toimistolla, multitaskaan kahta koulutusta yhtä aikaa.

Haluan tehdä itsestäni tulevaisuudessa mahdollisimman tarpeettoman. Firma pyörii jo hyvin ilman minua, mutta ei tarpeeksi hyvin.

Juuri nyt väsyttää aika rankasti, mutta kyllä tästä tulee hyvä.

Otsikko kertoo kaiken oleellisen. En ehdi palautumaan, jaksaminen koetuksella. Pakko petrata pian. Kirjoitan enemmän sitten kun on energiaa.

Tarpeettoman kaoottinen päivä taas. 4 palaveria on liikaa, kun niin montaa asiaa pitäisi pystyä edistämään myös palavereihin käytettyjen ajan aikana. Työt päättyy vasta illalla, 18:30. Maxaltia naamariin, niin ei tule migreeni. Lenkki skippaantuu tämän takia, taas.

Olen pikkuhiljaa hieman huolissani jo itsekin omasta jaksamisestani. Tällä viikolla en voi miettiä kuluvaa päivää pidemmälle, muuten iskee ahdistus. Tässä istun nakuttamassa puhelimella, iltaruoka on jäähtynyt lautaselle, jäänyt syömättä kun on koko ajan asioita hoidettavana. Olen jäljessä koko ajan tavoitteistani. Tuntuu raskaalta. Silmät painuvat väkisin kiinni, mutta en voi nukkua vielä. Täytyy syödä missattu päivällinen. Raskas ruoka ennen nukkumaanmenoa varmasti parantaa unenlaatua…

Hitto mikä maanantai.

Vajaat kuusi tuntia unta. En vaan pysty enää nukahtamaan kahdeksan jälkeen. Olen tyytyväinen edellisiltaan, kun saamme Red Alert 2 -turnauksen käyntiin. 8 pelaajaa, kaikki vastaan kaikki. Voitan kaikki pelit paitsi viimeisen, joka menee todella tiukille Samin kanssa. Gg. Note to future self: LAN-mode toimii, kunhan kaikki ovat piuhan kautta.

Kamat on autossa jo ennen puolta päivää, mutta lähtö viivästyy, kun kuskin avaimet ovat hukassa. Ne löytyvät lopulta pitkän etsimisen jälkeen saunan laudeliinan alta. Pullonavaaja saunassa, nääs.

Kiitos divn, Kokki(nen), Magpie, AllanMainio, bnz, rage, Tatu, subterfugium, crazywilly, BruceNolan, Sulo, Blocker, Masa, Jussi, Eero. Nähdään taas ensi vuonna.

Kuvamateriaalia olisi tähänkin laittaa viikonlopulta, mutta energiat ovat kirjaimellisesti nollissa. Silmät painuvat kiinni. Vielä pitää hetki sinnitellä. Tänä vuonna lanien jälkeen en jaksa lähteä edes juoksulenkille. Kahville Veeran kanssa sen sijaan jaksaa aina.

Kofeiinin käyttäjille app-suositus iPhonelle: HiCoffee.