Otin Sunsaman käyttöön uudelleen. Käytin sovellusta viimeksi vuonna 2022 (blogikirjoitus: Sunsama – Työkalu tehtävien ja kalenterin organisointiin), sen jälkeen siirryin Akiflowhin (blogikirjoitus: Akiflow – Astetta parempi sovellus tehtävien ja kalenterin hallintaan), josta puuttui kokonaan alatehtävät ja toimiva mobiilisovellus, joten siitä syystä siirryin TickTickiin (blogkirjoitus: TickTick – Tehtävälista aikataulutettuna viikkokalenteriin).

Nyt olen palannut alkuun.

Näin retrospektiivisti ajateltuna Sunsama taitaa olla sittenkin sovelluksista nappivalinta, muunmuassa seuraavista syistä.

1. Sunsama ohjaa paremmin ajankäyttöä, sillä jokaiselle tehtävälle laitetaan aika, jonka uskoo käyttävänsä tehtävään, ja ajan, jonka oikeasti käyttää tehtävään
2. Työpäivän alussa tulee oikeasti tarkkaan suunniteltua päivä ja viikko, sillä Sunsama kysyy ”mitäs tänään tehtäisiin?” ja kertoo kaikki tehtävät asiat. Samoin työpäivän päätteeksi Daily Shutdown auttaa reflektoimaan päivää (itse asiassa juuri tämä reflektointi on kirjoitettu Sunsamaan)
3. Työpäivän lopussa tulee mietittyä mitä sai oikeastaan aikaan
4. Tehtävät eivät hautaudu massaan, sillä ne ovat ”isompia” ja ne on pakko aikatauluttaa tai lisätä ”Backlogille”
5. Tagien ja muun sijaan tehtäville määritellään oikea kesto, joka luo selkeyttä.
6. Jos tehtävästä tulee iso möhkäle, samaa tehtävää voi pilkkoa jopa eri päiville ja ajankohtiin niin, ettei synny duplikaatteja. Tämä on uniikki ominaisuus Sunsamassa.
7. Sovellus on kehittynyt ajan saatossa paremmaksi ja paremmaksi, pahimmat lastentaudit on selätetty. Se ei ole enää hidas, vaan supernopea. Tai sitten se on M1 Macbookin ansiota. Joka tapauksessa, hyvä näin.
8. Mobiilisovellusta on paranneltu ja se on parempi kuin Akiflown. Toisaalta mobiilissa ei tehtäviä muutenkaan yleensä suoriteta, joten ”companion app” ei haittaa. Mutta näyttää siltä, että Sunsaman mobiiliappis riittää hyvin, sillä voi tehdä kaiken tarpeellisen lennosta. Nykyään käytän iPhonea ja ainakin siinä mobiilisovellus on yliveto.
9. Voi kuinka kaipasinkaan tilastoja! Sunsama tilastoi kaiken jotenkin ihanan selkeästi. TickTickin tilastot keskittyvät suoritettujen tehtävien määrään, kun taas Sunsama keskittyy ajankäyttöön, joka on se oleellisin juttu. Sunsaman statsit vastaavat kysymyksiin: ”Kuinka paljon käytin aikaa eri asioihin tänään verrattuna suunnitelmaan?” ja ”Mitä asioita tein tänään ja kuinka paljon?”. TickTickin statsit kertovat ”Teit 15 tehtävää tänään, joka on 5 vähemmän kuin eilen”, joka ei kerro yhtään mitään. Tehtävät eivät ole keskenään samanarvoisia, mutta aikaa voi mitata luotettavammin.
10. Sunsama säilyttää näkyvissä suoritetut tehtävät ja näyttää päivän päätteeksi kaikki mitä on tehty. Nämä tuovat onnistumisen fiiliksiä.
11. Sunsama sisältää älyä. Jos suoritan tehtävän ajoissa tai se menee yliajalle, Sunsama järkkäilee kalenteria. Tämä on kiva ominaisuus, sillä järkkäily yleensä osuu.
12. Sunsaman kalenteri-integraatio on mainio, sillä tärkeät tehtävät blokkaavat ajan kalenterista jolloin Google Appointmentsilla ei voi varata niiden päälle palavereita JA kalenterimerkinnöistä saa myös tehtäviä. Eli toimii molempiin suuntiin. TickTickin ja Akiflown kalenteriominaisuus ei ole yhtä hyvä.
13. Myös alatehtäville pystyy arvioimaan ajat, jotka lasketaan yhteen päätehtävän aikaan.
14. Mahtava focus-mode, joka näyttää tehtävän ja siihen kuluneen ajan isona, tukee muistiinpanoja, alatehtäviä, linkkejä, jne. Focus mode näkyy myös oikeassa ylälaidassa koko ajan päällä niin että tietää mihin pitää keskittyä seuraavaksi.
15. Viikkotavoitteet! Sunsamasta löytyy viikkotavoitteet sisäänrakennettuna. Ja mikä parasta, viikon aikana tehdyt tehtävät voi kytkeä viikkotavoitetehtäviin. Tämä on myös uniikki Sunsama-toiminnallisuus.
16. Päivän eteneminen näkyy päivätason yläpalkissa koko ajan, niin tietää paljonko on jäljellä. Samoin kalenteri kulkee vierellä koko ajan, joten tietää mitä tehtäviä ja palavereita on tulossa.
17. Sunsama ohjailee oikeaan suuntaan siten, että ei muodostu epärealistisen täysiä päiviä. Ihmisellä on rajallisesti aikaa käytettävissä ja koska jokaiselle tehtävälle on määritelty aikataulu, tietää mitä ei ehdi tekemään. Sunsama kertoo tämän heti, joten on pakko priorisoida.
18. Seuraavat päivät näkyvät visuaalisesti sovelluksessa, joten tulee väkisinkin jaettua isompia möhkäleitä useammalle päivälle, eikä tule tungettua liikaa tehtäviä samalle hetkelle, kuten TickTickissä ja Akiflowssa on vaarana käydä.
19. Selkeä jaoittelu työ- ja vapaa-ajan kontekstin välillä.
20. Krediittejäkin oli näköjään jäänyt vielä jemmaan.

Ei sovellus täysin miinukseton ole, mutta miinuksia on tosi vähän ja sovellus kehittyy koko ajan eteenpäin. Kokeillaan tällä syksy. Ehkä kirjoitan revanssibloggauksen myös jossain kohtaa sovelluksesta, mutta tässähän niitä plussia jo tulikin.

PS. Iski flunssa, heräsin röörit tukossa. Nyt määrittelemättömän ajan etänä.

Hyvää tässä maanantaissa:

• 6km aamulenkki, koska loppupäivän sataa
• 21 suoritettua tehtävää
• Karkkia toimistolla
• Ajoissa (16:30) lopettaminen
• Mastodon 4.2.0-beta2-nightly -päivitys

Levon kautta. Hieman sekava olo, en tiedä miksi. Ehkä neljä espressoa sunnuntaiaamun kahvihetkessä on hieman liikaa, se aiheuttaa tykytystä ja sekavuutta. Pitää muistaa pitäytyä normilattessa tulevina sunnuntaina.

On jotenkin mukavaa, että pystymme vaimon kanssa pitämään jokakeskiviikkoiset sushihetket ja jokasunnuntaiset kahvihetket. Tähän ei olla aina pystytty rahan vuoksi. Nyt on varaa arjen luksukseen.

Hyvä määrä unta, mutta huono unenlaatu. Vielä tarvitsee lepoa. Päätän kuitenkin unohtaa hetkeksi itseni, sillä on pojan syntymäpäivä. Kymmenen vuotta, iso jo. Koska viikko on ollut kiirenen, emmekä ole ehtineet ostaa aiemmin lahjoja, lähdemme Lelukauppa Partaseen ostoksille. Poika saa valita ihan mitä haluaa. Sitten McDonald’siin. Manu haluaa myös kakkua, joten haemme kakkupalaset Wilhelmiinasta.

Muutama irtotask, illalla sauna. Testaan myös iPhonen kameraa jalustala ja saan otettua uuden avatar-kuvan. Ihan hyvä tulee. En ole tietenkään tähän(kään) 100% tyytyväinen, mutta ainakin se on aito minä, eikä mikään AI-tekele. Emmi ottakoon joskus paremman.

Herään seitsemältä, koska vaimo on tilannut herätyksen. Kuurosokealla puolisollani on tärinäherätys, mutta se ravistuttaa myös minut hereille, joten mieluummin toimin itse herätyskellona. Tänään on Duden kymmenvuotisjuhlapäivä ja olemme firman porukalla sopineet, että pidetään rennompi päivä. Siispä lepään ja nukun vielä yhdeksään.

Lähtiessä päätän viime hetken asuvalinnasta. Stressaa. Aamulla katsotaan omistajien kesken vain myynnilliset asiat. Paja on täynnä väkeä, sillä etäilijät ovat kaikki paikalla, myös kauempaa. Mukava nähdä kaikkia.

Kahden aikaan iskee migreeni. Tajuan, että migreenilääke on jäänyt kotiin. Tytär tuo lääkkeen toimistolle, mutta särky ei lakkaa, lääke ei pääse auttamaan kunnolla, koska sen ottaminen viivästyy. Juha ehdottaa, että mitä jos menisin kotiin lepäämään. Hyvä idea. Kotiin tunniksi nukkumaan ja uusi yritys. Kai se on tämä kiire ja stressi, koko viikko, väliin jäänyt aamupala, liian köykäinen lounas, liikaa kofeiinia, huonolaatuiset unet alla ja korkea ilmankosteus. Oli mitä oli, lepo auttaa.

Postdromet tulilla juhlapaikalle. Tietenkin tykin kanssa tulee teknisiä ongelmia. Aina, vaikka kuinka hyvin varautuisi. En ymmärrä miksi on miljoonan euron tykki, mutta sitten yhteys toimii jonkun paskan donglen kautta ja lagittaa kuin Google Meetissä keskellä metsää. Onneksi kuva näkyy kuitenkin, vaikka animaatio ei olekaan maailman sulavin.

Postdromen aiheuttama ontto olo auttaa hieman sosialisoitumisessa, yllättävää kyllä. Otamme vastaan vieraita ja lahjoja ja lopulta on aika pitää puhe. Papatiani saa vallan, hyvä että tajuan antaa Juhalle suunvuoroa. 25 minuuttia kuluu, että heilahtaa. Kiitän puheessa myös vaimoani, joka on kotona flunssassa. Harmillinen juttu, hän odotti kovasti juhlia. Lapset ovat olleet kipeänä myös, kuin ihmeen kaupalla olen välttänyt sairastumisen. Puhe lähenee loppuaan. Yleisöstä kuuluu naurua ja taputusta. Hienosti vaikuttaa onnistuneen.

Juurikkasaaren burgerit, DeLoreanin mocktailit, hyvä meininki. Porukka viihtyy jo vähän yliajallekin. Hyviä keskusteluja, hauskoja juttuja, halauksia, onnitteluita. Tuntuu hyvältä, kymmenen vuotta yrittämistä ei ihan vieläkään oikein sisäisty kaaliin.

Höpöttelen kaikkien kanssa kenen kerkiän, asettaudun todelliseen sosiaaliseen moodiin. Päätä alkaa hieman loppuillasta jomottamaan. Kiropraktikko-hieroja Tinolle möläytän, että niska ei ehkä olekaan vieläkään täysin OK ja hän ehdottaa sen laittamista kuntoon tältä istumalta. En minä täällä, pärjään kyllä. Valokuvaaja-Emmille kerron, että haluaisin valokuvan, jota voisin käyttää avatar-kuvana. Tekoälyllä tekemäni kuva on vain väliaikaisratkaisu. Onnistuu kuulemma, onneksi kerroin. Täytyy alkaa keräämään benchmarkeja. Lukan mielestä nykyinen avatarini on pelottava ja liian tekoälyn tekemä. Tämä kommentti saa hieman miettimään… pitääköhän reverttaa taas takaisin vanhaan. Toteamme kuitenkin, että se on tunnistettava. Mutta huomaan ahdistuvani, kun itsereflektio-pakkomielle muodostuu taas takaisin avatarin suhteen.

Vähän liian hilkulle tämä kaikki menee kuitenkin, juhlien suhteen ja muutenkin. Jäätävä henkinen väsymys. En jaksa päivittää somea, en jaksa ajatella mitään. Koko päivän on ollut tämä trendi, asiat vaan menevät eteenpäin, jopa ohi. Ei hyvä, eikä saa jatkua. Oma jaksaminen pitää saada kohdilleen.

Silti, fiilis on väsynyt, mutta ristiriitaisen onnellinen. Nyt on tämäkin etappi ohi ja suunta on vain ylöspäin.

Seuraavaksi keskityn omaan jaksamiseeni. Siis kirjaimellisesti heti. Tämän yön loki on ollut ehkä vuoden vaikein synnytys. Kello on 1:26 ja olen niin valmis. La-su puhdasta lepoa.