On jotenkin hieno tunne, kun tajuaa mitä kaikkea on saavuttanut ihan itse. Kattohuoneisto keskustassa, yritys, oma somepalvelu, liikunnallinen elämä, terveys, perhe, talous tasapainossa, raitis elämäntapa…

Olen päivittäin kiitollinen pienistä asioista, mutta isosti saa olla kiitollinen näistä ”elämänmuutoksista”.

Tänään on yksi paremmista päivistä. Näitä onneksi tuppaa olemaan nyt useampia, vaikka yöunet eivät olekaan ihan kohdillaan. Yöllä herään siihen, kun vaimo korisee. Tällä kertaa jään kuuntelemaan ja huomaan hengityskatkoksen. Päätän herättää. Pitäisiköhän tarkistuttaa uniapnea hänelläkin? Itselläni on lievä obstruktiivinen asentoriippuvainen uniapnea, joka ei onneksi ole häirinnyt, enkä tarvitse diagnoosin mukaan minkäänlaista laitetta.

Pääsen nopeasti terapiasta yli ja vauhtiin töissä. Päivä vierähtää todella nopeasti lähinnä liiketoimintaa kehittäessä. Innostus on läsnä. Vielä projektien osalta pakka voisi olla tiiviimmässäkin läjässä, mutta tämä hoidetaan kuntoon lähitulevaisuudessa. Erittäin hyvä boogie.

Ja tästä jatkuu aamukasilta. Se tarkoitaa sitä, että kello kun lähenee yhtätoista, on aika mennä lepäämään…

Tänään on 6.9., eli isäni syntymäpäivä. Hän olisi täyttänyt 67 vuotta, ellei syöpä olisi vienyt tammikuun 15. päivä 2019, ennenaikaisesti, odottamatta ja liian nopeasti. Hän ei itse halunnut vielä kuolla, mutta minkäs tuolle mahtaa.

Muistelen isää säännöllisesti. Viime vuoden lokista löytyy joitakin hänen ajatuksiaan omasta syntymäpäivästään.

Isä rakasti luontoa ja kukkia. Hän haikaili paljon menneitä, kuten minä teen juuri nyt. Ympyrä sulkeutuu.

Tässä maailmassa on luovuttava ja päästettävä irti kaikesta, jota rakastaa, vaikka ei haluaisikaan. Kunnes koittaa aika, jolloin on itse lähtövuorossa.

In memorial – luopumisen tuskaa, perjantaina 11. maaliskuuta 2011

Isäni oli viisas mies. Alla olevassa kuvassa hän on varmaankin suunnilleen sen ikäinen kuin minä nyt.

Tuntuu vieläkin jotenkin kummalliselta, että ihmisiä vain katoaa elämästä. Ensin poistui isäni isä vuonna 2001, sitten isäni vuonna 2019 ja mummoni vuonna 2020. Setäni on vielä täällä, hänelle terkut, jos sattuu tätä lukemaan.

Menetykset tuntuvat raskailta, mutta elämä voittaa aina. Siihen asti kun on aika lähteä.

Tänään on muuten ollut hyvä päivä kaikin puolin. Olen varma, että isäukko olisi meikäläisestä ylpeä. Rakastan sinua iskä.

Tällä hetkellä Rise ja Sunsama parantavat rutkasti elämänlaatuani.

Flunssa on virallisesti ohi. Tuntuu hyvältä päästä lenkille. Äänikirjasta opin endokannabinoideista, elimistön omasta mielihyväjärjestelmästä juoksijoille.

Tekemisentäyteinen tiistai. Hieman liian vähän aikaa jää nyt lapsille ja perheelle tänään, kun päivä menee töissä ja ilta WordCamp-preseä tehdessä ja päätän vetää vielä 6km lenkin kaiken päätteeksi. Poissaoloni läheisimpieni elämästä on ainoa asia, joka juuri tänään hieman harmittaa, kun muuten on niin mahtava päivä.

Onneksi elämässäni on toivon mukaan vielä päiviä jäljellä, kuten huominen. Näin ei saisi ajatella, koska Memento mori. Nyt maittaa uni…

Väsynyt aamu, viisi palaveria, henkinen ähky, kofeiinipärinä, sekaisin palaverissa, sekoilu päivämäärissä, kiukutteleva kymmenvuotias, vaativa neljätoistavuotias, myöhästynyt lounas, skipattu illallinen, pitkä puhelu, uusi elämänhallintasovellus, sotasuunnitelma, lisää sovittuja palavereita, LinkedIn-päivitys… niistä on maanantai tehty.

Nukun pätkittäin. Ei ole uni kunnossa oikein vieläkään, mutta olo on kohtuullisen levännyt. Ainakaan ei säre päätä aamulla. Ahdistus on tiessään, ollut koko viikonlopun. Ehkä se johtuu tehdyistä, hyvistä päätöksistä ja siitä että olen tilanteen herra.

Perinteinen kahvittelutuokio Espresso Housessa vaimon kanssa, kauppareissu ja kotiin.

• Suunnittele henkilöstön työvuorolista ja oma seuraavan viikon aikataulu
• Sunsama-organisoinnin parantelut
• Pojan puhelinongelmat
• Veeran työnhakuun liittyvät asiat
• Overwatch-peli-ilta

Iltapäivästä otan Monster-energiajuoman ja päätä alkaa heti jomottaa. Tällä kertaa päätän olla ottamatta Maxaltia, koska epäilen tämän johtuvan huonoista yöunista ja liiallisesta kofeiinista. Se on kenties virhe, koska puoli kymmenen aikaan päänsärky on tiivistynyt. Hämmentävää, että näitä päänsärkyjä tulee nykyään niin helposti… mutta jos alan miettimään liikaa, ahdistun. Nyt koitan antaa olla, menen muutenkin nukkumaan pian. Seuraavaksi kasvien kastelu, äänikirja ja pikkuhiljaa pötkölleen…