Asiat, joista iloitsen tällä hetkellä:

• Parisuhde on erinomaisella tolalla vielä 16v yhdessäolon jälkeenkin. Veera ❤️
• Koko perhe voi hyvin ja ollaan terveitä
• Musiikki, Lotan pianonsoitto
• Toimeentulo ja taloudellinen tilanne
• Siisti koti ja katto pään päällä
• Laitteet toimii, Internet on ihana
• Koodi toimii, open source on ihana
• Olen elossa, elän ja hengitän
• Minulla on mahdollisuus tehdä työkseni sitä mitä osaan ja mistä nautin

Instagramiin syntyi päivän kunniaksi pidempi stoori, joten ikuistan sen vielä tänne.

Jaahas, 11188, eli se on taas syntymäpäivä. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Kai sitä jollain tavalla on muisteltava menneitä. Yritän kutistaa egoani, mutta kai sitä nyt kerran vuodessa voi vähän ihteensäkin miettiä. Mutta totuus on, että mikäli jaksaisin vaivautua tilaamaan lehteen ilmoituksen, siinä lukisi: ”EN JUHLI”.

Vuodet ovat olleet vaiherikkaita, sekavia, mutta on siellä hyviäkin välissä, etenkin nämä viime vuodet. Tuntuu uskomattomalta miettiä kontrastia sen välillä mistä olen lähtenyt ja missä olen nyt. Olin velkainen, persaukinen, masentunut, mielenterveysongelmainen, itseäni lyttäävä, oman jaksamisensa rajamailla taiteileva jokapaikanhöylä, ylipainoinen, uneton, fyyisesti ja henkisesti pahoinvoiva, savuava raunio. Nyt olen parempaa ja tasapainoisempaa elämää viettävä, raitis, jonkin sortin juoksija, liiketoimintaa kehittävä johtaja ja taloudellisen elämäni herra. Siitä saa olla salaa – ja vähän näkyvämminkin, ylpeä.

Monesti kun kysytään paljonkos sitä ikää nyt tulee mittariin, vastataan humoristisesti 25. Kaivoin joitakin kuvia menneisyydestä, mukana myös 25v Rollea. Mukana hyvinvoivaa ja pahoinvoivaa Rollea. Molemmat kuuluvat elämään. Hyvää ei ole ilman huonoa. Vuosi 2013 (jolloin täytin 25v) oli iso vuosi, silloin syntyi poika ja firma ja puhkesi myös pahemmanlaatuinen dissosiaatiohäiriö. Tein töitä aivan tappiin asti ja eräskin synttäriyö koodasin toimistolla (ks. yksi kuvista). Edelleen koitan taistella työnarkomaaniutta vastaan, en tiedä lähteekö ylisuorittaminen minusta kitkemälläkään. Mutta yritän, kuten henkeen ja vereen yrittäjän kuuluu.

Olen 35. Tunnen hetken oloni vanhaksi, mutta oikeasti olen vielä nuori. Sisälläni asuu pieni poika. Paljon on vielä elettävää, koettavaa ja kehitettävää. Mikään ei ole koskaan valmis. On ollut mukava olla olemassa. Minulla on rakastava perhe, mahtavat työkaverit ja ihanat vanhemmat. Saan elää terveenä, tehdä elääkseni sitä mistä nautin ja mitä osaan tehdä. Läheiseni voivat hyvin ja minä osaan, pärjään ja jaksan. Olen vahva. Minä riitän. Sinä riität. Siinäpä sitä lahjaa kerrakseen, mitään muuta en kaivannutkaan. Kiitos, kun olet matkassani mukana.

Tiistai. Tuntuu lauantailta. Ai niin, on loma.

6 tuntia 53 minuuttia on unen määrän keskiarvo viimeisen seitsemän päivän otannalla. En osaa nukkua riittävää määrää edes lomalla. Vapaalla homma johtuu tosin siitä, että en malta mennä nukkumaan ajoissa. Kun ei ole mitään velvoitteita aamulla, venyttää skaalaa näköjään toisesta päästä.

Yhdentoista jälkeen pihalle juoksemaan. Lunta on tupsahtanut ennätysmäärä ja koko ajan sataa lisää. Satamassa on lunta paikoin sääriä myöten, joka vähän vaikeuttaa juoksemista. Alkaa särkemään nilkkoja. Pidän lenkin kolmessa kilometrissä, sillä ei tuota rämpimistä jaksa pidempään.

Lenkin jälkeen hommaamaan ne AirPods Pro:t ja kaupasta vähän herkkuja.

Päivän mielialat ovat vaihdelleet ahdistuksesta iloon ja takaisin. Nyt on kuitenkin hyvä olla, koska vaimon kanssa höpöttelystä tulee hyvä mieli. On myös mukava nähdä puolison ilo, kun muutkin asiat vihdoin järjestyvät.

Kun poika saapuu koulusta, hymyä seuraa lisää. Tytär on vielä bänditreeneissä. Hassu tunne, että muilla on arki täysillä käynnissä, mutta minä rentoilen kotona. Jotenkin kotoisan kiva fiilis, kun saa vain touhuilla omia vapaa-ajan askareitaan ilman minkäänlaista kiireen tuntua.

En pärjännyt ilman minkäänlaista tapasovellusta. Huomaan, että YNAB-kotibudjetti jää helposti tekemättä ja kasvit kastelematta, jos minulla ole mitään kirjanpitoa näille. Aivoni vain tarvitsevat listoja ja numeroita. Habit trackereissa eniten ärsyttää se, että on pakotettuna ja lukitettuina esim. säännöllisiin tehtäviin ja saa tilastoihin takapakkia tai jotain penaltya siitä, kun tapoja ei suorita. Olen kaivannut jonkinlaista välimallia, jossa minun ei ole pakko suorittaa, mutta näen kuitenkin mitä voisi olla tehtävissä.

Löysin vanhat musitiinpanoni, johon olen kirjannut plussat ja miinukset seuraavista sovelluksista: Mind tracker, VOS, Habitify, TickTick, Productive, Habit tracker, Loop habit tracker, TimeJot, Bearable, Daylio, InnerHour, Thera, Zea, Reflectly, Rabit, Proddy, HabitMinder, Tusk, HabitNow, Qhabit ja Habitica.

Silmääni osui Habitica. Mikäs tämä olikaan? Otin appin takaisin käyttöön ja ilahduin. En muista miksi aikoinaan lopetin. Joskus minulla oli tyttären kanssa Party Habiticassa, kun opetin tytärtä keskittymään kotitehtävien tekemiseen.

Habitican plussat:

• Kiva pelillistäminen
• NES-teema!
• Avointa lähdekoodia
• Tulee onnistumisen fiilis kun saa ”kaikkea” suorittamisesta
• Voi määritellä menneisyyden putken, jos ei ole välissä käyttänyt
• Todella monipuoliset ja vapaat säädöt
• Kiva iPhone Dailies -widget
• Todella mukava sorttaus, tapoja ei ole pakko suorittaa, Dailyt on, Todot ei
• Vapaa-ajan taskeille oikein passeli
• Voi suorittaa monta kertaa tapoja ja saada ylisuoriuksista enemmän pisteitä
• Näkee heikot ja vahvat tavoitteet omissa tabeissansa

Näin retropeliharrastajalle oikein passeli tähän elämäntilanteeseen. Vapaa-ajan tavat ja tehtävät menevät kätevästi tähän peliin. Lähdenpä tästä ruokkimaan lohikäärmettäni…

Kellot kääntyy ja sunnuntai muuttuu maanantaiksi. Huomaan olevani tolpillani vielä neljän aikaan yöllä. Jostain syystä ei tee mieli nukkua, onhan ensimmäinen lomapäivä ihan kulman takana. Koodailut ja The Boys Universeen sijoittuva Gen V -sarja vievät mennessään. Täydellistä nollaamista.

Unta reilu kymmeneen eli sellaiset kuusi tuntia. Vähän liian vähän, mutta en viitsi nukkua koko päivää. Hidas ”aamu”, aamupalaa ja sitten juoksemaan. Kahdeksan kilometriä menee leikiten ja ehdin hyvin juosta sekä sataman että Harjun läpi ennen auringon laskemista. On viileä pakkaskeli ja hengitys höyrystyy. Mukavaa.

Lenkillä ei ole mukana kuulokkeita, koska nuo perkeleet ovat taas mystisesti hävinneet.

On toisaalta mukavaa vetää tunnin lenkki ilman äänikirjan papatusta tai musiikkia. Ajatukset ja luonto vievät mennessään. Sykettä ja hikeä pintaan. Raikas hapekas ilma. Työläiset palaamassa kotiin työpaikoiltaan. Metsäpolun tunnelmaa. Huolet unohtuvat hetkeksi.

Kotona iskee raha-ahdistus niistä kuulokkeista. Jotkut olisi hyvä olla. Sisällä on kyllä isosankaisia ja niillähän pärjää. Mutta pidemmille lenkeille ja ulkoiluun kiinnostaisi hommata jotkut vähän paremmat, joilla voisi vaikka soittaa puheluitakin jatkossa.

En oikein tiedä mistä raha-ahdistus kumpuaa. Varmaan epästabiilista menneisyydestä ja veloista. Asioiden ostamisesta tulee aina huono omatunto, vaikka kukaan ei olekaan läksyttämässä. Minä itse päätän mitä rahoillani teen ja riitää, että olen suunnitelmallinen. Mutta mistä tämä ahdistus sitten?

Ensimmäinen lomapäivä on ideaali, mutta tätä ilta-ahdistusta en olisi kaivannut. Ehkä se tästä purkautuu.

Kymmenen tuntia unta putkeen. Selvästi levon tarpeessa. Aamulla on kivan freesi olo, kerrankin. Lähdemme vaimon kanssa heti kahville, kuten näin sunnuntaisin yleensä teemme.

Kotiin tullessani innostun koodaamaan. Tätä ja tätä. Minkäs sille mahtaa, kun oman somen kehittäminen paremmaksi on niin mukavaa. Samaa en voi tehdä Blueskyssä enkä X:ssä. Mastodon ruokkii koodarin vaistojani, silleen hyvällä tavalla.

Muutama kirja taas luettu. Tuli valittua umpimähkään ja hetken mielenjohteesta seuraavaksi Hanna Markukselan ”Suorituskyvyn salaisuus”. Kirja on äkkiseltään juuri kuin minulle kirjoitettu, siinä puhutaan ylivireydestä ja alivireydestä. Minulla on jatkuvasti kierroksia, joita koitan nyt vetää alemmas.

Jatka seuraavia lauseita sensuroimatta. Voit kirjoittaa pari sanaa tai pidempiä pohdintoja. Pääasia on, että annat mielesi virrata vapaasti.

Koen elämäni juuri nyt yleisesti ottaen nousujohteiseksi. Kaikki on hyvin, mutta hieman liian ruuhkaista. Kiireen tuntua on hankala välttää, kun tekemistä on liikaa. Viikottaiset migreenikohtaukset rasittavat. Töissä menee hyvin, taloudellinen tilanne on hyvä, lapsilla ja vaimolla on kaikki hyvin. Hieman kannan huonoa omaatuntoa siitä, että en oikein osaa kehitellä lapsilleni aktiviteetteja tai ei oikein riitä energia muiden touhuiluun. En muista milloin viimeksi olisimme perheenä tehneet jotain yhdessä, tai edes minä ja poikani. Toisaalta ajatuskin siitä ahdistaa juuri nyt. Ehkä minu pitää vaan ensin koittaa ladata akkua.

Huomaan kaipaavani muutoksia, koska olen jatkuvasti väsynyt henkisesti. Siitä ei pääse mihinkään, että teen liikaa, perfektionismini menee kiepille ja pakenen ongelmiani työntekoon.

Olen valmis päästämään irti jatkuvasta suorittamisesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Se ottaa aikaa ja on vaikeaa, mutta yritän. Reilu viikko sitten poistin seurantasovellukset puhelimesta (Yazio, HiCoffee, Awesome Habits) ja tuntuu edelleen oudolta.

Mukavaan elämään kuuluu rakkautta, lepoa, leffoja, Overwatchia, juoksulenkkejä, kahvihetkiä vaimon kanssa, lasten iloa, soitto äidille, hyvää ruokaa, ei taloudellisia murheita, saunomista, ulkoilua, aurinkoisia päiviä, virkeitä aamuja (en ole vielä päässyt kokemaan, mutta ehkä uuden sängyn myötä). Ainakin. Koen, että hyvään elämään kuuluu myös se, että päivittäinen työ on sitä mitä haluaa tehdä ja josta nauttii. Hyvää elämää on myös se, että on katto pään päällä ja turvallinen maa, jossa asua. Mitäpä sitä muuta osaa edes kaipailla?

Kun ajattelen hyvää elämääni, tunnen kehossani… ja tuota… sitten tökkäsi. Minulle nämä kehollisuusasiat on vaikeita myös terapiassa. En minä tunne kehossani mitään. Kaulasta alaspäin kuollut ruho.

Tänään edistän haaveitani pienellä teolla, joka on Overwatchin pelaaminen. Nollaamista peli kerrallaan.

Tutkimalla, mitä mieleesi tulee ensimmäisenä, pääset ilman suodatusta kiinni haaveisiisi. Kirjoitettuasi lauseet loppuun laita ne talteen. Kun olet lukenut tämän kirjan, tee tehtävä uudelleen ja vertaa vastauksiasi.