Todellinen tehtäväkaaos.

• 9:00: Herätys
• 9:30: Zombie-kävely toimistolle
• 10:00-11:00: Palaveri
• 11:00-12:00: Palaveri
• 12:00-12:30: Meilit ja räpiköintiä
• 12:30-12:59: Kauppaan ja evästä
• 12:59: Eväs jää pöydälle, välipalapatukka naamariin
• 13:00-14:30: Palaveri
• 14:30-17:00: Palaveri ja palaveri osa 2
• 17:00-17:05: Hengähdystauko
• 17:05-18:30: Työntekijän kanssa juttelua
• 18:30-21:30: Oman tehtäväviidakon selvittelyä
• 22:00: Kotona
• 22:00-23:00: Omaa koodailua
• 23:00: Mihin päivä katosi?

Herää ajatuksia kuten:

• ”Onhan tämä hauskaa, mutta…”
• ”Onko tämä hauskaa?”
• ”Sainko tänään aikaan kaiken mitä halusinkin?”
• ”Miten tässä kävi taas näin?”
• ”Lapset ja vaimo varmaan kaipasivat. Minäkin kaipasin heitä.”
• ”Miksi on näin paljon tekemistä?”
• ”Voisiko tekoäly hoitaa vielä enemmän asioita puolestani?”
• ”Voisiko puolet asioista vaan jotenkin ratketa itsestään ilman minuakin?”
• ”Voisiko joku keksiä loputtoman uusiutuvan energianlähteen ihmiselle, niin voisi säästää aikaa esimerkiksi turhalta nukkumiselta, syömiseltä ja paskomiselta?”
• ”Mitä jos tämä huomenna loppuu? Tähän en ole tyytyväinen.”

Ehkä saan näihin joskus vastauksen.

Herään 9:20. En ole saanut kunnolla unen päästä kiinni ja unet ovat jääneet vähiin. Tänään paluu töihin syyslomalta. Ei meinaa jaksaa, mutta vaikka ei jaksa, on pakko jaksaa.

Päivä alkaa rauhallisesti, mutta jo kymmenen jälkeen toimistolla on täysi hulina. Palavereita pukkaa heti aamusta aina neljään asti. Kolme kuppia vahvaa kahvia pitää käynnissä. Hermot kireällä.

Päivän tärkein hetki koittaa iltapäivällä fronttipalaverissa. Homma rullaa, ja vihdoin saadaan lyötyä lukkoon käytäntöjä. Tämä on pitänyt tehdä tällä tiimikoolla jo pitkään. Edistetyt asiat tuovat hetken tyytyväisyyden tunteen, vaikka hässäkkä jatkuukin. Työt venyvät pitkälle iltaan, ja huomaan kello kahdeksan aikaan olevani taas viimeinen, joka pakertaa pajalla. Naapuritoimiston tyyppi huikkaa moikat ja sammuttaa valot lähtiessään. Olen saanut kuitenkin paljon aikaan, ja fiilis on lopulta hyvä, vaikka ulkona onkin jo pilkkopimeää.

Kotiin päästyäni suuntaan suoraan valmisruoan ja mikron ääreen. Aivot tuntuvat olevan jo ylikuormitustilassa, joten en edes yritä tehdä mitään monimutkaista. Käyn vielä kastelemassa kasvit, mutta silmiä särkee ja olo on uupunut. Illalla en enää jaksa edes ajatella mitään. Onneksi ei tarvitse.

Ehkä ensi yönä nukun paremmin. Ruutuaika tänään 2h 31min, jos työkonetta ei lasketa.

Aivoni eivät pysähdy. Ne eivät lakkaa ajattelemasta. Saan jatkuvasti uusia ideoita. Osan toteutan heti. Osan jätän hautumaan. Vertailun jälkeen ruutuaika-appiksi valikoituu Jomo. Tällä saan keskityttyä paremmin hetkeen.

Päivällä kahville vaimon kanssa. Syystuuli ujeltaa. Lehdet lentävät tuulen mukana. Nyt on värikkäintä aikaa. Taivas on ikävän harmaa ja synkkenee entisestään. Ilta on toisensa jälkeen pimeämpi ja pimeämpi. Halloween saapuu. Tästä minä pidän.

Kahdeksantoista kilometrin iltalenkin aikana joudun pysähtymään pariin otteeseen. Laitan ideoita ylös. Niitä kertyy Todoistin Inboxiin 9kpl. Tuleva työviikko kutkuttaa.

Olen iloinen siitä, että saan viettää niin paljon aikaa perheen kanssa. Manun kanssa on käyty kävelyllä ja Urhon luona, Veeran kanssa vietetty kahvihetkeä ja elokuvailtaa. Läheisten kanssa puuhastelu on minulle jotenkin haastavaa, kun elän niin paljon oman pääni sisällä. Mutta kyllä sekin näköjään onnistuu. Teinityttäreni nyt on mitä on, mutta hänkin tuli eräs päivä pelailemaan Fortnitea minun ja ja Manun kanssa. Ehkä pitää järjestää jokin yhteinen elokuvailta vielä. Tai jotain sellaista.

Hyviä juttuja. Tästä se arki taas lähtee.

Istun sängylläni pitkät kalsarit ylläni. Päivittäinen meditaatio tehty, mieli on mukavan tyhjä. Sänky ei ole enää tyhjä. Mukavaa, että Veera on palannut reissultaan.

Päivä on ollut kaikinpuolin erinomainen. Urhon luona on hauska käydä pitkästä aikaa pojan kanssa. Manu pelaa Oculus Questilla ja vanhemmat höpöttelevät.

Loma tulee pian päätökseensä. Nopeasti meni.

PS. Opal taas uudelleen käyttöön. Valvon ruudun ääressä liian myöhään…

Syyslomani jatkuu rauhallisissa merkeissä. Aamulla olo on levännyt ja mieli virkeä. Pidän siitä, että aikatauluja ei ole ja saan mennä päivän virran mukana.

Veeralla on reissua Helsinkiin, joten saatamme pojan kanssa äitinsä junaan. Heti tulee ikävä. Viiton junan ikkunan läpi, että onko varmasti oikea juna, koska en tule tarkistaneeni rouvan lippuja. Heinäkuun junailusta on jäänyt pieni trauma. Ihan oikea se on. Heippaamme ja lähdemme pojan kanssa karkkikaupalle.

Kotona jatkuu ohjelmointi, mutta illasta päätän pelata.

Päivän aikana ajatukset harhailevat myös työasioihin, vaikka koetan parhaani mukaan pitää ne loitolla. Mietin projekteja ja tulevia tavoitteita, mutta päätän antaa niiden odottaa. Onneksi tiedän, että kaikki on hallinnassa – syysloma on juuri sitä varten, että saa hengähtää ja antaa asioiden kypsyä rauhassa. Kyllä he siellä varmasti pärjäävät, kuten ovatkin pärjänneet koko viikon. Firma on jo iso.

Syksyn pimeys laskeutuu aikaisin, mutta se tuntuu vielä toistaiseksi enemmän rauhoittavalta kuin masentavalta. Tunnelma on kotoisa ja mukava, ja tämä perjantai tuntuu hyvältä. Mutta tulisipa Veera pian takaisin.