Olen onnellisin, kun en stressaa mistään. Siksi en tänään mieti tilastoja, Stravaa, treeniä tai mitään muutakaan tavoitteellista. 1-2 kertaa salilla riittää viikossa juuri nyt. Jos tuntuu siltä, että tekee mieli ottaa lunkisti, sitten otan lunkisti.

Lauantai kuluu kätevästi koneella ja perheen kanssa. Musiikin kuuntelu ja oleilu tuntuu nyt hyvältä.

PS. Lakkautin Telegram-botin, joka ilmoittelee kirjoittamistani teksteistä. Sen sijaan voit seurata blogejani käyttämällä RSS:ää tai Fediversumia.

On taas perjantai. Päivät ja viikot vierivät. Nukun pitkiä yöunia (yli seitsemän tuntia) siihen nähden, että teen paljon. On ollut hyvä asia, että olen pystynyt pitämään työpäiviä järkevinä. Päätin jo viime viikolla, että keskityn enemmän lapsiin ja perheeseen. Olen enemmän läsnä. Elämä on kallisarvoinen ja kiitää ohi hetkessä. Päivä kerrallaan.

VIlkas työpäivä. Lakko estää asiakkaan liikkumisen Jyväskylään ja autokaan ei kuulemma lähde käyntiin, joten otamme suosiolla etäpuhelua. Lagitan hieman sisäisten palaverien aikatauluissa, mutta se ei haittaa. Asiakastyöt ensin.

Saan ajoissa perjantaibloggauksen lähtemään maailmalle. Tällä kertaa omannäköistä, kärkästä tekstiä: Hakukoneille otsikko tähän – vai kuitenkin ihmisille?

Hyvä viikko. Nyt voi taas nauttia ja levätä.

Torstai. Terapiasessio, pari palaveria, iltapäiväkahvit, etäpäivä. Jotenkin mukava päivä ja ehtii tehdäkin asioita. Tuntuu, että palaset ehkä loksahtelevat taas kohdilleen. Päivät menevät nopeasti, mutta olen pystynyt keskittymään hetkeen yllättävän hyvin, vaikka ihan mindfulnessia kaikki ei aina olekaan.

Tekemistä on nyt liikaa. Enemmän kuin koskaan. Psst.

Aivan totaalisen hektinen päivä, mutta olo on toiveikas. Päivän kulku:

• 9:30 ylös. Reilut seitsemän tuntia unta alla. Ihan hyvä. Keskiarvon mukainen.
• 10:00 palaveriin, jonka aloitus tosin hieman venyy. Juon kahvit ja katson sähköpostit rauhassa. Mukava etäpäivä starttiin.
• 11:00 seuraava palaveri.
• 11:30 syömään Veeran kanssa. Sushikeskiviikko.
• 12:45 Eurokankaaseen kysymään pimennysverhoista, vaimon tulkkina
• 12:55 juoksujalkaa takaisin kotiin ja hengähdys (tai enemmänkin hengästyminen) ennen seuraavaa palaveria
• 13:00 palaveriin
• 14:00 palaveriin
• 16:00 pää pökkyrässä muutamat taskit
• 17:00 asiakkaan kanssa sovittu tuotantoonvienti ja homman tarkistus
• 17:30 asiakasviestintää, tikettejä
• 18:00 …jos nyt pari juttua vielä… ei, ehkä tämä odottaa huomiseen, sisäistä kamppailua ja Macbookin kansi kiinni…
• 18:05 ulos kävelylle ja puhelu Henkalle
• 18:30 kävelyllä, vihdoinkin aikaa hengittää
• 19:00 kotiin, Macbook uudestaan auki. Musaa soimaan ja kirjoittelua
• 20:13 päiväkirja. Mihin tämä aika taas hävisi?

Näinä päivinä tuntuu, että ei mukamas olisi tehnyt mitään, vaikka aikaan on taas saatu kaikenlaista. Hyvää tässä hommassa on se, että tuntuu nyt, että energiaa riittää kerrankin vaikka mihin. Vaikka on keskiviikko ja väsymyksen pitäisi jo tuntua. Ehkä se on tämä uuden unirytmin asettuminen, kun unta saa joka yö 7-9 tuntia.

Huomenna terapia ja 2 palaveria. Kuulostaa jo huomattavasti helpommalta kuin tänään.

Testissä Rize. Tämän appin pointti on pitää keskittyminen yhdessä asiassa kerrallaan ja samalla muistaa pitää taukoja. Eli taustalle rullaamaan tai focus-laskuri käyntiin. Vaikuttaa kivalta.

Tammikuu tuntuu jatkuvan ikuisesti. Vielä pari päivää.

Siinäpä tiistain järkevät ja meemit. Ei jatkoon.