Ilta tähän tyyliin:

Olen iloinen siitä, että saan tehdä merkityksellistä työtä. Onnea finlandiapalkinnot.fi-voittajille.

Tiistai on merkillinen. Tavallaan olen nukkunut riittävästi, mutta palautuminen on silti surkeaa. Etäpäivä, mutta tuntuu raskaalta.

Kesken palaverin alkaa jomottamaan päätä. Ei kai taas. Palaverin jälkeen migreeni on tulilla. Vanne pään ympärillä kiristyy. Mistä hitosta nämä tihentyneet kohtaukset johtuvat? Tiedän, että nyt on kroppa koetuksella, mutta pitääkö päätä alkaa heti poraamaan porakoneella, jos vähänkin nukkuu huonosti?

Pohdin, miten paljon osuutta asiaan on esimerkiksi kofeiinilla. Kahvista en silti aio luopua.

Työpäivä menee puihin, koska joudun menemään pökertymään pimeään huoneeseen. Onneksi olen päättänyt ottaa etäpäivän tänään. Havahdun maailmaan ilta-kuuden jälkeen. Mikä maa, mikä valuutta, kysyn.

Pökkelö olo. Uni ei tule uniaikaan. Illan leffailta on mukavaa vaihtelua.

Elämä ei ihan tunnu hymyilevän juuri nyt. Lotalle sanonkin, että en jaksaisi, ellen uskoisi hyvään. Kyllä hyvä lopulta voittaa pahan. Sen verran paljon paskaa koettu, että ei tämä näihin kaadu. Päivä kerrallaan.

Sateisen harmaa, loskainen päivä. Jyväskylä on kuin Gotham City. Maanantai tuntuu maanantailta. Viikonloppu painaa takaraivossa ja älylaitteet huutaa, että siitä ei olla palauduttu kunnolla. Täytyy kyllä sanoa, että väsyttää ja rankasti. Viikon ehdin toissa viikolla nauttia hyvistä unista ja levosta. Nyt haluaisin vain pitkille talviunille.

Joululomia lukitaan nyt. Itse lukitsin sen 17 päivää. Painetaan siis nyt hampaat irvessä. Jouluna voi levätä.

Yli kuusi tuntia junassa. Pitäisikö jaksaa vielä ajatellakin? Vihdoin kotona.

Nukuinpa huonosti. Kotona on parempi sänky kuin hotellissa. Samoin tyyny. Tarjolla olevista toinen on liian lusu ja toinen liian kova. Harmittaa, että unohdin ottaa mukaan.

Kokoustaminen alkaa jo väsyttämään. Sosiaalinen akku on tyhjä. Huomenna takaisin Keski-Suomeen.