Vilkas päivä. Enimmäkseen sys op-hommia. Tekemistä jää keskiviikoksi, en ihan saa palvelinta täysin asennettua. Ei se mitään.

Illaksi taksilla Jypin peliin, Lähi-Tapiolan vakuutusmyyjämme kutsusta, ruoat ja juomat heidän piikkiin. En ole koskaan ollut aitiossa, joten tämä on melkoinen elämys. Hulppea paikka. Tuntuu, että olen maailman huipulla. Alkoholittomia juomiakin on. Alussa hieman ahdistaa, sillä muitakin yrittäjiä on kutsuttu ja tila on aika pieni. Lopulta porukan jää sulaa ja keskustelukin on ihan miellyttävää, toki pieniä häiritseviä nyanssejakin löytyy. Peliä on jännä seurata näin hyviltä paikoilta. Jyp häviää johtoasemasta 3-1 ja peli päättyy 5-6 Rauman Lukolle.

Telegram-viesti vaimolle kiteyttää päivän hyvin:

Juhalta herää hyvä ajatus tämän illan päätteeksi. Pitäisi muistaa myös omaa itseään. En edes muista milloin viimeksi olisin ajatellut itseäni, eli siis omaa vapaa-aikaa. En varaa itselleni ja omaan viihtyvyyteeni aikaa yhtään, kun mietin vain muita. Ja töitä. Pitäisi osata tehdä muutakin ja ottaa sitä aikaa itselleen. Tähän pitää jatkossa koittaa jotenkin panostaa. Hankalaa se on, kun ei osaa…

En ole tottunut heräämään seitsemältä, mutta tänämaanantaina on myyty päivystysvuoro ja päätän mennä ajoissa toimistolle joka tapauksessa. Aamupalaveri menee kuin unessa. Juuri kun pää alkaa jotenkuten toimia yhdentoista kieppeillä, niin kouluterveydenhoitaja soittaa, että joku idiootti on ottanut poikaani päästä kiinni ja hakannut toistuvasti pienokaiseni päätä jäätä vasten. Pojalla ei isompaa vaaraa, mutta lähden heti lounaan jälkeen hakemaan lapsen koulusta.

Harmittaa, kun en pysty suojelemaan kumpaakaan lastani maailman pahalta. Onneksi ei käynyt pojalle pahemmin, vain huuli aukesi ja poskessa pieni ruhje. Puhumme paljon kotona ja ostamme herkkuja. Ehkä tämä tästä.

Nyt silmiä särkee. Tarvitsen unta.

Kuusi tuntia unta. Tytär herättää, sitten rouva, joten päätän nousta ylös ”ajoissa”, eli kymmenen jälkeen. Lähdemme pian äänestämään. Kun ensimmäisellä kierroksella äänestin Stubbia, nyt ääneni menee Haavistolle. Jotenkin inhimillisyyttä ehkä enemmän Pekassa ja haluan, että persut ja muut öyhöt saavat pitkän nenän. Ehkä Westendin filosofille löytyy töitä muualtakin. Illalla sitten telkkari auki ja jännittämään.

Perinteiset sunnuntaikahvit sujuvat oikein kivasti, mitä nyt pientä eksistentiaalikriisiä jälleen ilmassa. Perinteinen ajan paradoksi. Kun kirjoitan tätä lokikirjaa joka päivä, mietin miten viikot ja päivät lopulta toistavat itseään. Vaikka variaatioita löytyykin, tämä on 843. päivä, jolloin reflektoin kulunutta päivää ja mietin tulevaa.

Ahdistus pysyy aisoissa, kun ei mieti liian pitkälle. Suunnittelen kuitenkin kaksi viikkoa etukäteen, jotta arkipäivät eivät muutu kaaokseksi.

Vegaaninen Red Velvet -laskiaispulla on aivan huippuhyvä.

Illan kikkailuina Floorp Linuxille ja FediFetcher cron.

Valvon johonkin neljään asti. Jotenkin ei vain uni tule, vaikka väsyttää. Tullut koodattua menemään vaikka mitä firman rajapinnoista omiin keksintöihin. Kierrokset jatkuu.

Lauantain puolella heräilen jossain puolilta päivin. Päätän ottaa rennosti. En halua ajatella mitään ylimääräistä. Koneella istuskelua, pötköttelyä, musiikin kuuntelemista. Innostun vähän pimputtamaan pianoakin.

Yhdeksältä aion katsoa UMK-finaalin Lotan kanssa.

Mukava päivä.

Pirun mukava perjantai. Paljon hyviä asioita ja onnistumisia. Erityisen hyvä fiilis jää onnistuneesta rekryländäristä ja siitä, että Luka auttaa isossa dokumentointirupeamassa. Työpäivä venähtää iltaan, koska on niin hauskaa. Ei tätä malta lopettaa. Illan onneksi otan lunkisti, eli koodaan Mastodonia…

Noh, tämä on tämmöistä. Nyt sattuu silmiin. Telkkarin ääreen hetkeksi ja sitten unta kaaliin.