En juhli tänä(kään) vuonna juhannusta mitenkään. Veera toipuu leikkauksesta, joten emme lähde minnekään kekkuloimaan. Järvenympärilenkillä on mukavaa, ei ihmisiä missään. Tuulee aivan pirusti, Kuokkalan silta on hieman hankala ylittää vastatuulessa.

Iltakahvien jälkeen kysyn itseltäni: ”Mitähän sitä sitten?”. Onneksi ei tarvitse mitään.

Rouvalla rutiininomainen leikkaus Jämsässä. Vaikka perusjuttuja, silti aina vähän jännittää kun nukutetaan ja leikataan. Siellä vierähtää päivä kellon ympäri. Välissä onnistun säätämään palvelimia, vähän liiaksikin ”vapaapäivänä” – mutta kun odottelu on vaan niin tylsää puuhaa.

Taksilla kotiin ja nyt pizzaa. Kun on kuudelta herännyt, ei ihmeisiin pysty.

Hyvää juhannusta!

Jaksaisinpa joskus kertoa kaikki, ystäväiseni. Ehkä sitten, kun saan sen omaelämäkerran valmiiksi.

Tänään olen ollut hyvillä mielin, vaikka väsymys painaa ja yöunet eivät ole olleet kunnossa koko viikolla. Huolet jostain kumman syystä loistavat poissaolollaan. Johtuu varmasti siitä, että moni asia on alkanut ratkeamaan niin työ- kuin kotirintamallakin.

Jatkuispa tämä hyvän kehä. Ei enää pahuutta elämään, kiitos. 🤞

Ahdistavat asiat: Noin 6.

Naurattavat asiat: Muunmuassa tämä:

Todella huonot yöunet ja väsynyt päivä, mutta silti vaan sujuu päivä päivältä paremmin. Kun on väsynyt, tulee ylimietittyä kaikki ja pitää itseään surkeana ihmistakapuolena.

Koitan sanoa aivolleni, että asiat eivät ole niin, ennen kuin ne ovat niin.