Energiat vähissä. Kahdeksan tunnin yöunista on tullut kuuden tunnin unet. Sitä se arki teettää.

Tänään en jaksa kirjoitella. Yleisfiilis on ollut hyvä.

Hommahan toimii.

Päiväni menevät näköjään jotenkin näin:

• 9:00 ylös
• 9:20 uudestaan ylös, koska snooze
• 10:00-18:00 töi
• 19:00 töi, koska en osaa lopettaa
• 19:30-21:30 lenkki ja koomailu, jotain ruokaa
• 22:00-01:00 torkkumista telkkarin ääressä ja nukkumaan

Toista sykliä ma-pe.

Kuulostaa tylsältä, mutta päivät ovat oikeasti aika vaiherikkaita. Nautin tästä vaihtelusta. Aika kotona jää kyllä välillä vähiin, mutta se on sellaista.

Manulla on siilitukka, kävi parturissa. Kymmenvuotias näyttää jotenkin erilaiselta, isolta pojalta. Vaikka minulle hän on aina oma poikavauvani.

Lotta tulee huomenna Lontoosta takaisin Suomeen. Menen asemalle vastaan.

Jaahas. Tiistai. Tuntuu torstailta. Aika menee tosi nopeasti kun on paljon tekemistä. Tehtävälista pursuaa tehtävistä ja arjen tasapainottelussa on haasteita. Historia toistaa itseään, jotenkin. Mutta hauskaahan tämä on. Paljon hauskempaa jotenkin, vaikka unimäärät vaihtelevat.

Illan päälle innostun miksaamaan taannoista biisiäni. Olisi kiva taas joskus säveltää. Aina sama laulu. Mutta tässä sivussahan tämä kaikki menee. Antaa luovuuden pirskahdella sieltä välistä.

Aurinko laskee. Iltapalaa naamariin.

Hämmentävän erilainen kesäloman jälkeinen ensimmäinen työpäivä viime vuoteen verrattuna. Herään paniikissa liian aikaisin, luulen nukkuneeni pommiin. Perus. Unta kertyy kuitenkin rapiat kuusi tuntia. Ihan riittävä määrä, vaikka aamulla väsyttääkin. Menen töihin yhdeksään, ”normityöaikaani” aiemmin, koska haluan valmistella asiat valmiiksi uutta työharjoittelijaa varten.

9-16 tiukkaa pakerrusta, sitten pankkiin avaamaan Lotan kortti ulkomaille. Tytär pyörii Lontoossa mumminsa kanssa. Kauppareissun jälkeen työt jatkuvat kotona läppärillä viiden jälkeen. Ei vaan malta päästää irti, kauppa on sen verran kuumaa.

Ehkä tästä pikkuhiljaa rauhoittuu vapaa-ajan viettoon 19:41 jälkeen… mutta mitähän sitä osaa tehdä?

Huh huh. Ehdin jo unohtaa miten hauskaa… ja vauhdikasta tämä arki on…

Herään kovaan surinaan, jonka tunnistan ampiaiseksi. Uniset silmäni yrittävät spotata pörriäistä asuntoautosta, mutta katse ei kohdista. Ääni vain kuuluu, mutta mitään ei näy. Pian surina lakkaa. En kuitenkaan pysty jatkamaan unia. Köllöttelen levottomasti reilun tunnin ja sitten kömmin ylös vuoteesta.

Kello ei ole vielä edes kymmentä ja kaikkien tietokoneet on pakattu. Lanit ovat ohi. Osa siivoilee, osa keräilee itseään. Kenelläkään ei ole mikään paha dagen efter. Harri toteaa mennessään, että taitaa Rollella olla silti porukan freesein olo. Pitää paikkansa, kun ei tule tuota kuppia otettua. Se tässä parasta on, kun on jatkuvasti hyvä olo – tai no, ehkä en henkisesti ole napakymppi, mutta ei ainakaan ole alkoholia pahentamassa oloa.

Automatka takaisin Jyväskylään sujuu rattoisasti.

Sellaiset lanit ne. Kiitos jälleen kerran hostaamisesta divn ja muu väki. Kiitos divn, Rafkaz, streptokokki, AllanMainio, Blocker, brucenolan, sUBTERFUGIUM, rage, bnzBICEPS, Masa + sacutin ja peliluolan ulkopuolelta kunniamaininnat vielä Harrille, kiitos syvällisistä keskusteluista. Nähdään taas ensi vuonna!

PS. Hyvää Veeran nimipäivää!