Sen sijaan, että vaan valittaisin, kun päivä venyi pitkäksi, niskaa särkee, nälättää, väsyttää ja pyörryttää, sanon: Olipa mukavaa päivittää palvelimia Waxbayn kanssa iltamyöhään. Viimeisenä asensin toimistolle uuden reitittimen. Saavat ystävät toimistolla aamulla nopeinta mahdollista bittiä tietokoneaparaatteihinsa. Nautin työstäni, vaikka se vetää välillä ihmisen ihan piippuun. Hyvän työn jälkeen on hyvä levätä, sen minkä ehtii.

Lapset jäivät tänään paitsioon, kun tulin vasta nukkumaanmenoaikaan kotiin. Ei tämä ole tämmöistä kuin kerran kuukaudessa. Nykyään onneksi arki rullaa kivasti. Työn ja vapaa-ajan tasapaino on oikeasti ihan hyvässä suhteessa keskenään, vaikka ei juuri tänään siltä kuulosta.

Seuraavaksi teen loppuviikon ruoka-annokset meksikolaista paistettua riisiä.

Hyvä fiilis edelleen. Ahdistaa vain hieman. Se kuuluu GADista kärsineellä asiaan.

Tämän merkinnän nakutin puhelimellani. Aikaa kului viitisen minuuttia.

Muistan ajat, kun olin vielä koululainen, enkä malttanut odottaa sitä että pääsen kotiin kirjoittamaan Internet-päiväkirjaani. Ei haitannut, vaikka saman päivän aikana syntyi useampi kirjoitus silkkaa liibalaabaa. Halusin vain kirjoittaa.

Olen saanut tuon tunteen takaisin. Olotila on innostunut. Kirjoittaminen on ollut oma juttuni aina, mutta ”taika” on vuosien varrella kadonnut ja kynnys tekstien julkaisuun on kasvanut liian korkeaksi. Tässä on taas hohtoa. Taikaa. Maagisuutta. Ei enää puolen vuoden kirjoitteluvälejä.

Ensimmäinen kirjoittelun tavoite läpäisty.

Nyt töitä TÄYSII.

Kello on herätessäni tasan seitsemän. Graveyardin ”No Good, Mr Holden” lähtee soimaan, Ylen Aamu pärähtää käyntiin, auringonnousutila käynnistyy älyvaloissa. Taas on päivä uusi. Ahdistuksen taso: Keskitason vakio.

Yöllä yhden aikoihin poika herätti seisomalla paikallaan ovensuussa kuin missäkin kauhuelokuvassa. Olen melko herkkäuninen ja herään usein pieneenkin rapinaan. Kun sain pojan takaisin nukkumaan, vaimo vieressä heräsi painajaisiin. Sitä on näemmä nyt liikkeellä. Unta oli enää vaikea saada. Sen sijaan sain paniikkikohtauksen, koska olin liian väsynyt ja nukkuminen tuntui mahdottomalta jatkuvan heräilyn jälkeen.

Ulkona on viisi astetta pakkasta ja olen jo valmiiksi omasta aikataulustani myöhässä. Eiköhän se taas tästä.

Maanantai. Täten otan tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä.

Olen pitkään halunnut palauttaa muotiin ”päiväkirjamaisen” kirjoittelun, jollaista bloggailukin oli joskus 2000-luvulla. Nykyään kaikki kirjoittaminen tuppaa olemaan jollain tapaa tavoitteellista. Se tympii. Teksteillä täytyy mukamas aina olla jokin tarkoitus, jotta voi edes miettiä kirjoittamista. Täytyy olla haudutellut ajatusta vähän pidempään ja kirjoittamista miettii enemmänkin sen kautta, että teksteistä olisi muille hyötyä. Mihin jäi pelkästään oman itsensä reflektointi ja itseään varten kirjoittaminen?

Minulle kirjoittaminen on aina ollut eräänlainen henkireikä. Ei ihmekään että ahdistaa, kun ajatuksia ei tule tuotua enää esille, vaan ne jäävät pään sisään. Introverttinä pääni sisällä on vilkasta, vaikka ulkoinen olemus vaikuttaa rauhalliselta. Joskus puran ajatuksiani työkavereille ja perheelleni kofeiinipärinöissäni ja silloin kaikki tulee ulos kerralla niin että hyperventiloin. Päivän päätteeksi olen kaikesta siitä sosiaalisuudesta aivan poikki. Olo on kuin olisi käynyt läpi toisen maailmansodan.

Ristiriitaista kyllä, minulla on tälle ”tavoitteettomalle kirjoittamiselle” olemassa muutama tärkeä tavoite:

• Mielenterveyden edistäminen ja ajatusten purku tekstiin
• Historian tallentaminen
• Lähimuistin edistäminen
• Kirjoittamistavoitteiden ylläpitäminen (200 sanaa päivässä)
• Jatkossa säännöllisemmän kirjoittamisinnon palauttaminen. En halua että kirjoittaminen ahdistaa enää yhtään, kuten se välillä tekee. Kirjoittamisen pitää tuntua taas mukavalta.

Olen käyttänyt jo viisi vuotta Dayliota mielialan ja tekemisien seuraamiseen. Se on lähinnä joka päivän päätteeksi tullut tapa, jossa ”tägään” puhelimella päivän fiiliksen hymiöllä ja tekemiset niitä kuvaavilla kuvakkeilla. Tällä voin esimerkiksi tarkistaa milloin viimeksi kävin äidin luona tai ajoin parran. Näitä asioita ei välttämättä muista. Lisäksi app auttaa seuraamaan mielialoja.

Muiden tavoitteiden ylläpitämiseen käytän Loopia. Se on vähän kuin GitHub-kontrubuutiograafin tapainen Life of Discipline, mutta täysin ilmainen ja open sourcea.

Päiväkirjan kirjoitteluun minulla ei kuitenkaan ole WordPressin lisäksi mitään varsinaista appia. Olen kokeillut Day Onea ja Journalia aiemmin, mutta ne eivät oikein lähteneet koskaan kunnolla lentoon. Liian kaupallista, maksullista. Rupesin siis etsimään päivyrin pitämiseen jälleen uutta appia. Appin kriteerit:

• Mielellään ilmainen ja open sourcea
• Toimii WordPressin kanssa
• Laskee sanamäärät
• Tukee markdownia tai muuta järkevää muokkaustapaa
• Toimii Androidilla, Windowsilla ja Macilla, mielellään ilman selainta suoraan appin avulla
• Tukee julkista kirjoittelua (jotenkin privaatisti kirjoitteleminen ei innosta)

Koska en moista löytänyt, lähdin koodaamaan omaa toiminnallisuutta tänne Rollemaahan.

Näiden tekstien tarkoitus on olla

1. Lyhyitä (tästä tuli vähän pidempi, sori!)
2. Kepeitä ja hetken mielijohteesta -tekstejä, ehkä jopa muistiinpanomaisia
3. Päivittäisiä

Jos jaksan, ehdin ja viitsin, aion kehittää tänne vielä mm.

1. Kalenterin, josta näkee milloin olen kirjoittanut ja voi suoraan hypätä päivään
2. ”GitHub chart” -tyyppisen kirjoittamistavoitegraafin
3. Vanhat kunnon LiveJournal-tyyliset ”Nyt soi”, ”Sää tänään”, ”Mieliala”, ”Sijainti” jne. metatiedot kuvakkeilla
4. Tumman teeman
5. Sanamäärät näkyviin (tässä tekstissä on 401 sanaa)
6. Somejakokuva automaattisesti Unsplashista

Katsotaan mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Näitä lyhyitä kirjoituksia ei voi täällä kommentoida, joten heitä vaikka tweetillä.

Nyt… öitä.