Talo on hiljainen jo kymmeneltä. Muu perhe nukkuu. Edes ulkoa ei kuulu mitään. Aivan kuin maalla olisi, vaikka asumme keskustan ytimessä. On uskomattoman hiljaista ja pimeää. Siitä minä nautin.

Silmäluomet painuvat kiinni. On vasta tiistai, mutta tuntuu kuin olisin käynyt läpi toisen maailmansodan. Ehkä se on tämä pimeys, vuodenaika ja työpäiviin sisältyvä intensiivinen aivolohkon käyttöaste.

Poika kertoi, että häntä oli kiusattu koulussa. Häntä oli heitetty lumipallolla naamaan niin, että ei ollut vahinko. Tunteisiin menee. Olen 33-vuotias ja muistan itse toisen luokan tönimiset kuin eilisen. Hoidan asian niin, että jää viimeiseksi kerraksi. Kuulostipa dramaattiselta.

Huomenna on etäpäivä, sillä toimistolta on vesi katki koko päivän.

Arjessa on vielä kiireen tuntua, mutta onneksi pian aletaan rauhoittumaan joulun viettoon.

Rupesin loggaamaan myös uniani Lucilla. Niitä en kuitenkaan tänne kirjoita, on nimittäin sekavaa settiä. Kirjoitin aikoinaan unipäiväkirjaa ja toin unilokiin merkinnät vuosilta 2008-2019. Nyt tuli mieleen aloittaa unipäivyri uudelleen. Tämä harrastus kehittää pääkoppaa. Jos vaikka hyvässä lykyssä säästyisin Alzheimeriltä.

Ajatukset ovat katkonaisia, joten kapteeni päättää lokikirjan tältä päivältä tähän.

Ensi kertaan… moi.

Eilinen oli eilen, mutta sen verran on sanottava, että siitä pienestä päänäsärystä kehkeytyi vuosisadan migreenikohtaus.

Nyt oli kyllä paha #migreeni, kipuasteikolla 0-10/10 jotain 150/10. Kaksi ja puoli tuntia hävisi sunnuntaista jonnekin, kun olin pökertyneenä. Lapset toivoivat leffailtaa, mutta se taitaa nyt jäädä. Onpa pöllö olo, mutta selvisin.

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) November 28, 2021

Iltapaskan mukaan maanantai masentaa viidestä syystä. En aio linkata kyseistä artikkelia vaan sen sijaan torppaan nämä väitteet.

1. Univaje

Ei ole sellaista, koska en enää nykyään bailaa läpi viikonlopun, vaan menen normaaliin aikaan nukkumaan aina kun ahdistukseltani pystyn. Kahdeksan tuntia unta riittää hyvin viikonloppunakin.

2. Äkkimuutos

Mikä? Ei viikonloppujen ole pakko poiketa arkipäivistä niin paljon. Kun ei ”pakoile arkea”, on sekä arki että viikonloppu yhtä hienoa aikaa.

3. Itsetunto maassa

Viikonloppuna ei ole tullut mässäiltyä, eikä juotua, vaan käytyä lenkillä viihtymisen lomassa. Ei ole itsetunto maassa maanantaisin.

4. Huonompi terveys

Tutkimuksissa on havaittu, että painoaan tarkkailevat punnitsevat itsensä useimmiten viikon alussa. Lisäksi on havaittu, että ihmiset saavat halvauksen tai sydänkohtauksen todennäköisimmin juuri maanantaina.

En saanut sydänkohtausta tänään, jes!

5. Työtyytymättömyys huipussaan

Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan 70 prosenttia yhdysvaltaisista ei viihdy töissään. Tyytymättömyys, masennus ja huolet alkaa usein painaa mieltä jo sunnuntai-iltana, ja syödä työtehoa maanantaina.

On surullista, että joku voi elää noin. Minä saan virtaa viikkoon maanantaisin, koska rakastan työtäni.

Tänään ilahduin kovasti tästä:

Höpö vitun höpö. Näitä veroja kun maksaa, niin ei tartte rakentaa sitä suojamuuria tontin yli ja maksaa turvamiehiä seuraamaan lasta kaikkialle.

— Valtteri Lindholm (@Jaakonpoika) November 29, 2021

Yllättävän pitkään nukutti sunnuntaiaamuna, sillä avasin silmät tasan kello kymmenen. Saman tien aamupalalle ja lenkkivaatteet niskaan. Järvi tuli kierrettyä rapsakassa yhdeksän asteen pakkassäässä heti siinä kello yhdentoista hujakoilla. Järven jää oli jäätynyt ja keli oli mukavan valoisa aivan kuin sunnuntaireippailijoita varten tehty. Reilut kolmetoista kilometriä katosi jonnekin jälleen hämmentävän nopeasti. Suomen Jobs ja Wozniak paransivat taas maailmaa aamupäiväkävelyllään. Lenkkiloki löytyy perinteisesti Strava-profiilini alta.

Lenkin jälkeen alkoi orastava päänsärky, vaikka söin ihan perinteisen viidensadan kalorin aamupalan pohjalle. Saman tien neljäsataa grammaa meksikolaista riisiä, tomaattia ja persiljaa naamariin, mutta se ei ollut tarpeeksi viemään jyskytystä pois. Kahvipäänsärystä tuskin vielä on kyse, vaikka pavuista tuleekin jauhatettua Cortado joka aamu, myös viikonloppuisin. Tänä aamuna kahvi jäi kuitenkin väliin ja ehkä lenkki oli liian pitkä aika ilman kofeiinia. Mistä näitä tietää?

Lapset lähtivät äsken luistelemaan. Muistan omasta lapsuudestani talvipakkasilla ulkoilun riemun. En itse lähtenyt mukaan tällä kertaa, sillä oma rauha tuntui houkuttelevammalta. 8- ja 12-vuotias pärjäävät hyvin keskenään.

Paras pakkasmäärä on juuri sellainen, että ei ole liian kylmä, mutta ei liian lauhakaan. Pakkaskelissä on jotain taikaa, etenkin joulun lähestyessä. Ulkoilu tuntuu hyvältä, mutta yhtä mukavalta tuntuu lämmittää saunaa sisätiloissa. Lumi pysyy maassa, päivänvalo tuntuu kirkkaammalta, hengitys raikastuu ja loskapaska pysyttelee poissa.

Loppuillan suunnitelmana on rentoilla, ehkä lukea kirjaa tai katsoa sarjaa, pelailla, olla vaan. Huomenna pitkästä aikaa toimistolle, sillä flunssat on nyt flunssailtu. Torstain jälkeen ollutkin jo aivan normaali olo. Mutta huomista ei mietitä kun tämäkin päivä on vielä kesken.

Ajatukset ovat junnanneet liikaa paikoillaan viikonloppuna ties missä huolissa, mutta tänään on ollut parempi päivä. Päänsärystä huolimatta sunnuntai on ollut tähän asti oikein mukava.

Tänään on ahdistanut aamusta asti poikkeuksellisen paljon, lamaantumiseen asti. Yleensä tähän luonnollinen reaktio ihmisiltä on kysymys: Mikä ahdistaa? Jos sen tietäisin, kertoisin sinulle. Tänään sen saattoi triggeröidä pojan raivokohtaus tai negatiivinen uutisointi, en voi tietää.

Useimmiten mieleen tulee joitakin asioita, joita olen menneisyydessä itse sanonut tai tehnyt. Nämä asiat ovat yleensä sellaisia tilanteita, joissa olen ollut ”liian rehellinen”. Olen siis esimerkiksi tweetannut jonkin mielipiteen, josta joku on närkästynyt, vaikka tarkoitukseni ei ole koskaan kenellekään ilkeillä.

Koska olen äärimmäisen herkkä ihminen, minulle on tärkeää että en vahingossa loukkaa ketään. Joskus siltä ei vaan voi välttyä ja sitten minä ahdistun. Olisi helppoa ehkäistä näitä tilanteita olemalla netissä täysin hiljaa. Mutta netti-ihmiselle sepä vasta tylsää olisi. Kirjoittajana tai ylipäätään vielä tylsempää on olla mitään mieltä mistään, väritön, hajuton ja mauton. En minä ole sellainen, enkä haluakaan olla.

Ehkä pitäisi jättää Internet vähemmälle tältä päivältä. Nyt menen sinne kävelylle. Päivän listan tilanne:

• Overwatch
• Kävelylenkki
• Kauppa
• Apteekki
• Leffailta

Amerikkalaisten absurdit alennusmyyntivillitykset ovat täällä. Black Friday, Black Week, Black Weekend ja Cyber Monday ovat kaikkien huulilla. Jotain pitäisi koko ajan olla ostamassa, joka paikasta. Sähköpostilaatikot pursuavat spämmiä yrityksiltä, jotka ovat ympäri vuoden kohtalaisen rauhassa. Juuri nyt he räyhäävät.

Black Fridayn ”tarjouksia” satelee. En edelleenkään osta mitään. Älä osta sinäkään.

Rolle tiistaina 23. marraskuuta, 2021

Kun vielä tiistaina uhosin, että en osta mitään, perjantaihin mennessä olin syönyt omat sanani. Nordnetillä aukesi Free Trade, jossa osakkeiden ostamisesta ei peritä minkäänlaisia välityspalkkioita, joten ostin jenkkiosakkeita niihin varatuilla säästöilläni. Tuntuu vieläkin uskomattomalta puhua näistä, sillä persaukisista ajoistani on vain kaksi ja puoli vuotta aikaa. Välissä on tapahtunut paljon. Elättelen toivoa, että saan aiheeseen liittyvän kirjan ulos joskus.

Ostin sitten kuitenkin perjantain aletarjouksista

• Osakkeita
• DOOM Eternal
• Grand Theft Auto V: Premium Edition
• Kingston NV1 NVMe 1 Tt M.2 PCIe SSD-levy

Steamin alennuksessa oli pelejä ihan pilkkahintaan, joten ostin pari peliä, joita olen halunnut kokeilla jo pitkään, mutta en ole raaskinut maksaa viittäkymppiä per peli. Samalla haluan nähdä mitä RTX:llä ja Ryzenillä varustettu ökypöytäkoneeni pystyy saamaan grafiikoista irti. Huomasin kuitenkin, että pelit vievät tilaa yhteensä parisataa gigaa, eikä ollut mitään mahdollisuutta siivota 465 gigan SSD-levyäni niin, että voisin samalla säilyttää muut tärkeät pelit tai musiikintekoon liittyvät ohjelmistot. Niinpä olin ”pakotettu” katselemaan uutta M.2-levyä lisätilaksi.

Sovittiin vaimon kanssa, että kiintolevy on sitten joululahjani. Kummempia ei välttämättä tarvitse erikseen hankkia. En tietenkään estele, jos jotain pientä ylläriä haluaa joku hankkia. Kun ei odota mitään, ei pety, mutta yllättyy sitäkin iloisemmin, jos joku on nähnyt edes hieman vaivaa hankkiakseen jotain.

Jos joku minulle joskus haluaa jotain ostaa niin parhaiten toimivat käytännönläheiset asiat, eli t-paidat (bändit, nörttiaiheet, jne.), pyjamajutut, sukat, pipot, tai viihteelliset asiat, kuten elokuvat, leffaliput, kirjoittamiseen liittyvät jutut ja kirjat. Herkutkin toimivat, niitä voi ainakin jouluna syödä, vaikka dieetillä olisikin (mainitsiko joku vihreät kuulat? Tänne kiitos!).

Lasten lahjat ja kaiki muu hössötys on vielä edessä päin. Odotan kauhulla. Joulu onneksi on meillä yleensä stressitöntä aikaa. Kaikki hoidetaan mieluusti kerralla ja sitten vaan ollaan. Niin sen pitää mennä.

Nukuin tänälauantaina pitkään. Viikko on vienyt veronsa. Huomenna herään taas aikaisemmin, jotta ehdin valoisan aikaan lenkille.

Hassua kyllä, vaikka olen syönyt normaalisti ja liikkunut viikon sisään vähemmän flunssan takia, paino vain putoaa. Tänään aamupaino oli 77.7kg. Olen jo puoli kiloa alle normaalipainon ylärajan. Yhteensä painoa on pudonnut 14,8 kg heinäkuusta. Aika siistiä!

Tänään olisi tarkoitus vielä

• Ottaa kohta vähän lisää kahvia
• Käydä juoksemassa tai kävelemässä. Vaihtoehtoisesti jos tuntuu liian kylmältä tai vaikealta, sisätreenikin käy.
• Pelata Overwatchia

Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!