Kaveriryhmässä Telegrammissa keskustellaan siitä miten Twitteristä on tullut ankea paikka. Pitäähän se paikkaansa, mutta sama koskee koko Internetiä. Netissä on ihmisiä enemmän kuin koskaan, joten tottakai se ryönä näkyy eniten. Negatiivisuus saa aikaan provokaatiota, joka aiheuttaa kiivasta keskustelua. Algoritmit rakastavat läyhäämistä ja nostavat ”kohuja” aina uudestaan trendeihin. Ennen nykynetin vitsausta, eli somepalveluiden ”suosituimmat ensin” -lähestymistapaa, öyhötys ei saanut jalansijaa tässä mittakaavassa.
Itse olen ikäisekseni ollut netissä niin pitkään kuin muistan ja elänyt sitä aikaa kun nettiä ei todellakaan tullut jokaisen kotiin. 90-luvulla netissä oli 0-5 prosenttia maailman väestöstä. Vuonna 2021 netissä on peräti 65.6 prosenttia maailman väestöstä (lähde). Ei siis mikään ihme, että myös enemmän idiootteja näkyy linjoilla.
Muunmuassa näistä syistä olen netissä melko paksunahkainen. Minua ei paljon hetkauta, jos näen jotain paskaa. En hirveän usein blokkaile tai hiljennä ketään, koska en mene mukaan ikäviin keskusteluihin, ellei minulla ole todella huono päivä. Niitä ei onneksi ole ollut pitkään aikaan.
Nyrkkisääntö on: Vältä paskaa, jos et halua saada paskaa niskaasi.
Tweettiketju aiheesta:
Näin teet Twitteristä huomattavasti mukavamman paikan:
Tweettaa:
– Meemejä – Vitsejä – Positiivisia juttuja – Kissavideoita – Kivoja piristäviä vastauksia – Mitä sulle kuuluu? saa olla huonoakin – Hyviä biisejä – Huomioita – Omia juttuja, joista muillekin iloa – Berliininmunkki
Johtuisiko ”innottomuus” siitä, että elämässäsi on nykyään toisenlaista intoa kuin nuorempana? On vähemmän aikaa kirjoitella ”vanhaan malliin”. Pelkästään työ vie lähes kaiken ajan. Loput menee perhe-elämään ja muuhun aktiviteettiin, niin livenä kuin somessa.
Todo-listasi on pitkä, joten asioita joutuu priorisoimaan mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Varmaankin siksi Rollemaa, joka mielestäni eniten on edustanut sinulle henkilökohtaista purkautumiskanavaa, ei enää ole samalla tavalla listan kärjessä, jossa se ehkä oli nuorempana.
Toki Rollemaata edelleen luetaan, sillähän on paljon kävijöitä, vaikka uusia juttuja ei niin tiheään syntyisikään. Hakukone esim. voi heittää sivuillesi nuoria, jotka painiskelevat samanlaisten ongelmien kanssa kuin sinäkin olet painiskellut ja saavat jutuistasi ehkä vertaistukea.
Minäkin käyn kurkkaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti, oletko kirjoitellut mitään uutta. Nyt oli kolme uutta juttua viime käynnistäni, josta ei kovin kauan ole :)
PS. Jos joskus kirjoitat elämänkertaa, niin Rollemaassa on paljon materiaalia siihen :)
Miten hyvin hän minut tunsikaan. Onneksi olen noista ajoista saanut kirjoittamisintoni takaisin. Ehkä se ei koskaan kadonnutkaan? Kirjoitin liian ”tavoitteellisesti”, joka nosti kynnyksen tarpeettoman korkeaksi. Kirjaa aloitin kirjoittamaan varsinaisesti vasta vuonna 2020. Ehkä sen elämänkerrankin joskus kirjoitan. Siihen riittänee tosiaan, että ammennan tämän blogin materiaalista ja lisään väleihin sellaista ”rankempaa” materiaalia, josta en ehkä ole kirjoittanut. Kaikki ajallaan.
Post scriptum: Päivä 4 flunssassa. Silti olen töissä, koska en osaa muutakaan. Ei enää paha.
Päivä 3: Overwatch
Flunssapäivä 3. Locke & Keyn kakkoskausi tuli katsottua yöllä kokonaan. Valvoin myöhään, koska en saanut flunssailultani unen päästä kiinni. Nenä oli koko yön tukossa ja aukesi vasta aamulla. Heräsin ensimmäisen kerran kuuden aikaan, mutta jatkoin sitten unia. Noin 10 tuntia katkonaista unta.
Aamupalajogurtti loppu, joten eipä syöty sitten aamiaista. Bang Energiajuoman korkkaus ja servulle. Heti ensimmäisestä pelistä Play of the Game, katso alta:
En yleensä näitä kehtaa tallentaa, koska olen pahanen Gold-pelaaja, mutta nyt oli voitto hiuskarvan varassa ja hoksottimet pelasivat. Pelaan Competitivea mielelläni puhtaasti pelaamisen ilosta ja olen kaikille pelissä kiltti. Liian moni pelaa ”tosissaan” ja etenkin Overwatch on tunnettu toksisuudestaan. Jos joku mokaa tiimipelissä, silloin syytellään mieluummin yksittäistä pelaajaa kuin katsottaisiin peiliin tiiminä. SuomiOW-tiimeissä on ollut kuitekin yleisesti ottaen ihan hyvä meininki.
Overwatch on sellainen peli, josta olen innostunut myöhäisheränneenä vasta kolmisen vuotta sitten, kun ostin pelin tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi. Kun tytär kyllästyi, minä innostuin. Pelistä saisi oman ”oikean” esittelyblogauksenkin, mutta kirjoitetaanpas nyt lokikirjan puolella ajatuksia.
Olen aina tykännyt nopeatempoisista ja epärealistisista FPS-peleistä. Counter Strike ja Call of Duty ovat minun makuuni liian hitaita ja tylsiä, vaikka niitäkin joskus olen ohimennen pelannut. Minun pelejäni ovat olleet mm. Doom, Quake, Unreal Tournament, Xonotic (open sourcea muuten), Soldier of Fortune II, Crysis jne., eli sellaiset, joissa ukko juoksee yliluonnollista vauhtia ja aseina on jotain tulevaisuuden vempaimia. Overwatch on tätä kategoriaa.
Top 5 syytä, miksi pelaan Overwatchia:
Pelit kestävät 10-20 minuuttia, joten ”aivot nollatakseen” voi milloin vain ottaa 1-2 rundia.
32 erilaista hahmoa, joiden vaikeusaste ja taito- ja asearsenaali vaihtelevat. Itse pelaan pääosin supportia ja tankkia, eli Moiraa ja Sigmaa, mutta viihdyn myös pelatessani Luciota, D-vaa. Joskus yllätän itseni pärjäämällä Soldierilla, Symmetralla, Torbjörnillä tai Roadhogilla. En ole vielä 3 vuoden jälkeenkään opetellut ihan jokaista hahmoa. Pelattavaa siis riittää.
Pelissä on hyvät grafiikat. Graffat eivät toki ole pääasia kun muut asiat ovat kunnossa, mutta on mukavaa saada Ryzen/RTX-konestaan kaiken irti niin että FPS on 400+.
Pelissä on pelaajia. Overwatch on FPS-peleistä sen verran suosittu, että sillä on tukeva jalansija E-sports -lajina. Pelaaminen ei lopu hetkeen, Blizzard pitää siitä huolen viimeistään Overwatch 2:n myötä.
Menipäs OW-jorinoiksi, mutta eipä näitä lokirjamerkintöjä etukäteen hirveästi tule mietittyä.
Nätti keli, aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta. Harmillista, että juuri nyt satun olemaan kipeänä. Juha olisi varmasti lähtenyt taas kiertämään järven. Pitää jättää kuitenkin lenkki välistä ja keskittyä paranteluun.
Pelailu jatkuu. Ehkä uskaltaudun kohta jopa saunaan, kun kuumetta ei enää ole. Kapteeni kuittaa.
Päivä 2
Päivä 2 miesflunssan kanssa. Nukuin todella huonosti, kun nenä meni tukkoon, eikä mikään asento tuntunut hyvältä. Heräsin sata kertaa yön aikana. Aamulla olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Kaksi kuppia kahvia, ehdoton minimi.
Olo ei ole päivän mittaan oikein parantunut. Yritin välissä koodata. Sitten pelailin. Sitten taas koodasin. Illalla katsoin vaimon kanssa harvinaisen keskinkertaisen elokuvan.
Koodasin WordPress-lisäosan, joka ilmoittaa Telegram-pikaviestimessä aina kun uusi Rollemaan tai Rollekinon kirjoitus on julkaistu. Jos haluat mukaan ryhmään, liity tästä.
Miestenpäivä
Eilen oli hyvä fiilis fyysisesti. Tänään ei niinkään. Kuten odottaa saattoi, tulin siis kipeäksi. Kurkku ja ontelot menivät yön aikana vinksalleen ja aamuun mennessä olikin niiskutus, yskiminen ja helotus täydessä vauhdissa. Nenä ei sentään ole ollut pahasti tukossa.
No, ei auta valitella. Ei ole mikään ihme saada pöpö kun kolme ihmistä sairastaa samassa tilassa vuorokauden ympäri. Sinkki tai vitamiinit eivät ole mitään ihmelääkkeitä, jotka loisivat Teräsmiehen immuniteetin. Ne ennaltaehkäisevät vain tiettyyn rajaan asti.
Tein silti tänään töitä hieman puolikuntoisena. En suosittele kenellekään. Olenkin siinä suhteessa sairas mies vuoden muinakin päivinä. Satun nimittäin tykkäämään työstäni valtavasti. Se ei aina tunnu työltä. Yrittäjänä kehityshommia tekee myös normaaliksi koetun työajan ulkopuolella aina silloinkun iskee inspiraatio. Onneksi olen viime vuosien aikana saanut pidettyä jonkinlaiset rajat niin, että jää kosolti aikaa tehdä jotain muutakin.
Viikon koodikatselmoinnissa jokaisella kehittäjätiimin jäsenellämme vaikutti olevan loistava viikko. On jotenkin upeaa nähdä miten dudet Dudella kehittyvät päivätasolla. Joka päivä oppii jotain uutta itseään parempien ihmisten seurassa. Aina kun tuntuu, että on jo aallonharjalla toiminnassaan niin on taas uusi rima ylitetty. Se on mahtavaa!
Tänään on kuulemma miestenpäivä. Eipä sitä oikein juhlisteta mitenkään. Olen mies, jippii. Mitä sitten? Paljonko minä pystyinkään moiseen vaikuttamaan.