Vuoden vaihtumiseni oli melko tavanomainen. En jaksanut oikein valvoa, mutta puoliltaöin menin ihmettelemään ikkunaan, kun nuoriso ölisi kaljatölkit käsissään pihalla huutaen ”v*tun hyvää vuotta 2022”. Raketteja näkyi aika vaisusti keskustassa.

Uuden vuoden päivän kulku on ollut jotakuinkin seuraavanlainen:

1. Herätys kymmenen jälkeen
2. Aamurutiinit rullaamaan, vaa’an kautta aamupalalle. sitä ennen lenkkivaatteet niskaan. Huomaan sitoutuvani paremmin liikkumisrutiineihin kun puen lenkkivaatteet heti heräämisen jälkeen ennen aamupalalle menemistä.
3. Pitkän matkan lenkille. Juoksin vähän päälle kymmenen kilometriä. Sää oli kaunis ja jään yli oli virkistävää juosta. Paljon ihmisiä hiihtämässä ja luistelemassa.
4. Äiti soitti. Oli mukava turista pitkästä aikaa.
5. Myöhäinen lounas.
6. Serverille. Overwatchia jaksoi pari tuntia.
7. Lapset unille ja inventaariopuuhiin.

Kodin inventointiprojektini etenee hienosti. Tätä kirjoittaessa 241 tavaraa listattu. Kylläpä mahtuu neljän ihmisen kotiin kampetta… Vaikka on kovasti pitänyt turhan tavaran minimissä, jostain sitä aina löytyy. Tästä pidempää kirjoitusta tulossa, kunhan ensin saan kaikki tavarat listattua. Mukavaa puuhaa lopulta, vaikka alussa hieman ahdisti.

Päivä meni jotenkin vähän liiankin nopeasti. Ei pitänyt valvoa, mutta välissä sattui kaikenlaista. Rouvan koneesta katosivat äänet ja tavaran paljous yllätti.

Pitäisi vielä keritä syödä iltapala. Silmiä särkee jo. Huomenna on viimeinen vapaapäivä ja sitten onkin jo aika säätää aivot työmoodiin. Hullua.

Jotenkin tämä ensimmäinen päivä tuntuu maanantailta. Mutta on lauantai. Sekavaa.

Hyvää tätä vuotta!

Tänään ostettiin ruokaa moneksi päiväksi, tein kaksi sisätreeniä ja kirjoitin kaksi blogiartikkelia. Koska kirjoitin tänään jo useamman tunnin, jää lokin osuus pienemmälle.

Hyvää uutta vuotta vielä kerran! 🎆

Lue kaksi muuta pidempää kirjoitustani:

• Miksi kirjoitan julkisesti, enkä yksityisesti
• Vuoden 2021 viimeinen kirjoitus

Vähän vaisu päivä. Tuli katsottua keskiverto elokuva, videopelit sujuivat keskiverrosti ja koko päivä on ollut kaikenkaikkeaan mitäänsanomaton.

Aloitin tekemään inventaariota kaikista kodin tavaroista eilen illalla. Miksi? En minä tiedä. Nämä ovat näitä rollemaisia juttuja. Koitan päästä lopustakin turhasta roinasta eroon ja minua kiinnostaa tieto kuinka paljon tavaraa tähän huusholliin mahtuu. Välillä tuntuu, että tällaiset asiat lisäävät ahdistustani, mutta toisaalta en osaa olla ilmankaan tilastoja ja numeroita. Olen aina pyöritellyt niitä. Joskus ne ruokkivat mielialaa myös parempaan suuntaan.

Sanonta ”Tieto lisää tuskaa” liittyy enemmänkin siihen, että se lisää tuskaa heille, jotka eivät pidä tiedosta. Minä rakastan tietoa. Kaiken voi listata ja kaikesta voi piirtää käppyrää. Tieto on siitä kätevää, että sen avulla voi tehdä paljon hyvää. Sitä voi käyttää asioiden kehittämiseen. Jos ei tiedä, saattaa olla autuaampi, mutta myös tyhmempi päätöksissään. Tieto on voimaa.

Silti, välillä toivoisin edes hetken, että en olisi tällainen.

Illalla rupesi särkemään päätä, joten menin suosiolla ajoissa nukkumaan kymmenen aikoihin. Kello oli herättämässä seitsemältä, mutta jostain syystä sisäinen kelloni pakotti silmät auki jo ennen sitä. Näin se rytmi käännetään.

Rutiinit rullaamaan, eli suolen tyhjennys, hampaiden harjaus, vaa’alle… Tässä kohtaa järkytyin, taas tullut kilo lisää. Joulukinkku ei sula nopeasti, mutta eiköhän se kohta lenkillä lähde. Lenkkivaatteet niskaan. Aamupalalle, eli luonnonjogurttia kuppiin, marjoja mikron kautta, granolaa ja ääntä kohti. Jogurtti ja marjat loppuivat, rouva saa hakea myöhemmin lisää kaupasta.

Hetken kaikesta huolimatta arvoin lähdenkö lenkille vai en, vaikka lenkkivaatteet olivat jo puettuina. Keksin itselleni tekosyitä helposti. Oikeaa lonkkaa särkee jalkaa ylös nostaessa. Maanantain Harjun lenkillä tapahtui jotain, ehkä jalka oli nousuissa väärässä asennossa tai sitten oli kulunut liian monta lenkitöntä päivää kinkkua popsiessa. Oli miten oli, päätin lähteä tänäänkin ulos. Ja ei sattunut jalkaan juostessa sittenkään yhtään. Turha huoli. Hyvä lenkki.

Samoilla vauhdeilla parinkymmenen minuutin lihaskuntotreeni. Olikin yllättävän rankkaa.

Jotenkin treenailuani varjostaa sellainen tietynlainen hölmö mustavalkoinen ajattelu. Jos skippaan päiviä, pidän itseäni totaalisena vetelehtijänä. Jos teen juoksulenkin päälle lihaskuntotreenin, tuntuu että puristan taas liikaa mailaa. Todellisuudessa minulla on ihan hyvä välimaasto ja osaan pitää välipäiviä riittävästi juoksemisen ja kuntoilun osalta (torstai ja sunnuntai).

Päivän saavutukset

Tuntuu mukavalta, että pystyin heräämään aikaisin touhuilemaan ja vieläpä kohtalaisen virkeänä. Treenailu on paras ajoittaa aamuun. Pitäisi miettiä, miten saisin homman toimimaan myös työarkena. Ehkä kokeilen taas kuudelta heräämistä. Tunnetusti töiden jälkeen iltapäivisin ei enää jaksa yhtä hyvin kuin aamulla kun akku on juuri ladattu.

Jostain syystä nukun yli kymmenen tuntia, vaikka menen ihan ajoissa nukkumaan. Ehkä se on tämä loma, kun ei ”tarvitse” herätä. Silti oikeastaan harmittaa herätä yhdentoista jälkeen, kun menee aamu ”hukkaan”. Riippumatta heräämisajasta rutiinit lähtevät kuitenkin normaalisti käyntiin, eli WC, hampaat, hiusten kampaaminen, lenkkivaatteet niskaan, aamupala, AD₃E-vitamiinit, Omega-3 ja sinkki, vesilasi, lenkki, vartin treeni ja loppupäivä rentoilua.

Tänään olin juuri lähdössä lenkille, kun sain viestin, että lenkkiseuraa olisi tarjolla. Siispä lukemaan kirjaa odotellessa. Veera väsäsi myös välissä uudella Air fryerillään kukkakaaliwingsit. Oli niin herkullista, että meni kulhollinen. Mausteinen ruoka ennen lenkkiä on vähän riski. Onneksi ei tullut paska housuun kesken kaiken.

Sain ahdistuskohtauksen aamupäivästä, enkä tiedä syytä. Vieläkin ihmettelen. Kai se on vieläkin jonkinlainen kaaos pään sisällä. Vähitellen helpottanut. Lenkki nollasi mukavasti ajatukset.

Nyt lenkkisaunaan. Illan päälle elokuva. Siinähän sitä jo olisi.