Eilen kerroin Stand Up -appista seisomapöydän omaaville. Samalla idealla löytyy Macin menubarissa elävä sovellus veden juomiselle. Tämä pieni app nimeltään Mizu on ilmainen ja avointa lähdekoodia. Löytyy GitHubista.

Tänään on vielä vaikeampi saada silmät auki kuin eilen. Selässä nykii elohiiri jo toista päivää. Siis selässä. Elohiiri. Todella hämmentävää.

Menin jo kymmenen aikaan pötkölleen eilen ja katselin Another Lifen toista tuotantokautta, joka ei meinannut millään ottaa tuulta alleen, kunnes mielenkiintoinen jakso osui kohdalle vasta puoli yhdentoista aikaan, jolloin olin todella väsynyt. Toinen kausi on ollut jotenkin paljon saippuaoopperamaisempaa ja ylinäytellympää ensimmäiseen verrattuna. Pidän silti oikein kovasti, koska avaruus ja sen teoriat kiehtovat. Minulle ei ole mitään väliä, vaikka on vähän sinnepäin, kunhan kokonaisus pelittää.

Jätin jakson kesken ennen yhtätoista ja vaikka kello oli jo 23:05 kun suljin silmäni, laitoin tavoitteisiini että menin nukkumaan ennen yhtätoista. Vähän armoa pitää itselleen antaa.

Näin suunnitelmanomaisia unia siitä, että saavutin kaikki lähivuosien tavoitteeni, joita siis ovat:

• Streetgazerilta levy (tai edes biisi) ennen vuodenvaihdetta
• Tietokirjalleni kustannussopimus

Kumpikin kuulostaa tällä hetkellä mahdottomalta, sillä ihmisellä voi olla vain yksi ”projekti” (sunnuntaina kerroin kuinka en pidä sanasta) kerrallaan. Tällä hetkellä keskityn täysillä Dudeen ja tasapainoiseen elämään, jotta suoriudun töistäni ja koodailuistani. Musiikki ja kirjahommat odottavat sopivaa aikaa.

Kirjalle olisi tarkoitus kehitellä jossain välissä jonkinlainen esittelysivu, vaikkapa tänne Rollemaahan. Kirjani käsikirjoituksessa on 28747 sanaa, mutta en ole kirjoittanut sitä pariin kuukauteen motivaatiosyistä. Muita juttuja olen kirjoittanut päivittäin, kuten näkyy.

Uni jäi kesken ja varmaan siksi väsyttääkin niin paljon. Seitsemän ja puoli tuntia on joskus näköjään paljon huonompi juttu kuin kuusituntinen vakiomäärä. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa taas. Hyvää huomenta vain sinulle, joka tätä jostain syystä lukee.

Minulla on sekä kotona että toimistolla seisomapöytä. Unohdan kuitenkin monesti nostaa pöydän ylös. Olen yrittänyt keksiä eri tapoja pitää taukoja, mutta etenkin koodatessa taukoilussakin unohtuu nostaa se saamarin pöytä ylös.

Tänään löysin Stand Up -nimisen sovelluksen Macille. Nyt kelpaa.

Pitäisi enemmänkin kirjoitella appeista ja sovelluksista, niitä kun on asennettuna iso läjä. Osa äärimmäisen hyödyllisiä, osa #vainrollejutut-kategoriaa, eli analyyttista mieltä varten.

Tämän artikkelin kirjoittamiseen kului viisi minuuttia.

Edit: Ei näköjään nollaa statseja päivän päätteeksi, joten tein workaroundin:

Avaan silmäni väkisin. Tuntuu kuin en olisi nukkunut silmällistäkään. Vaimo ja tytär nukkuivat levottomasti, heillä on jokin flunssakierre meneillään. Poika oli viime viikolla yhden päivän pois koulusta varmuuden vuoksi. Nyt poika on tervehtynyt, mutta huutaa herätessään, että ei halua kouluun. On minun vuoro kävellä samaa koulumatkaa. Tytär jää vaihteeksi kotiin tervehtymään.

On maanantai. Ulkona on säkkipimeää. Aamupaino +0.4kg. Seuraavaksi suihku ja nopea aamupala. Sitten pääsen keittämään kahvia. Jos ehdin. 30 minuuttia aikaa, sitten ulos kylmyyteen. Vaimo valittaa olojaan. Poika huutaa, että puhelin ei toimi. Arki vyöryy päälle. Ahdistaa.

(Hyvää) Huomenta. Ei hedelmällisiä ajatuksia vielä toistaiseksi.