Herään kahdeksalta. Muistan, että on loppiainen. Jatkan unia noin tunnin ajan. Ylös, ulos ja lenkille. Onpa taas hyvä fiilis lenkin jälkeen. Tänään juoksen kolme kilometriä, koska aikaa on enemmän. Saan lenkillä idean kirjoittaa tästä puoli vuotta kestäneestä elintapojen muutoksesta. Kotiin tultua syön aamupalan ja alan kirjoittamaan.
Puoleen vuoteen mahtuu paljon asioita. Tästä lukemaan.
Herään vähän tavallista myöhemmin. Jaksan silti suorittaa aamurutiinit kuin autopilotilla ja pian löydänkin jo itseni juoksemassa satamassa. Sää on pilvinen ja lauha. Meneillään on New Year Running -haaste, jossa ideana on juosta tai hölkätä joka päivä vähintään kaksi kilometriä kuukauden ajan. Jos ilmat säilyvät näin hyvinä, selätän haasteen leikiten.
Työpäivä sujuu tavattoman takkuisesti. Saan kuitenkin kaikki tehtyä, mitä pitääkin.
Iltapäivällä avudun S-pankista Twitterissä. Heidän sovelluksensa uusin versio ei ole toiminut kuukauteen. Lopulta selvitän ongelman itse. Huono palvelu ärsyttää.
Töiden jälkeen jatkan salaa fanittamani nörttijulkkiksen Mikko Hyppösen kirjan lukemista. Olen kohdassa, johon hän on liittänyt Skrolli-lehdessä julkaistun viikon päiväkirjansa. Koska kirjoitan päiväkirjaa itsekin, päätän liittää sen tähän. En ole enää varma, haluanko jatkossa kirjoittaa päiväni kulusta pelkässä preesens-kerrontamuodossa.
Seuraava ote on kirjasta Internet, jonka on kirjoittanut Mikko Hyppönen. Kirja löytyy muun muassa BookBeatista.
Tiistai 9.5.2017
Ajelen aamulla F-Securen pääkonttorille Helsingin Ruoholahteen. Ohjelmassa on muutama tapaaminen ja sähköpostien purkamista. Päivällä käyn pitämässä puheenvuoron pilvipalveluihin keskittyvässä seminaarissa hotellissa Helsingin keskustassa. Seminaarin jälkeen palaan konttorille isännöimään asiakasryhmän vierailua laboratoriossamme. Siellä olevaa RF-labraa, eli Faradayn häkkiä, on aina hauska esitellä.
Keskiviikko 10.5.2017
Lähden aikaisin aamulla Helsingin Messukeskukseen, missä pidän vuoden 2017 Prosessipäivien aloituspuheenvuoron. Puheenvuoro loppuu klo 10.00, ja heti sen jälkeen olen taksissa matkalla lentokentälle, koska SAS:n lento Osloon lähtee klo 11.05. Oslossa alkaa samana päivänä Paranoia-niminen konferenssi. Pohjoismaiden kovatasoisimmat hakkerikonferenssit ovat Suomen t2, Ruotsin Sec-T ja Norjan Paranoia. Paranoiassa keskiviikon keynote-esityksen vetää Charlie Miller, maailman tunnetuin autohakkeri. Tunnen Charlien jo vuosien takaa, ja rupattelemme iltapäivällä pitkään. Charlie mainitsee ohimennen, että hänen ja Chris Valasekin löytämät turvareiät aiheuttivat lehtitietojen mukaan Chryslerille 14 miljardin dollarin kustannukset. ”Jos Chrysler olisi maksanut meille 10 miljardia, emme olisi kertoneet kellekään siitä, mitä löysimme, ja Chrysler olisi säästänyt 4 miljardia!” Konferenssin jälkeen puhujat kokoontuvat läheiseen ravintolaan päivälliselle. Pöytäkunnassani istuu ainakin kaksi kaveria, jotka ovat olleet tiedustelupalvelu NSA:lla töissä. Päivällisen jälkeen istun vielä puolisen tuntia paikallisen kryptoyrittäjän kanssa hotellin aulassa.
Torstai 11.5.2017
Olen edelleen Oslossa, ja vedän aamun ensimmäisen keynote-esityksen Paranoiassa. Kyseessä on kymmenes vuosittainen Paranoia, ja puhun pitkään siitä, miten paljon näin lyhyessä ajassa on muuttunut. Totean yleisölle, että 10 vuotta sitten meillä kaikilla oli suomalainen puhelin taskussa ja nyt kellään ei ole. Aika siis lentää, varsinkin netissä. Session jälkeen siirryn Twitterin ääreen, koska tiedän, että F-Secure on aamulla julkaissut pörssitiedotteen: ostamme englantilaisen tietoturvayhtiö MWR:n. Twiittaan aiheesta, ja toivotan uudet työntekijät tervetulleeksi taloon. Hoitelen Twitteriä taksista, koska puolilta päivin lennän Oslosta Tukholmaan. Tukholmassa on IDG:n vuotuinen IoT (Internet of Things) -tapahtuma. Siellä minua ennen puhuu nainen, joka on suunnitellut Volvon nettiyhteydet, ja mies, joka kytkee poroja internetiin. Minä puhun IoT:n tulevaisuudesta ja IoT:n hyvistä ja huonoista puolista. Puheeni jälkeen otan Arlanda Expressin takaisin kentälle ja lähden iltakoneella Madridiin.
Perjantai 12.5.2017
Puhun Madridissa aamulla n. 150 hengen asiakasryhmälle suuryritysten tietoturvaratkaisuista. Puheen ja paluulennon välillä on muutama tunti aikaa, mutta totean, että on järkevintä palata lentokentälle ja tehdä töitä lentokentän loungessa. Tuskin ehdin istahtaa alas, kun puhelin soi. Pääkonttoriltamme Suomesta soitetaan ja kehotetaan olemaan yhteydessä erääseen suurimmista asiakkaistamme Espanjassa. Soitan heidän johtoryhmän jäsenelleen, ja selviää, että heidän verkossaan on tuhansia tartuntoja täysin uudesta haittaohjelmasta. Mikä vielä pahempaa, tartunta leviää edelleen. Ja mikä pahinta, kyseessä on tiedostoja salaava lunnastroijalainen, Wannacry. Wannacry leviää kulovalkean lailla ja muuttuu päivän mittaan historian suurimmaksi lunnastroijalaisepidemiaksi. Uhreina on lähes pelkästään suuryrityksiä, ja saastuneita koneita on iltaan mennessä melkein 200 000. Puhelimeni soi jatkuvasti, kunnes on aika astua koneeseen. Vielä koneessakin ehdin puhua monta puhelua, koska lähtö jostain syystä kestää. Lopulta selviää, että välipysähdyskentällä Frankfurtissa on ukkosmyrsky, ja saavumme sinne lopulta kaksi tuntia myöhässä. Ehdin kuitenkin Helsingin lennolle, koska sekin on kaksi tuntia myöhässä. Laskeudun Helsinkiin kolmen aikaan lauantaiaamuna.
Lauantai 13.5.2017
Ehdin nukkua vajaat kuusi tuntia ennen kuin ruljanssi jatkuu. Aamuun mennessä tiimimme on purkanut Wannacryn koodin kokonaan. Samalla selvää, että Wannacryn leviäminen on pysähtynyt, koska tuttu brittitutkija on löytänyt koodista toiminnon, jonka avulla hän on saanut epidemian pysäytettyä globaalisti. Mitalin arvoinen temppu. Annan Skype-linkin kautta kotoani kaksi TV-haastattelua maailmalle. Toinen niistä menee BBC Worldille, jolla on kymmeniä miljoonia katsojia. Keskustelemme siitä, miten tartunnan saaneita yrityksiä on kaikkialla maailmassa: sairaaloita, autotehtaita, voimalaitoksia, junayhtiöitä…
Sunnuntai 14.5.2017
Äitienpäivä menee Wannacryn kanssa painiessa.
Maanantai 15.5.2017
Maanantaina selviää, että Wannacryn tuhot Aasiassa ovat paljon luultua suuremmat. Haittaohjelman tartuntoja yritysverkoissa ei vain ehditty huomata ennen viikonloppua. Puhelimeni soi ja soi. Asiakkaat ja media soittelevat. Nauhoitan puhelimellani parin minuutin yhteenvedon tilanteesta ja vastaan radioasemien haastattelupyyntöihin mailaamalle heille valmiin äänitiedoston. Ainakin eteläafrikkalainen ja itävaltalainen radioasema soittavat tiedostoni kuulijoilleen sellaisenaan. CNN soittaa ja haluaa tehdä videohaastattelun Skypen kautta. Se menee livenä maailmanlaajuiseen jakeluun. Haastattelijana on CNN:n naistoimittaja Hong Kongista. Olen tavannut hänet vuosien varrella moneen kertaan, ja muistelemme ennen suoran lähetyksen alkua, kuinka olimme aiemmin tehneet yhdessä haastattelua muun muassa Sony Rootkitista vuonna 2005 ja Confickerista vuonna 2008. CNN-haastattelun jälkeen hyppään taksiin ja ajelen Helsinki-Vantaalle.
Päiväkirjaa kirjoittaessani istun Finnairin koneessa matkalla Barcelonaan. Siellä alkaa huomenna F-Securen tärkein vuosittainen asiakastilaisuus, jonne keräämme operaattoriasiakkaitamme kaikkialta maailmasta. Ei ole vaikeaa arvata, että puheenaihe numero yksi tulee olemaan Wannacry.
Leipä todella on pieninä palasina maailmalla. Myös tietoturva-alalla.
Ei ollut tarkoitus valvoa eilen, mutta jäin koodailemaan ja pelailemaan vähän liian myöhäiseksi. Joskus kun johonkin asiaan paneutuu, päätyy ns. flow-tilaan, jolloin ajan ja paikan taju katoaa hetkellisesti. Minun piti kyllä jatkaa siivoiluja ja muita juttuja tietokoneen ulkopuolella, mutta niin vain tietokone vei voiton.
Tänään Jyväskylässä satoi lunta koko päivän. Sitä tuli varmasti 10-20 cm keskustan seudulla.
Kartoittajaterapeuttini soitti. Kysyi jaksamista ja samalla palauttelin mieleen mitä seuraavaksi pitää tehdä. Kyllä on terapiaan pääseminen tehty vaikeaksi. Tästä sain idean loputtomalle tehtävälistalleni. Aion kirjoittaa blogauksen koko terapiaan hakeutumisprosessista. Vaikka tämä on elämäni kolmas terapiajakso, on prosessi Kela-korvatun avun piiriin silti joka kerta yhtä perseestä.
Kun uusien rutiinien myötä on tottunut 7-8 tunnin yöuniin, viiden tunnin unilla väsymys tuntuu ohimossa jo puolilta päivin. Vaikka unimäärä jäi vähäiseksi, jaksoin silti herätä aikaisin aamulenkille. Otin pitkästä aikaa uudelleen Sleep Cyclen käyttöön, sillä kaipaan häiriöttömämpää käyttöliittymää unisovelllukseeni. Laitoin tosin heti palautetta, koska Google Fit integraatio on sillä tavalla laiskasti koodattu, että vain osa tiedoista näkyy.
Uniapp lähti vaihtoon, sillä vaikka vuosikausia käyttämäni Sleep as Android on ominaisuuksiltaan lähes täydellinen, sen käyttöliittymä on kamala ja sonar-toiminnon äänensäätely häiritsee. Lisäksi patentoidussa Sleep Cyclellä on selkeän minimalistisempi ote, eikä yhtään turhaa toiminnallisuutta. Nykyaikana kaipaan sovelluksiltani ennen kaikkea selkeyden tuomaa mielenrauhaa ja motivaatiota.
Kotiasioiden todo-lista olisi vieläkin täynnä tavaraa, mutta taidan siirtää osan suosiolla huomiselle.
Korjailin muuten eilistä artikkeliani. Käy lukemassa, jos et ole vielä lukenut: Paras työkalu tehtävien ja kalenterin organisointiin.
Heräsin maanantaihin 5:15 ja vieläpä kohtalaisen pirteänä. En enää yrittänyt unta, vaan lähdin etsimään vaatetusta. Kuuden jälkeen olin vieläkin etsimässä toista kompressiosukkaani. Luovutin ja vaihdoin takaisin tavallisiin juoksusukkiin. Sukat ovat siitä omituisia otuksia, että ne tykkäävät jättää parinsa. Matthew Inmankin sen tiesi.
Kuuden jälkeen pääsin kuitenkin ulos ja juoksin reilut kaksikymmentä minuuttia. Rantaraitti oli mukavan autio, ei ihmisiä missään.
Aamupala, aamukahvi, uutisten lukemista ja puoli yhdeksään mennessä tepastelu toimistolle. Mukavaa nähdä veijareita pitkästä aikaa, viimeksi kun kokoonnuimme viime vuonna, reh reh.
Kotiin tultua intouduin koodailemaan pari uutta ominaisuutta tänne lokikirjaan, saatat huomata ne pian. Piti tehdä vaikka mitä muutakin, mutta koska työpäiväni oli yllättävänkin tuottelias odotuksiin nähden, päätin että lykkään tämän päivän siivoilut ja inventaariot huomiselle.
Pohdin tänään erilaisten tekemisten mielekkyyttä. Pyrin entistä enemmän tekemään elämässä asioita mistä itse nautin ja vähentää tekemistä, jotka vähänkin tuntuvat pakkopullalta tai ahdistavat. Siivoilusta olen esimerkiksi saanut rakennettua hyvän ja miellyttävän päivittäisen tavan, joka ei enää tunnu vaikealta. Listataanpas kuitenkin ihan yleisesti juttuja.
Vaimon pöytäkoneessa oli eilen illalla häikkää. Äänet eivät lähteneet kuulumaan. Huomasin koneen käyttöjärjestelmää tutkiessani, että Windows-päivitykset olivat pois päältä ja niitä olikin kertynyt jonoon ainakin vuoden ajalta. Siinäpä se ilta vierähti tehokkaasti. Iltapalalle pääsin vasta puolen yön jälkeen.
Olin joskus laneilla rikkonut etukotelon äänilähdön, joten tänään kopan imuroituani otin koko HD Audio-kytkennän irti emolevystä. Näin takapaneelin äänilähtö saatiin käyttöön. Etupaneeli jostain syystä luulee äänilaitteen olevan kytkettynä, eikä siksi tuota ääntä. Takapaneelin kolmepuolikasta ei voi käyttää etupaneelin ollessa kytkettynä. Onneksi vanhana tietokoneliikkeen huoltoteknikkona taikasormeni ovat yhä tallella.
Lenkkirutiinit (ja päivittäiset tavat muutenkin) ovat toimineet erityisen hyvin tällä viikolla. Löysin myös vihdoinkin kelvollisen Todoistin korvaajan. Todoist on palvellut loistavasti vuosia, mutta haikailen käyttöliittymältään hieman minimalistisempaa näkökulmaa. Tweek tuntuu juuri nyt hyvältä. Kirjoitan tästä perusteellisemman bloggaukset, jos jää laajempaan käyttöön, enkä palaa enää Todoist-maailmaan.
Loppuillasta siivoilua (ja inventointia), ehkä mäihällä jokin elokuva tai Overwatch. Vein ennen lenkkiä neljä kassillista turhaa ja vanhaa tavaraa roskiin. Hyvä fiilis kaikesta tästä toimeliaisuudesta.
Huomenna alkaakin jo työt ja arki. Pääsee hiomaan henkilökohtaista tuottavuuttaan huippuunsa. Potkitaan maanantaita persiille. Päm päm pääm!, kuten muuan Immonen sanoisi.
← uudempia 1 … 210 211 212 213 214 … 226 vanhempia →