Perjantai. Takki tyhjä. Tänään piti olla mukamas vähän rennompi työpäivä, mutta säädin silti palvelimia seitsemään asti. Minkäs sille voi, kun on niin mukavaa.

Viikonloppu alkaa. Lepoa.

Nyt syön sushia.

Jatketaan huomenna, kun on taas energiaa.

Kahdeskymmeneskahdes aamulenkki sujuu takkuisesti. Jalat ilmoittelevat ensimmäistä kertaa tänä vuonna, että olisikohan jo aika hiljentää. Jatkan silti juoksemista.

Lenkki, kotiin, suihkuun, kahvia, koneelle. Päivä tuntuu eilisen kaltaiselta. Kuin jostain tylsästä elokuvasta, joka toistaa itseään.

Jotenkin nyt ei mikään nappaa, eikä lähde. Ajatukset harhailevat. Joinakin päivinä tuntuu, että asiat etenevät joka rintamalla. Tänään ei tunnu siltä. Tänään ei tunnu miltään.

Huomenna maisemanvaihdos etätoimistolta viralliselle toimistolle. Ehkä perjantai tuo tähän laimeuteen muutosta.

Herään 7.30, eli tunnin liian myöhään normaalista. Klassinen, minä nukuin liian pitkään… Kasilta ulos, Lutakon kierto, suihkun kautta aamupalalle. Aamukahvi maistuu harvinaisen hyvältä. Fiilis on ollut aika tasapaksu tänään, mutta kai se on tämä vuodenaika. Kirjoja kuluu. Töissä on jonkinlainen ”tyyntä ennen myrskyä” -tyyppinen tilanne. Olen oikeastaan ihan iloinen siitä, että ei ole liikaa hommaa juuri tänään.

Iltapäiväpalavereja. Liiketoiminnan kehittämistä. Päässä heittää. Tunnen oloni vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Tunnen osaavani ja tietäväni jotain. Itsetuntoni alkaa olla ihan kelvollisessa pisteessä. Hyvä olla tässä lihapuvussa. Ehkä minusta on johonkin. Tämä porukka ainakin on lujaa tekoa. Tykkään tehdä töitä näiden ihmisten kanssa.

Tänään tuntuu, että en saa ajatusta tähän lokiin. Tämän päivän lokiteksti on täysin turha. En enää tähän illasta saa itsestäni ja ajatuksistani kunnon otetta. Huomenna paremmin.

Jotenkin henkisesti väsynyt olo. Siispä päätän kirjoitukseni tältä päivältä tähän. Huomenna uusiksi.

Mielialani ovat viime aikoina heitelleet. Erityisesti edeltävät kaksi viikkoa eivät ole olleet alakuloiset työkiireiden takia, vaan siksi, että nyt on tammikuu. Kaikki tammikuut vuodesta 2019 eteenpäin ovat olleet melankolisia. Tai oikeastaan moni muukin päivä kuukaudesta. Aina välillä ajatukset palaavat isävainaaseen ajankohdista riippumatta, jopa näin vuosia myöhemmin. Nyt kuitenkin havahduin, että tästähän osa surkeudestani johtuu. Alitajunta muistuttelee asioista.

Olen kirjoittanut pohdintoja kuolemasta vaikka kuinka monta kertaa, mutta silti se jaksaa aina vain ihmetyttää. Vaikka tiedän, että jokaisella meistä on kuolleisuus täydet 100%, ei sitä haluaisi ajatella. Ihmisen on helpompi elää siinä pumpulissa, että aikaa on vielä kosolti jäljellä. Ja se onkin oikeastaan ainoa tapa elää, koska muuten loppuu eläminen. Mitä järkeä tässä olisikaan, jos arvokkaan jäljellä olevan ajan käyttäisimme pelkkään märehtimiseen? On paljon tärkeämpää sivuuttaa tällaiset ja tehdä niitä itselleen kivoja ja nautinnollisia asioita.

Aina ei itselleen ja ahdistuksilleen mahda mitään, mutta toisinaan on edes yritettävä sanoa ajatuksilleen ”duly noted” ja jatkaa eteenpäin.

Palataan hetkeksi eilisiltaan, joka meni vähän pilalle, kun Twitter-tilini hakkeroitiin, tai ainakin osittain. Ketjusta löytyy tiedot, en jaksa enää niitä täällä avata. Instagramissa on esiintynyt myös jonkinlaista hämminkiä, sillä löysin seurattavista ihmisistä tuhatkaupalla randomeita, joita en itse ole seurannut. Sunnuntai-ilta meni mukavasti siivoillessa ja tietoturvatoimissa.

Salasanahygieniani on hiponut täydellisyyttä ja MFA tai 2FA on käytössä kaikkialla, missä sen pystyy asettamaan, mutta sanomattakin selvää, että nyt pelaan jatkossa vieläkin enemmän varman päälle. Appit revokeen ja turhat tunnarit poistoon, salasanamanagerista yksitellen läpi. Siinäpä projektia tuleville viikoille.

Facebook-tilini lukittiin myös samalla epäilyttävän aktiviteetin myötä. En ole sitä saanut auki vielä toistaiseksi (käsittelyajat ovat pitkiä), mutta jos se vielä tuosta aukeaa, suljen sen pysyvästi. En ole käyttänyt Facebookia, enkä WhatsAppia muutenkaan vuosiin, koska en tykkää niiden politiikasta ja sisäsiittoisesta toimintamallista.

Muuten päivä oli ihan mukava. Olimme pari tuntia pulkkamäessä, lapset saivat nauraa ja laskea mäkeä.

Maanantai on täällä taas

Herään 6:40 suoraan syvästä unesta. Kuusi tuntia ja 34 minuuttia unta alla. Syvän unen määrä 64%, REM-unta 10%, kevyttä unta 26%, unen pisteet 78, sovelluksen mukaan ”levätty yö”. No, ehkä juuri ja juuri.

WC, vesi, vitamiinit, lenkille, kotiin, aamupala, malware-skannerit tulille, tietoturvatarkistuksia, töihin. Kahvi, aamupalaverit ja työn tekoon. Ihan hyvä työpäivä.

Tänään ahdistaa tasaiseen tapaan. Pitäisi. En varmana tee enää mitään fyysistä loppuiltana, vaikka pitäisi. Tytär saa hoitaa siivoiluhommat. Minä keskityn etsimään Chromen tilalle tietoturvallisempaa selainta. Min on toistaiseksi hyvä ehdokas.

On vasta maanantai 17:55, mutta olen jo valmis yöpuulle. Tämä päivä on nähty. Seuraava! Tiistai, täältä tullaan.