Alka taisteluväsymys iskeä. Enää neljä päivää.

Sunnuntai kuluu kahvitellessa ja erilaisia kohuja lueskellessa. On surullista, että monet somessa ovat samaa mieltä rasistien kanssa. Esimerkiksi tähän uutiseen (Lucia-neito on saanut tuhansia rasistisia viestejä – ”Viesteissä sanotaan kaikki, mitä rasistin voi kuvitella sanovan”) persut osaavat lähinnä sanoa, että miksi se Lucia ei voinut olla valkoinen, niin ei tätäkään kohua olisi tapahtunut. Eivätkö he tajua rasismiaan? Varmaan ”woken vika” tämäkin. Milloin pysähdytään ajattelemaan kanssaihmistä? Rasismi pitää tuomita kaikessa muodossaan.

Vaikka olen enää Mastodonissa ja Threadsissa, uutisilta ja öyhötykseltä ei voi välttyä missään. Rasismia ja naisvihaa on joka puolella – ja ei, se ei ole kuplaa tai liiottelua. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

En tiedä missä kohtaa kommentointini muuttui poliittiseksi. Minunhan piti pysyä politiikasta erossa. Toisaalta, ei ihmisen kunnioittaminen edes ole politiikkaa. Se on ihmisenä olemista ja elämistä.

Yli yhdeksän tuntia unta. Kroppa selkeästi kaipaa lepoa. Hämmentävää kyllä, minulla on valtava into lähteä juoksemaan heti herättyäni. Ulkona näkyvyys on nolla. Lunta tulee koko päivän ja kunnolla.

Ulos päästyäni huomaan, että päivä ei ole kovin hyvä lenkkeilylle. Katuja ei ole aurattu, eikä jalalle löydy yhtään tasaista kohtaa. Päätän silti jatkaa juoksemista. Kymmenen kilometriä taittuu nopeasti jännittävää tositarinaa kuunnellessa.

Kotona sisällä lämpimässä kelpaa nauttia hyvän syötävän, musiikin ja viihteen parissa. Viikonloppua parhaimmillaan.

Tänään on ollut keskivertoa parempi boogie kaikessa tekemisessä. On niin mukava tehdä etäpäivää kotona, vaikka päivä onkin super kiireinen. Tuntuu, että tähän aikaan vauhti vain kiihtyy kiihtymistään. Olen jo iltapäivällä aivan loppu.

Huolia ja murheita riittää, mutta ainakin tänään ne pysyvät taka-alalla. Handlaan tämän. Kyllä tästä hyvä tulee.

Illalla vaimon kanssa syömään. Saamme romanttisen pikkupöydän ikkunapaikalta. Ulkona sataa hiljalleen puuterilunta. Jouluinen, nostalginen tunnelma. Otan vielä fonduejälkiruoan ja cappuccinon.

Viikonloppuna lepään. Olen sen ansainnut.

Silmät eivät pysy auki…

Terapiapäivä. Hyvin laajalti traumojen läpikäymistä. Jotenkin osaltani kuljen autopilotilla, alkaa olla sitä aikaa vuodesta. Kotimatkalla otan juoksuaskelia ja juoksenkin normitamineet päällä noin kilometrin vaivatta. Alkaa olla ikävä valoisassa lenkkeilyä. Puolitoista viikkoa liikkumatta, mutta saumaa eikä jaksamista ole. Terapeuttini mielestä kannattaa levätä loppuvuosi. Ehkä teenkin niin.

Olen todella tyytyväinen päivän saavutuksiin. Ylpeä saa olla myös tyttärestä ja vaimosta. Veera oli katalysaattorina Kelan tulkkauspäätökseen kieltää tallenteiden tulkkaus (ks. kannanotto) joka kumottiin tänään.