En meinaa saada aamulla silmiäni auki. Päätän nukkua vähän lisää, eli kahdeksaan, koska jalat ovat vieläkin tukossa enkä viitsi lähteä lenkille. 2-3 päivää kuulemma hyvä levätä puolimaratonin jälkeen.

Eilisen harmistus on kääntynyt tänään voitoksi. Työkaverit ovat mahtavia ja auttavat, kun on hätä. Toimistolla on erittäin kiva päivä, positiivinen yleisvire ja hyvä mieli kaikilla.

Onnistuneen työpäivän jälkeen lähdemme aftereille Lucky Baldwin -irkkupubiin. Enpäs muista milloin viimeksi tuolla olisin käynyt. Taisi olla vielä silloin kun viimeksi olutta join, eli pakko olla ennen lockdowneja ja kesää 2020. Jauhamme niitä näitä ja muistelemme menneitä. Pääsen täysin samalle aaltopituudelle pelkän soodalasin voimin.

Smartpostin kautta kotiin. Saan uuden kahvimitan ja kofeiinitonta kahvia. Rouvalle sokeainkeppiin uusi pää kuluneen tilalle.

Warriorin Herkkis-kahvi väittää olevansa 100% kofeiiniton. Papu tuoksuu kuin aidolta tavaralta. Hyvä crema. Maku ei ole ensialkuun niin ”tuju” kuin kofeiinillisessa espressossa, mutta tykkään tosi paljon. Kahvi on lempeä ja herkullinen, menee täydestä tavarasta.

Jatkossa saatan ottaa tavaksi aamukahvin silloin tällöin ja muina aikoina hyvinkin ottaa tätä kahvia, jos kahvihammasta kolottaa. Lämmin suositus Warriorille. Jatkossa testaan muitakin kofeiinittomia tai lähes kofeiinittomia kahveja. Hyvää settiä.

Jalat vieläkin kipeänä puolimaratonista, joten aamulenkki jätettävä väliin. Lievä aamuväsymys. Tunti töitä kotona ja sitten Kivääritehtaalle valokuvattavaksi. Höpötän Emmille liikaa. Ilmeisesti jännittää hieman. Kuvaus sujuu hienosti.

Kotona työt jatkuu. En saa kelvollista työrauhaa ja työasiat yllättäen stressaavat. Ei tarpeeksi onnistumisia ja paine kasvaa. Kello on yht’äkkiä viisi. Fiilis maassa. Huomenna uusi yritys.

Tänään on ollut vähän mitäänsanomaton päivä. Illalla katson lähinnä sarjoja. Mikään ei oikein nappaa. Kai nämäkin kuuluvat elämään.

Kello kymmenen. Taidan mennä nukkumaan.

Tehokas maanantai. Vielä tehokkaampi sunnuntai, juoksin nimittäin puolimaratonin. Ajattelin ensin juosta kotiseudulleni Asmalammelle, mutta jatkoin siitä matkaa Vaajakoskelle ja rantaraitin kautta takaisin Jyväskylään. Monessa mielessäni ylitin itseni. Pystyn mihin vain!

Jalat ovat olleet tänään kipeät, varsinkin etureidet. Syytäkin pitää lepopäivä tai pari.

Pikakelaus maanantai-iltapäivään. Töiden jälkeen lähden vaateostoksille, koska tiistaina olisi vuorossa työpaikan valokuvaus. Pyörin hetken Forumin vaatekaupoilla ja ahdistus iskee. Laitan vaimolle viestiä, joka on sattumoisin juuri lopetellut lenkkinsä. Hän päättää tulla henkiseksi tuekseni kun marssimme Haloselle.

Halosella sattuu olemaan asiantunteva ja mukava asiakaspalvelija, joka osaa maagisesti kertoa juuri oikeat koot vaatteille. Pyydän siistiä vaatetta, mutta ei kuitenkaan liian juhlallista. Silmääni osuu Armanin paita. Kokeilen vaatteita välittämättä liikaa hintalapuista. Löydän neljä täydellistä vaatekappaletta. En ole varmaan koskaan pukeutunut näin hienoihin kuteisiin ja pystynyt satsaamaan rahallisesti vaatteisiin näin. Olo on kuin miljonäärillä. Hyvä fiilis siitä, että ostokset eivät tee lommoakaan lompakkoon.

Kotityöt venähtävät. Molemmat muksut ovat olleet tänään flunssassa, ei COVID-19:aa kuitenkaan kotitestien perusteella. Toivottavasti ei tartu pienikään pöpö minuun, ei kiinnostaisi olla kipeänä. En saa apua kotitöihin, joten ilta venähtää. Kuin varkain, kello on jo yli kymmenen. Trimmaan partani, käyn suihkussa ja ryhdyn nakuttamaan lokikirjaa puhelimellani, samalla kiroten Android 12:n kankeutta. Tässä olen.

Mites se kofeiini? Vielä tekee mieli ja myös tänään on ollut lievää päänsärkyä. Särky voi tosin johtua myös pahoista niskajumeista.

Kahdeksas päivä, männöö ohi pian varmasti.

Sunnuntai. Toukokuun ensimmäinen päivä. Mitähän tähän nyt sanoisi? Huhtikuu meni hyvin, vaikka pienoinen pettymys onkin, että lihoin 1.6 kilogrammaa. Se on kuitenkin pientä sen rinnalla, että olen alle vuodessa pudottanut 92.5 kilogrammaisesta otuksesta parhaimmillaan 75.2 kiloiseksi ja voin paremmin kuin koskaan. Vaikka juuri tänään painan 76,7kg, olen tyytyväinen että paino jää alle terveen normaalipainoisen rajan (78kg).

Painoa ja kaloreita ei pitäisi katsoa niin pedantisti kuin minä teen, mutta se on minun tapani mitata arkea. Aivan samaan tapaan tarkastelen kaikkea muutakin elämässäni musiikista elokuviin. Tästä mittailusta pitäisi kirjoittaa uusi varsinainen esittelybloggaus.

Tänään on tarkoitus käydä juoksemassa ja viihtyä. Ehkä sunnuntaisauna. Aurinko paistaa ja jotenkin hyvä fiilis. Ahdistus on lieventynyt huomattavasti kahvitauon aikana. Seitsemän päivän kofeiinittomuuden jälkeen tuntuu hyvältä. Tavallaan edelleen mieli tekee kahvia, mutta en ole varma haluanko jatkaa edes sen kohtuullista käyttöä, jos siitä kerran seuraa ensin hetkellinen helpotus väsymykseen ja sitten pelkkää huonoa.

En silti usko, että luovun kahvista kokonaan. Todennäköisesti jatkan alkuun kuitenkin esimerkiksi Herkkis-kahvilla (pistin juuri tilaukseen) tai vastaavalla, jossa on 0mg kofeiinia. Myöhemmin sitten esimerkiksi kuppi decafia ja kuppi tavallista, ja siinä se. Kahvi on kuitenkin sellainen aamunautinto, jota ilman on vaikea startata aamu, oli siinä sitten kofeiinia tai ei. Kroppani ehkä tottuu kofeiinittomuuteen, mutta hyvän kahvin makua on vaikea päihittää.

Hyvä espressopohjainen kahvi säilyy elimistössä pisimmillään jopa kymmenen tuntia, joten voisi ottaa taas tavaksi sen, että ei juo kahvia enää yhdentoista jälkeen aamulla, ellei se ole decafia. Katsotaan.

Hyvää toukokuuta! Puiden oksissa on jo nuppuja. Kyllä se kesä sieltä tulee.

Tämä kirjoitus ei ole oikeasti kirjoitettu lauantaina. Ensimmäistä kertaa koko lokikirjan historian aikana unohdin kirjoittaa päivän kuulumiset. Mitä tästä opimme: Älä jätä lokikirjaa viime hetkeen. Katsoin illalla elokuvaa ja rupesi väsyttämään jo ennen yhtätoista niin paljon, että leffa oli pakko jättää kesken. Kofeiinittomuus toimii. Tykkään tämän kaltaisesta luontaisesta väsymyksestä, ei tule valvottua ja pystyy heräämään aikaisemmin helpommin.

Lauantaipäivä sai pisteet 4/5. Hieman päänsärkyä, joka lakkasi illalla Ibumaxin otettuani. Päätä särkee nykyään lähes joka päivä, enkä enää tiedä johtuuko se edelleen kahvin lopettamisesta, vai mistä. Olen juonut vettä pari litraa joka päivä ja liikkunut ja syönyt riittävästi. Hieman pelkään, että nyt kun olen napsinut Ibuprofeiinia harva se päivä, päänsärky johtuu sen ottamatta jättämisestä. Toivottavasti ei kuitenkaan. Pitää kuitenkin olla nyt varovaisempi särkylääkkeen kanssa ja yrittää pärjätä läpi päänsärkyjen vaikkapa ihan perus levolla.

Lauantaina kävin puolisoni kanssa kiertämässä Jyväsjärven kävellen. Näimme yksinäisen joutsenen, joka tuli aika lähelle. Nappasin kuvan muistoksi: