Herään 5:45. Koordinoitu hyökkäys IRCissä. Jostain syystä hailaitit ohittavat Do Not Disturb -tilan ja herään notifikaatiopommitukseen. Unenpöppörössä kuvittelen, että firman palvelimet ovat kaatuneet. Ei sentään, kyse on niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin viestispämmistä. Pahantahtoinen yksilö kyseessä, ei auta kuin laittaa mode +R. Jatkan insidentin jälkeen unia vielä yhteentoista. Nukun kuitenkin enää pinnallisesti ja väsyttää. Harmittaa, kun meni lauantain aamuherätys mönkään.

Harvemmin arkipäivänä olen yli seitsemän tuntia tuottava, kuten tänään. Päivän tuottavimmat asiat:

• 10 kilometrin lenkki
• Telegram-botti Pythonilla

Poika on aamulla valkoinen ja väsynyt, mutta haluaa silti lähteä ulos ruoan jälkeen. Ajattelen, että hän ei ole syönyt riittävästi. Annan lasin vettä ja rohkaisen, että ulkona piristyt. Puolen tunnin päästä Lotta kuitenkin soittaa, että Manu on oksentanut koulun pihalla. Pyydän tulemaan pikaiseen kotiin. Poika pötkölleen, ämpäri viereen. Toivon todella, ettei kyseessä ole norovirus, koska muuten oksennamme kohta kaikki.

Poika nukahtaa iltapäivällä ennen lenkille lähtöäni. Pyydän vaimoa tarkistamaan, että hän on kunnossa. Lenkiltä tultuani vaimo sanoo, että Manulle nousi poissaollessani 39.4 asteen kuume. Onneksi kuumelääke tepsii pian. Mikähän ihme häneen iski… Nyt hän voi normaalisti, mutta seuraamme tilannetta.

Polkujuoksukausi on avattu! Poluilla on ilo juosta, varsinkin kun sää on erittäin kesäinen. Melkein kaksikymmentä astetta lämmintä, pärjää hyvin t-paidalla. Näen polulla oravan, jäniksen ja lintuja. Linnut laulavat iloisesti. Kesä on ihan kulman takana.

Lenkillä jalat eivät oikein meinaa toimia, penikkasäryt vaivaavat. Carolina Reaperilla höystetty riisiruoka vääntää mahassa viimeisten kilometrien ajan. Mitä tästä opimme: Älä syö tulista ruokaa ennen pitkää lenkkiä. Juoksen ihan kohtuullisen ajan siihen nähden, että reitti on erittäin mäkinen. Olen kotiin tullessa läpimärkä hiestä, tukkaa myöten. Ehdin sopivasti sisälle ennen sadekuuroa.

Lenkin jälkeen viimeistelen telegram-bottini. Nyt lapseni pääsevät helposti saamaan palkkaa kotitöistä. Mikä parasta, summat menevät suoraan YNABiin, jollolin raha on oikeastikin säästössä valmiina.

Lotta haluaa valvoa ja katsoa Euroviisut. Näin myös teemme.

Kerrassaan hieno päivä! Herään aivan koomassa, jostain syystä en saanut illalla unen päästä kiinni. Melkein unohdan aamun asioinnit ja tulee kiire lenkille. Juoksen perinteisen 2.7 kilometrin aamulenkin 15 minuuttiin 53 sekuntiin.

Aamulla käyntiä perheneuvolassa. Pojalla ei todettu ADD:tä, autismia eikä NEPSYä. Päätimme, että emme lähde tonkimaan jatkotutkimuksiin. Emme myöskään sovi uutta tapaamisaikaa. Kaikki on hienosti ja tapaamisen jälkeen on hyvä fiilis.

Työssä on upea päivä. Aina yhtä siistiä nähdä koko kööri perjantaisin. Jotenkin todella rento päivä, vaikka töitäkin paiskitaan (mukamas). Iltapäivän koodikatselmoinnissa on tunnelma katossa. Kaikki tuntuneet saavan jotain hienoa aikaan.

Tuottavuus tänään 83%.

Iltapäivän kruunaa kaljalla käynti poikien kanssa. Ennen kuin kukaan säikähtää, sanottakoon, että itselläni lasissa on soodavettä, kuten aina. Nauran vedet silmissä poikien jutuille (ei soodavedet kuitenkaan). Ai että.

Päivä on jo nyt mestariteos. Tästä eteenpäin on pelkkää plussaa.

Tänään on Lotan nimipäivä, onnea Lotta! Sattumoisin tytär on toista päivää leirikoulussa. Siispä, minä teen töitä toista päivää etänä kotitoimistolta. Laitoin onnittelut Telegramin välityksellä.

Koska olen saanut alkuviikosta yllättävän hyvin hommia pakettiin, pidän tänään kehityspäivän. Hurahdan koodin imuun. Parantelen asiaa toisensa jälkeen. Kuuden tunnin yhtäjaksoisen koodausputken tuloksena on uudistettu demo, 8.4.0, 8.4.1 ja 8.4.2.

Nyt on nälkä. Onneksi tein päivällä muutaman päivän ruoat.

Hyvät seitsemän tunnin ja kolmenkymmenen yhden minuutin yöunet, unipisteitä 90/100. Jostain syystä siltikin aamulla aivan armoton väsymys. Torkuttelu on jostain syystä palannut. Puoliunissani suljen herätysvalot ja telkkarin ja jatkan unia, kunnes kymmenen minuutin päästä herään säpsähtäen, että poika myöhästyy kohta koulusta. Vaimoonikin tarttuu tämä herätys ja hän patistaa pojan ylös tajutessaan, että yhdeksältähän se koulu alkaa keskiviikkoisin.

Etäpäivä, joten päätän ottaa aamun rennosti. Lähden lenkille epätyypillisesti vasta kahdeksalta. Sää on surkea, vesi piiskaa naamataulua napakan tuulen saattelemana. Juoksen perus 17min/3km ja palaan sisälle lämpimään, tällä kertaa suoraan aamusaunaan. Parit löylyt otettuani aamupalan laittoon.

Totean, että Espresso Housen kahvi ei ole järin hyvänmakuista, joten kippaan loput viemäriin ja vaihdan pesään yhden annoksen verran Paahtimo Papun Brazil espressoa. Huomattavasti parempi kahvielämys. Juonhan kuitenkin kahvia puhtaasti maun ja rentoutumisen takia.

Pari tuntia töitä. Saankin kaikki valmiiksi ennätysajassa. Riennän psykoterapiaan, toinen tutustumisaika. Taisi löytyä oikea terapeutti. Tunne vahvistuu, kun lähden huoneesta. Minut valtaa voimakas lämmön ja mielenrauhan tunne ja silmiin tulee kyyneleitä. Nyt se löytyi, noin vuoden etsimisen jälkeen.

Löysin vihdoin itselleni sopivan terapeutin F41.3 työstämistä varten! 😭😭😭 Herkistää, koska olen tällainen. Tätä fiilistä on vaikea kuvailla, mutta hyvältä tuntuu. Vuosi on pitkä aika, mutta vihdoin se alkaa.

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) May 11, 2022

Kotona totean, että olen tehnyt kaikki päivän työt ja voin ottaa rennosti. Jostain syystä kaupassa käynti unohtuu kokonaan, joten päätämme vaimon kanssa tilata sushit. Välissä tappelen Kobon kanssa, joka jostain syystä kaatuu aina kun avaan Debuggin CSS -kirjan. Alan varmuuskopioimaan e-lukijan sisältöä koneelle täydellisen resetoinnin vuoksi.

Ailahtelevainen sää. Kun aamulla ei voinut olla harmaampaa, iltapäivällä paistaa aurinko. Ehkä se kesä sieltä tulee.

Loppupäivän ajattelin rentoilla. Hyvä fiilis, kun asiat järjestyy.

Pitkä työpäivä. Työpajan jälkeen palvelinpäivitykset illalla. Ei ole oikein motia kirjoitella päiväkirjaa tänään, mutta yritetään. Väsymys on kova. Puissa näkyy jo vihreää, eli todennäköisesti allergiaoireetkin jo pian nostavat päätään.

Tänään tuottavuusprosentti on 77%, joka on 8% enemmän kuin eilen. Hyvä päivä siis. Ehdin jopa koodata työpajan jälkeen. En tiedä miten siihen pystyin, sillä olin henkisesti aivan loppu. Sen jälkeen urakoin vielä palvelimilla. Illalla teen RescueTimen xbar-lisäosaan paranteluja, löytyy GitHubista kuten kaikki muutkin tekeleeni.

Kotona haluan aivot nollille, joten kalakeiton jälkeen pelaan neljä peliä putkeen Overwatchia yksinäni random-tiimissä Sigmalla. Voitan jokaisen pelin ja kahdessa pääsen jopa Play of the Gameen.

Kohta menee silmät kiinni väkisin.

Huomenna etä.

Hyvää yötä.