Harmaa, kylmä ja tuulinen päivä. Penikat vaivaavat aamulenkillä, jotenkin jalka puutuu heti kahden kilometrin jälkeen. Jatkan silti juoksemista, vaikka eilenkin särki. Jos sitten taas lauantain ja sunnuntain olisi juoksematta ja kävisi korkeintaan kävelemässä.

Aamukahvia on vähän ikävä, mutta virkeys aamuihin on palannut hyvien yöunien myötä. Sen sijaan päivällä väsymys on kovempaa. Kuten jo eilen mainitsin, en oikeastaan jaksa enää valvoa kovin myöhään. Yhdeksän aikaan on mentävä maate.

Toisaalta, olen iloinen jos ”unirytmini” kääntyy tämän myötä iltavirkusta aamuvirkuksi. Ehkä se onkin kofeiinin syy, että unirytmini on yleensä epätyypillinen? Tätä kofeiinittomuutta onkin mukava kokeilla jo pelkästään tästä syystä. Sanovat myös, että vieroitusoireet kestävät 2-9 päivää ja nyt mennään vasta neljännessä päivässä. Ehkä tämä ylenpalttinen päiväväsymys kuuluu siis asiaan.

Koko päivä palaveria työpajan muodossa. Kyllä tuommoinen vie aina meikäläisestä mehut, ei voi mitään.

En saanut kutsua Overwatch 2 PvP Betaan, enkä muistanut katsoa Twitch-streameja venähtäneen työpäivän takia (niitä katsomalla olisi voinut saada). No, kyllähän se ennemmin tai myöhemmin tulee saataville. Ei ole kiire.

Päässä ei liiku ajatus, korkeintaan kolisee mutterit. Päätän lokin tältä päivältä tähän.

Ensimmäinen kofeiiniton päivä ilman päänsärkyä! Päänsärky on sen verran paha kipu, että ilman sitä tuntuu kuin olisi taivaassa. Sen kunniaksi teen viidentoista tunnin työpäivän. Hupsista. Ei tervettä tämäkään.

Kotiin tullessani olen aivan poikki. Perhe ja vapaa-aika jäävät tänään ohi-sektorille. Parempi onni huomenna.

Huomaan, että väsymys tulee ”luomuna” helpommin. Olen yhdeksältä jo aivan valmis vuoteeseen. Harmillista kyllä, täytyy vielä syödä pieni iltapala ja pyykit pitää laittaa kuivumaan.

Juuri kun olen ummistamassa silmät, muistan että lokikirja on kirjoitettava. Ja nyt se on tehty. On aika sulkea kirjan kannet tältä päivältä. Pidän tästä suunnasta, jossa yöunesta on 53% syvää unta (viime yö) sen normaalin 15% sijaan (aiemmat yöt).

Kauniita unia!

Päivä kaksi. Kova aamuväsymys, vaikka olen nukkunut yli kahdeksan tuntia. Unisovellus kertoo, että 90% yöstä on kevyttä unta. Hieman ”liskojen yöltä” se tuntuikin.

Olotila muistuttaa krapulaa. Lievä päänsärky, joka pahenee päivän mittaan. Armoton väsymys. Silmiä särkee. Päässä humisee. Kaikki keskittymistä vaativa on täyttä tuskaa. Hikoiluttaa.

Kotiin töistä päästyäni rojahdan sänkyyn pötkölleni. Päässä jyskyttää. Otan toisen Buranan. Kipulääke ei auta päänsärkyyn.

En kuvitellut, että näin rankat viekkarit tulisi. Ehkä on syytäkin vieroittautua. Kofeiini ei ole ystävä.

Pilvinen, tuulinen ja kylmä huhtikuinen päivä. Ei mainittavia urotekoja.

Yön hiljaisuus ja pimeys. Tuijotan kattoa. Olen pyörinyt sängyssä melkein yhdeksästä asti, kuusi tuntia. Miksi en saa nukuttua, vaikka olen äärimmäisen väsynyt?

I’ve been asleep in the driver’s seat
I’ve been lost in my head for weeks
Tryin’ to find what it is I need
Too god damned tired to sleep

The Midnight – Gloria

Päätän vieroittaa itseni kofeiinista. Kahvia, Coca-Colaa ja Energiajuomia on tullut vedettyä jostain syystä ihan huomaamatta niin, että päiväsaantiannos on ollut jo pidempään runsaammanpuoleinen. Kahvia heräämisen jälkeen, pari kuppia perään, vähän ennen lounasta ja lounaan jälkeen. Kotona pelatessa Bangia. Ei mikään ihme, että se näkyy lyhyempinä ja huonolaatuisempina yöunina sekä kasvavana ahdistuksena.

Siispä, maanantai olisi täysin kofeiiniton päivä. Kokeilen olla ilman pari viikkoa ja katsoa miten se vaikuttaa.

Olemme ottaneet tavaksi tästä maanantaista eteenpäin tavata yrittäjien porukalla maanantaisin kahdeksalta. Se tarkoittaa minun kohdallani kuudelta heräämistä alkavaan viikkoon. On yllättävän helppoa kiskoa itsensä ylös, mutta väsymys iskee aika pian nousemisen jläkeen. Ilman aamukahvia on vaikeaa olla.

Aamulenkistä saan hieman virtaa, mutta oleellinen puuttuu. Toimistolla nokkaan tuoksahtaa kahvipapu heti aamutuimaan. Lounaan jälkeen iskee heti päänsärky. Tunnistan jomotuksen samanlaisena kuin mitä on ollut joinakin viikonloppuaamuina, jolloin olen jättänyt kahvikupilliset väliin.

Kotona iskee täydellinen energian loppuminen. Silmät meinaavat sulkeutua väkisin jo viideltä iltapäivällä. En meinaa jaksaa mitään. On pakko mennä pötkölleen, katsomaan jotain super-kiinnostavaa telkkarista, jotta pysyisi hereillä. Taidan mennä tänään aikaisin nukkumaan.

Olen selkeästi kofeiiniaddikti, joka kärsii nyt vieroitusoireista. On aika päästää irti. Katsotaan millaisia vaikutuksia tällä on ja jos pärjään ilmankin, voisi miettiä, jos luopuisin kofeiinista kokonaan. En koskaan sano ei koskaan, mutta aika näyttää. Ironista on, että postiluukusta on juuri saapunut uusi erä Caffi-papuja.

On hämmentävää, miten ahdistus on joskus ohikiitävä hetki, mutta joskus jää päiväkausiksi kytemään. Herätessä olo on vielä mitä mainioin, mutta puhelinta vilkaistaessa ahdistus puskee pintaan. Ennen hyökyaaltoa Twitterissä osuu silmään mukavanoloinen video, jossa on väritettyä videokuvaa vuoden 1939 Joensuusta. Jaankin pari ajatusta Niinivirran kanssa siitä, miten kiehtoo ajatus laitteettomasta, seesteisestä elämästä, vaikka olenkin teknologiaihminen.

Twitter ei minua ahdista, päinvastoin, se on enemmänkin minulle pakopaikka omaan ahdistusvapaaseen kuplaani. Olen tehnyt siitä itselleni viihtyisän.

Tänään on lepopäivä. Sunnuntaipäivässäni ei ole juurikaan suunnitelmallisuutta tällä kertaa. Aion koodata ja pelata. Toisin sanoin, enimmäkseen koneella istumista. Siitä minä nautin.