Herään ensimmäisen kerran yhdeksän aikaan, mutta päätän jatkaa unia. Lomalla en ota paineita siitä mihin aikaan olen hereillä, vaan menen fiiliksen mukaan. Aamupäivälenkki, ”aamupala” ja sitten hoitamaan asioita.

Perjantaina on tarkoitus hakea viedä veljeni kanssa vuokrapakettiautolla tavaraa Mustankorkean kaatopaikalle, käydä IKEAssa ja äitini luona hakemassa keittiönpöydän ja sen tuolit. Matkaa tulee 465 kilometriä, eli 6 tuntia ja 11 minuuttia autossa istumista. Onneksi tällaista ei tarvitse tehdä usein – jos totta puhutaan niin juuri koskaan.

Tuntuu hyvältä ja fiksulta. Päivällä listaan loput keittiön tavarat. Saan vihdoin koko kodin tavarat listattua loppuun. Lopputulos on 1310 tavaraa, koko nelihenkisellä perheellä. Vain ja ainoastaan omia tavaroitani tästä on 359 kappaletta. Tähän määrään ei ole otettu huomioon esimerkiksi toistuvia sukkakappaleita tai haarukoita, vaan esimerkiksi haarukka on yksi tavara. Jos jokainen kappale laskettaisiin, määrä olisi 570 tavaraa.

Olemme muuttosiivouksen aikana antaneet tai heittäneet pois 10-20 jätesäkillistä tavaraa. Nyt ei pitäisi olla mitään turhaa, vaan pelkkää ehjää ja käyttökelpoista.

Koska kodin kaikki tavarat on käyty läpi ja suurin osa pakattu, voi aloittaa varsinaisen kodin putsaamisen. Tänään imuroin alkajaisiksi jokaisen huoneen ja pyyhin pölyt.

Huomenna jatkuu.

Jotenkin vetämätön päivä. Nukun hyvät, pitkät yöunet. Sateen ääni rauhoittaa.

En ole saanut aikaiseksi tänään juuri mitään. Lykkään lenkkiä niin pitkään, että päätän pitää lepopäivän. Olenhan jo juossut 40 kilometriä tällä viikolla. En yleensä pidä kolmea lepopäivää viikossa, mutta pitää ehkä sen verran osata rentoutua lomalla, että sunnuntain voi joskus olla liikkumattakin.

En ole juonut tarpeeksi vettä.

Katson liikaa true crimeä ja ahdistun.

Ääh. Ihan tyhmä päivä. Tulee näköjään näitäkin joskus.

Koska erehdyn juomaan elokuvateatterissa edellisiltana Batterya, en tietenkään saa unta vielä puolitaöin. Siispä rupean yöllä siivoamaan. Raivaan olohuoneen TV-tason tavarat muuttolaatikkoon ja pistän jokaisen Byebyen katalogiin.

Nukun aamun ohi melkein puoleen päivään saakka. Hupsista. ”Aamupala” ja sitten hommiin. Puen lenkkivaatteet päälle valmiiksi, vaikka ulkona sataa vettä.

Vesisade jatkuu, niinpä myös siivoilu. Käyn kirjahyllyn tavarat läpi. Siirrän täytetyt muuttolaatikot olohuoneen kulmaan, jotta ne eivät ole tiellä.

Sade lakkaa viiden jälkeen, joten käyn 40 minuutin peruskestävyyslenkillä. Raikas ilma tekee äärimmäisen hyvää.

Nyt kello näyttää vähän yli seitsemää ja edistymistä on tapahtunut +27%. Se tarkoittaa sitä, että talon kaikista tavaroista 88% on käyty läpi. Aika hurjaa edistystä!

Veera on tehnyt taas Jennifer Anistonin salaattia. Parasta.

Illasta en aio tehdä enää mitään järkevää. Nyt jotain viihdyttävää pyörimään näytölle ja chill…

Säikähdän, kun ulkona ikkunan alla joku pistää ämyreistä soimaan täysiä I Want It That Way. Avaan välittömästi silmäni. Muistan, että on Suomipop-viikonloppu. On kiva asua festareiden naapurissa.

Nukun huonosti, mutta tänään on jaksettava, koska illalla on jännittävä elokuva luvassa. Sitä ennen pitäisi myös siivoilla hieman. Kuusitoista päivää muuttoon ja kodin tavaroista 39% käyty läpi tai pakattu. Muuttosiivousta, eli pintojen moppausta ja pyyhkimistä yms. on valmiina 16%. Vielä on siis jonkin verran tekemistä. Progress appin mukaan 3.6% päivässä riittää.

Vielä on otettava kuppi kahvia ja sitten häkkivarastolle…

Aamupäivällä kuoppaan ensimäisenä kotipalvelimeni Peikon, vihdoin ja viimein. Sen kaikki palvelut on siirretty ulkomaisille virtuaalipalvelimille. Otan koneesta SSD-kiintolevyt osaksi nykyistä pöytäkonettani ja muut osat pistän kierrätyspisteisiin lähtevään romuläjään. Vanha LGA1150-kannan emolevy ei tue edes HDMI:tä. Tästä ei saa kunnon pöytäkonetta uusimatta joka ikistä komponenttia. Kotelon säilytän, sillä se on hieno ja uusi. Ehkä kasaan joskus pojalleni pöytäkoneen, jos hän myöhemmin osoittaa kiinnostusta tietokoneisiin pelikonsoleiden sijaan.

Huippukeli juoksemiseen metsässä. Päätän jo aamupäivällä, että juoksen tänään 25 kilometriä. Tällä kertaa varaudun syömällä aamupalan lisäksi välipalan ja ottamalla mukaan SportLife Nutrition Scream Hydrate Blood Orange-hiilihapotettua nesteytysjuomaa.

Metsässä on mahtava juosta. Lämpötila on sopivat 17 astetta ja luontoäiti muistaa virkistävällä tihkusateella. Metsä tuoksuu mahtavalta sadepäivän jälkeisenä päivänä. Väistelen hieman lätäköitä ja sitten juoksen taas kovaa. Metsässä liike tuntuu erilaiselta, aivan kuin lentäisi. Juostessa on niin vapaa olo.

Viimeiset viisi kilometriä tuntuvat vaikealta, mutta niinhän ne aina. Jalkojen särky vaihtuu näläntunteeseen. Kotiin saavuttuani kysyn pojaltani aikooko hän syödä lautasellaan olevat kalapuikot loppuun. Kuulemma ei enää syö, joten hotkaisen kaksi ja puoli kalapuikkoa kuin en olisi ennen ruokaa nähnytkään. Onneksi olen ollut kaukaa viisas ja ostanut jääkaappiin noin puolentoista tuhannen kalorin edestä siipiä. Ne tulevat tarpeeseen, sillä kalorivajetta on tässä kohtaa päivää kolmisen tuhatta.

Illasta viemään romurautaa ja käytettyjä paristoja kierrätyspisteeseen, pikavisiitti kaupassa ja hakemaan leffaliput perjantain The Black Phone -kauhuleffaan. Elokuvalla on tällä hetkellä 7.3 tähteä kymmenestä IMDb:ssä. Se on äärimmäisen hyvin kauhuleffalta, joka on genrenä ehkäpä haukutuin. Scott Derrickson on myös yksi lempiohjaajistani, olen pitänyt lähes kaikista hänen elokuvistaan. Arvio tulossa Rollekinoon, luonnollisesti.

Tänään siivoilu jäi vähemmälle, mutta voi pojat kun tuli tehtyä paljon hienoja asioita. Illasta ajattelin vielä jaksaa vähän pelaillakin. Olen hitsin ylpeä itsestäni ja saavutuksistani juuri nyt. Elämä vaikuttaa hymyilevän minulle ja perheelleni. Koputan edelleen puuta. Ei paremmasta väliä.