Kello on puoli kaksitoista lauantaina. Purskahdan keittiössä itkuun kahvia ottaessani. Muu perhe on lähtenyt vaateostoksille, sillä ensi viikolla on lasten kevätjuhla. Missaan sen juuri sopivasti ulkomaan reissun vuoksi. Eipä tullut mieleen.

Muutaman päivän ahdistus ja suru purkautuu ulos kerralla. Lapset ovat tapelleet aamulla ja puolison mielialavaihtelut ovat ottaneet voimille. Oma henkinen vointini on heilahdellut tällä viikolla laidasta laitaan, lähinnä kotiolosuhteissa.

Taidan olla erityisherkkä ihminen. Itken helposti. Menen ihan fiiliksiin simppeleistä asioista. Reagoin voimakkaasti asioihin, joita muut eivät huomaa. Uppoudun kirjaan, elokuvaan, koodiin, ajatuksiini. Olen kuin mikäkin ylimääräisillä antureilla höystetty tunneolio, halusin sitä tai en.

Joskus menneisyydessä yritin kovettaa itseäni esimerkiksi alkoholilla ja musiikilla, mutta todellisuudessa olen aina ollut pehmo. Koen herkästi asiat niin fyysisesti kuin henkisestikin, tahdoin sitä tai en. Siksi olen jatkuvasti ahdistunut.

Toisin kuin Myers-Briggsin luonnetyypit (INFJ jne.), Thomas Ericssonin DISC-malli (neljä pääväriä) ja monet muut, erityisherkkyys eli HSP (Highly Sensitive Person) on ilmeisesti jossain määrin tieteellisesti todennettu, vähän samaan tapaan kuin aamuvirkkuus, iltavirkkuus ja epätyypillinen unirytmi. Luonnemääritelmät ovat tosi monesti mutuilua, mutta niillä on hauska leikkiä. Jokainen haluaa kuulla millainen itse on, hyvässä ja pahassa.

Erityisherkkyyttä, eli HSP:tä ei ole minulla koskaan tutkittu, mutta määritelmät osuvat hyvin yksiin. HSP Suomi ry:n sivuilla listataan mm. seuraavat:

Syvällinen tiedon prosessointi

Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

Kuormitusalttius

Erityisherkkä ihminen stressaantuu liiallisesta aistimus- tai tietomäärästä. Monipuolinen, intensiivinen tai pitkäkestoinen tapahtuma voi viedä hänen voimansa, jotka palautuvat lepäämällä, rajaamalla aistimuksia tai poistumalla tilanteesta.

Vahva eläytymiskyky

Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

Tarkka havainnointikyky

Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja. Herkän aistit eivät kuitenkaan ole paremmat kuin muilla, vaan kyseessä on hermoston herkkä reagointi.

Testissä sanotaan: ”Jos saat yli 50 pistettä, saatat olla erityisherkkä”. Minun pisteeni: 105.

Kaksikymmentäkolme kirjaa luettu tänä vuonna. Se on enemmän kuin yksi kirja per viikko. Uusimpana otin lukuun Eckhart Tollea ja Irvin D. Yalomia. Koetan päästä absurdeista ahdistuksen aiheista eroon.

Päivän agendalla juoksulenkki, sauna, koodailua, Suomi-USA-jääkiekko-ottelu. Ehtiiköhän edes kaikkea? Tekeminen on hyvästä, mutta taidan tunkea sitä vähän liikaa nyt lauantaille.

En saa unta. Kello lähentelee kahta yöllä. Selaan päättömänä puhelintani, joka on huoneen ainoa valopilkku.

Olen viime aikoina kärsinyt voimaakkaasta tanatofobiasta. En voi sille mitään. Olen kirjoittanut aiheesta blogiini pidemmästi yli vuosi sitten.

“Self-awareness is a supreme gift, a treasure as precious as life. This is what makes us human. But it comes with a costly price: the wound of mortality. Our existence is forever shadowed by the knowledge that we will grow, blossom, and, inevitably, diminish and die.”

Katkelma kirjasta Staring at the Sun: Overcoming the Terror of Death, kirjoittanut Irvin D. Yalom

Kuolema-aihetta on vaikea pohtia pidempään. Se ajaa ikään kuin hulluksi. On parempi keskittyä tähän elämään ja hetkeen, ettei vaivu syviin vesiin.

Kolmen torkutuksen kautta lenkille. Jalkoja särkee juostessa. Ehkä päivittäin viisi kilometriä on liikaa. Tai sitten olen tänään vain liian väsynyt. Puolisollani on huono aamu. Lähden töihin hieman surumielisenä.

Töissä on rento tunnelma, vaikka neukkarissa on koko päivän palaveri. Koodi ei oikein luista, mutta ei se mitään, saan kaiken päivän tarvittavan tehtyä hyvissä ajoin.

Ensi viikon matkustelu mietityttää. On mukava lähteä ulkomaille, jopa niinkin eksoottiseen maahan kuin Portugali, mutta perheeni jättäminen koti-Suomeen herättää nihkeitä ajatuksia etukäteen. En myöskään liioin nauti matkustelusta. Uudet paikat ja kokemukset ahdistavat, kun en ole kovin liikkuvaista sorttia.

Yritän kuitenkin suhtautua reissuun mukavana kokemuksena, koska sitähän se on. Täytyy kääntää tämä asenne ennen lähtöä. Matkustelussa on aina sellainen sisäinen ristiriita mukana: Tykkään elää ja kokea, mutta olisin kaikista mieluiten hiljaa sisällä ja kotona. Kai se on sitä, että mukavuusalueelta poistuminen jännittää. Olen onnekas, että työni tarjoaa kerran vuodessa ulkomaan reissun. Siitä on oltava iloinen ja ylpeä. No, se on ensi viikon juttuja se, nyt keskityn tulevan viikonlopun viettoon ja olen murehtimatta liikoja mistään.

Hyvää Kristuksen taivaanastumisen päivää, eli helatorstaita. Vapaapäivä, joka ei tunnu vapaapäivältä. Hölmöjä nämä tällaiset keskellä viikkoa.

Koska on vapaapäivä, nukun tavallista pidempään. Herään yhdeksän hujakoilla ja lähden suorittamaan normaaleja aamurutiinejani. Hampaat, aamun punnitus. Vaaka näyttää 75.9 kilogrammaa. Paino veivaa 77 kg:n ja 75 kg:n välissä. ALle 78 kg on normaali, joten en kiinnitä lukuihin enää sen kummoisempaa huomiota. En ole kiinnittänyt siitä lähtien kun viime vuonna pääsin normaalilukemiin. Se on vain aamuinen tapa, joka antaa mielenrauhan siitä, että päivä alkaa odotetusti.

Lenkkivaatteet päälle ja ulos. Vettä sataa tihkuttaa, mutta se ei menoa haittaa. Helatorstai 5K sujuu leikiten.

Tänään on vuorossa hieman koodailua ja leffailta. Illalla Suomen peli. Hyvä päivä edessä.

Jälleen aamu torkuttaen. Ehdin silti juosta viiden kilometrin lenkin. Käppäily töihin. Hyvä boogie.

Pikakelaus iltapäivään. Olen tehnyt jälleen supertehokkaan työpäivän, tuottavuus yli 85%, josta on tulossa uusi keskiarvo. RescueTimen, Freedomin ja Akiflown yhdistelmä on näyttänyt tehonsa heti viikon sisällä.

Iltapäivällä päätän tehdä Air-lightin backlogista tehtävät pois kuljeksimasta. Isoimpana listalla on Air-light -teeman brändin uudistaminen, joka on jäänyt muutaman vuoden takaiseen jumitilaan. Lentokonelogo tuo liikaa mieleen jonkin lentoyhtiön sivuston ja haluan Air-lightista neutraalimman.

Eihän se ihan heti onnistukaan sitten… Kello lyö neljä, sitten viisi. Toimisto tyhjenee. Alkaa heikottaa, muistan syöneeni viimeksi ennen kahtatoista. Huimaa ja hiki valuu, ilmeisesti verensokeri laskee liian alas. Jatkan silti koodaamista. Nyt tunnistan pakkomielteen, jossa en malta lopettaa ennen kuin olen saanut lopputuloksesta täydellisen. Lähes pyörtymäisilläni pistän pillit pussiin ja toimiston oven kiinni. Kello lähentelee yhdeksää illalla…

Kotona ehdin vaihtaa lasten kanssa päivän kuulumiset pikaisesti, sitten luetaankin jo iltasatua. Sen jälkeen – kuinkas muutenkaan – jatkan koodailua. Menee vähän överiksi?

Joskus en mahda itselleni mitään. Minun on vain pakko tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja loppuun asti. Harvoin annan jonkun siistin jutun odotuttaa seuraavaan päivään. Ja tämä se vasta siisti onkin! Katso täältä mitä sain aikaan. Demo löytyy osoitteesta airwptheme.com/demo.

Huomenna on helatorstai, joka on vapaapäivä. Ellet muista miksi sitä vietetään, virkistetäänpäs muistiasi:

Helatorstai (< ruots. Helgetorsdag, ‘pyhä torstai’), toisinaan myös Kristuksen taivaaseenastumisen päivä (lat. Dies sanctus ascensionis Domini), on vuotuinen kristillinen juhla, jota vietetään 40. päivänä pääsiäisestä Jeesuksen taivaaseen­astumisen muistoksi.

Wikipedia

Hyvää Kristuksen taivaanastumisen päivää!

Jostain syystä torkutan aamuisin. Viime aikoina olen saanut unta liian myöhään ja herännyt liian aikaisin. Taidan käydä vähän kierroksilla. Onneksi ehdin silti seitsemän maissa lenkille juoksemaan aamuisen viisikilometriseni.

On vasta tiistai, mutta tuntuu kuin olisi käynyt läpi toisen maailmansodan. Mutta ilmankos, kun tuottavuusprosentti on 84%.

Tänään on ollut mukavan lämmin päivä. Oikeassa se Elijah töissä kuitenkin oli, kun sanoi että tuuli on vielä viileä. Niin on.

Tunnin päästä Suomen jääkiekkopeli. Vastassa taitaa olla Tshekki. Edelleen tykkään katsoa, jostain syystä. Kai siinä sitä jotain nostalgiaa on, kun on pikkupojasta asti katsonut. Muuta penkkiurheilua en seuraa.

Tänään minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Uutta projektia maailmalle. Ja huomenna toinen. Minua voi nykyään myös sponsoroida GitHubissa.