Kirjoitan päivän lokin nyt, koska muuten jäänee kirjoittamatta.

Herään kuuden maissa, jotta ehdin käydä viiden kilometrin peruskestävyyslenkillä. Pakkaan lenkin jälkeen reppuun muutaman vaihtopaidan, kolmet parit vaihtosukkia ja boksereita. Yhdeksältä junaan. Matka on puuduttava, mutta ravintolavaunussa kahvikupillinen hieman piristää, etenkin kun naksautan kupilliseen vähän liikaa hermesetasia. Se tekee kahvista sopivan kitkerää.

Helsingissä suuntaamme Kaivopuiston vessan kautta Kauppakeskus Rediin. Tuska Check In -pisteen jono on melkoinen. Jonotamme parikymmentä minuuttia. Tänä vuonna avustaja ei saa ranneketta, riittää että menee normaalisti sisään saattajan roolissa. Toivon todella, ettei kukaan tule ruikuttamaan siitä miksi minulla ei ole ranneketta. Joskus on nimittäin vaimoni sokeainkepin aitoutta epäilty ja silloin minulla palaa päreet.

Siirrymme vähitellen hotellilta alueelle. Viiden maissa aloittelee Perturbator ja Omnium Gatherum.

29 tasks done today, sanoo Akiflow. Kello on kohta kahdeksan ja olo on kummallinen. Kotona on hiljaista, sillä lapset ovat lähteneet mummolaan jo yhden aikoihin. Olen painanut hommia etätoimistolla siitä lähtien. Illasta hoidan vielä firman budjetin kuntoon, jotta sen parissa ei ole niin paljon työtä lomilta palattuani.

Jotenkin työpäivä venähtää kun sitä tarkistelee kaiken maailman pikkujuttuja, joita ei edes tarvitsisi. Mitenhän sitä osaa irrottaa otteensa? Taitaa olla joka vuosi sama, outo fiilis. Identiteetti on niin vahvasti kiinni työn tekemisessä. Onko se mitään lomaa olla tekemättä hommia? Kai se on.

Aamun terapian jälkeen olo on ahdistunut. Tulee käytyä läpi intensiivisesti vähän liiankin monta isoa aihetta kerralla. Ehkä siitä oli kuitenkin taas enemmän hyötyä. Terapiakin jää lomalle, samalla kun minäkin.

Lomamoodiin siirryn viimeistään aamusta, kun suuntaamme kohti Helsinkiä ja Tuskaa. Tulee olemaan kuumat oltavat. Jokin mellevä lippis täytyy napata mukaan merchistä, ettei polta päälakeaan.

Eipä tässä muuta kuin hyvää lomaa itselleni, toivottavasti myös lukijalleni. Koetan olla murehtimatta liikaa mistään. En pidä lomaa kirjoittamisesta, sillä sepä vasta mukavaa puuhaa on.

Hyvä fiilis koko päivän. Jännän virkeä olo päivisin, vaikka on nukkunut joka yö alle kuusi tuntia. Ehkä se on tämä valo ja hyväntuulisuus. Tuntuu, että elämä todellakin hymyilee juuri nyt. Viime päivät ja viikot ovat tuntuneet suorastaan kutkuttavan hyvältä. Ahdistus on enimmäkseen loistanut poissaolollaan.

Hyvää mieltä tuovat mm. seuraavat asiat:

• Firman asiat tuntuvat sujuvan ja etenevän hienosti
• Henkilökohtainen taloudellinen tilanne ja pieni indeksikorotus tuloihin
• Uusi asunto
• Loma alkaa perjantaina
• Uusi työkone
• Mikään laite ei jumita
• Pää toimii

Olen myös tutustunut stoalaisfilosofian kuolema-aspekteihin. Stoic philosophyn muu hihhulointi ei kiinnosta, mutta Memento mori on mielenrauhaa tuova käsite.

Aiemmin olin sitä mieltä, että tieto kuolevaisuudesta lisää ahdistusta, mutta kelkka on kääntynyt. Tieto ei ole aiemminkaan lisännyt minulle tuskaa, vaan päinvastoin, vähentänyt sitä. Miksi siis olen ollut kuolemasta eri mieltä? Kuolemanpelosta ei pääse eroon sivuuttamalla sitä, joten on parempi syleillä vääjäämättömyyttään. Siksi juuri nyt kiehtovat kaikenlaiset laskurit kuten tämä kätevä komentorivityökalu. Olen rakentamassa myös visuaalisempaa kalenteria.

Huomenna alkaa valmistautuminen viikonlopun Tuska-festareihin. En muista milloin viimeksi kävin live-festareilla, varmaankin vuonna 2019.

Päivä vaan hujahtaa jonnekin. Sisälämpötila vaan jumittaa 29 asteessa, vaikka ulkona se on jo pudonnut 24 asteeseen. Töissä on mukavaa, vaikka liikaa aikaa kuluu uuden koneen säädöissä. Välttämätön, mukava paha. Töiden jälkeen päätän lähteä työkavereiden kanssa terassille. Ajantaju katoaa, vaikka lasissa on vain nollalonkeroa. Hyvä boogie.

Ajatus ei juuri nyt kulje. Lokikirjan kirjoittaminen jäi tällä kertaa vähän liian myöhäiseen vaiheeseen päivää. Menen pian nukkumaan. Huomenna uusiksi.

5:45 ylös. On liian kuuma nukkua enää. Ylös, ulos ja lenkille. Aamukuudelta pystyy vielä juoksemaan, kun lämpötila on vasta 21. Hitto, että minä vihaan hellettä.

Työpäivä. Aamupalaverit. Perus. Väsyttää hirveästi, kun vain neljä tuntia unta alla. Ei vaan saanut nukuttua läkähdyttävässä kuumuudessa.

Iltapäivällä MacBook Pro M1 Max saapuu vihdoin! Se mistä puhuin torstaina. En kuitenkaan jaksa jäädä säätämään, vaan lähden hakemaan taulua.

Nyt silmät painuvat kiinni väkisin, argh. Ja kello on vasta 19:22. Pitää hetken vielä sinnitellä.