Istun uuden asunnon sohvalla. Muu perhe nukkuu. Päätä jomottaa hieman, sillä tänään olen syönyt liian harvoin ja liian raskasta. Väsymys painaa, mutta mietitäänpä ensin kulunutta päivää.

On maanantaiaamu. Näen koko yön koiranunta muutosta ja olen aivan valmis heräämään kun herätyskello havahduttaa minut valveille kuuden aikaan. Väsymys on armoton, mutta se väistyy pian kun suuntaan ajatukseni tekemään asioita. En lähde aamulenkille, sillä tiedän että tulisi muuten kiire. Jyväsmuuton miesten on määrä saapua kahdeksalta ja pesukoneiden huoltoukon yhdeltä.

Aika katoaa jonnekin ja tulee kiire pestä vanhan asunnon ikkunat. Tilaan taksin ja lähdemme viemään asunnon avaimia lukkosepänliikkeeseen. Avaimet on pakko palauttaa ennen kahtatoista, isännöinti ei jousta yhtään. Kello on 11:59 kun avaimet on palautettu. Autossa todetaan että keskus sekoilee taas, eikä matkaa ole merkattu meno-paluuksi. Matkalla soittaa myös putkari, joka on tulossa aloittamaan työt heti kahdeltatoista. Jännä, että remppa alkaa juuri avainten palautettua. Rakennusmiehet alkavat vetää vessaa palasiksi. Veeraa kismittää, hän kun puunasi ja puunasi pesuhuonetta tuntikausia…

Loppupäivä tavaroiden asettelua j kulkuväylien raivaamista.

Olen tyytyväinen. Tehokas viikonloppu kaiken kaikkiaan, eikä tavaraa ole liikaa. Asunnossa on hienot näköalat. Lapset tuhisevat tyytyväisenä omissa huoneissaan.

Ethernet cappaa 100mbittiin, vaikka yhteys on giganen. WLAN on nopeampi. Pitää selvittää huomenna, onko kytkin liian vanhaa mallia.

Vielä olisi kosolti tehtävää, mutta kotihommat saakoon odottaa parempaa hetkeä. Huomenna alkaa työt. Illalla taas kotityöt.

Pahoittelen lyhytsanaisuuttani, mutta väsymys jyskyttää päässä. Päivän sisältö on valtava, mutta resurssit eivät riitä avaamaan kaikkea tänään…

Noin 90% muutosta valmiina. Tänään pysyttiin tavoitteessa.

Herään kerrankin aikaisin. En saa kunnolla nukuttua ja aamulla kolottaa jalkoja, joten päätän nousta heti ylös. Ilmeisesti yli 30 kilometriä viikossa juokseminen aiheuttaa sunnuntaisin pientä särkyä. No, ei ollut tarkoitus treenata tänään muutenkaan, koska koko päivä menee muuttoasioissa.

Lähdemme roudaamaan lasten kanssa kaikkea irtoavaa sillä välin kun Veera pesee vanhaa asuntoa. Ylitämme tavoitteen, sillä viemme kasvien lisäksi mm. telkkarit, tietokoneet, laitteet, tasot, hyllyt ja oikeastaan kaiken muun paitsi viimeiseen iltaan ja yöhön tarvittavat tavarat. Viralliselle muuttopäivälle jää enää kaikista raskaimmat asiat, joita itse emme saa vietyä.

Saan välissä kasattua kaikki IKEA-huonekalut. Pari sänkyä, pöytää ja tuoli. Puuhassa hurahtaa pari tuntia. Onneksi on boombox ja tehokas akkuporakone. Välissä suorastaan hymyilyttää. Niin onnellinen minä olen, kun kaikki tuntuu sujuvan. Stressi katoaa kokonaan jonnekin. Ehkä se on tämä edistymisen suora näkeminen ja hetkessä eläminen. Ei ole tullut ylimietittyä mitään turhan pitkään.

Vielä ennen nukkumaanmenoa viemme joitakin vaateita, kylpyhuoneen tavarat ja muuta sälää uudelle asunnolle. Käymme samalla hakemassa pari tyhjää muuttolaatikkoa. Auringonlasku on huikea näky niin korkealta. On ihmeellistä ajatella, että näkyä voi jatkossa todistaa joka ilta omalta parvekkeelta.

Uusi asunto on kaikin puolin tasokkaampi kuin vanha. Joka asiaan on panostettu. Jopa ovissa on ILOQ-lukot ja häkkivarasto metallia puun sijaan. Ikkunat ovat isoja ja aukeavat oikeasti, asunnossa kiertää ilma, kiinteistöön on vedetty giganen valokuitu jne… kaikki yksinkertaisesti toimii.

Huomenna, eli maanantaina kuudelta ylös ja loppurutistus. Kahteentoista mennessä avainten palautus. Enää ei ole paljon asioita jäljellä.

Tuntuu oudolta nukkua talossa, jossa huoneet ovat tyhjiä ja makuuhuoneessa on pelkkä jenkkisänky… mitenhän saan unta? Ainakin joka paikkaa kolottaa ja väsyttää.

Päätän sunnuntairaportin tähän. Toivotan arjen tervetulleeksi. Eiköhän tämä taas tästä.

Taas hyvä aikoimus herätä varhain kahdeksalta, mutta eipä siitä mitään tullut. Puoli kymmeneltä suoraan sängystä lenkille. Treenivaatteet älysin onneksi pukea ennen sitä. Ulkona viileä sää, joka on ideaali juoksemiseen. Viiden kilometrin vauhtikestävyys ja ennätyksiä rikki. Hyvällä energialla lauantai starttiin.

Lenkin jälkeen aamupala ja K-Rautaan. Tarkoitus on ostaa Kekkilän kasvualustaa ja muuta kasviroipetta, mutta matkaan päätyykin heräteostoksena Citrus x microcarpa, eli miniappelsiinipuu. Kaikki kasvit ovat puoleen hintaan, joten en malta vastustaa kiusausta olla ostamatta niin söpöä pientä kasvia, vaikka Planta sanoo että kasvi on äärimmäisen vaikeahoitoinen. Katsotaan. Pikku haaste siitä. Minusta on tullut näköjään kasvi-ihminen.

Kuitti on pitkä kuin nälkävuosi ja ostoksille tulee hintaa: Liikaa. Kekkilää ei löydy K-Raudasta tarpeeksi, joten kävelemme vielä Mini-Maniin. Sieltä lähtee mukaan seinäkelloa ja muuta pientä. Toinen kuitti on myöskin pitkä kuin joulupukin toivelista. Toivottavasti jää roposia maksaa maanantain muuttomiehille (jää niitä, kunhan vitsailen – mutta stressi on todellinen).

Muutosta puheenollen, kannamme Lotan kanssa loput punaiset laatikot uuteen kämppään. Eli ei tarvita nokkakärryjä. Onpa kyllä hyvä, että saatiin avaimet jo perjantaina.

Samalla kun rouva pesee uunia, kasaan uudella asunnolla pojalle tuolin ja pöydän. Sängyn kasaus jää puolitiehen, kun alkaa tulla hämärää, enkä näe ilman valoja ja silmälaseja enää tarpeeksi. Mahakin murisee. Mihin aika taas katoaa? Kello lähenee kahdeksaa, enkä muista milloin söin viimeksi. Ei auta kuin jatkaa huomenna.

Enää vanhaan kämppään jää isot tavarat, jotka Jyväsmuutot hoitaa maanantaina. Muunmuassa piano ja painava sähköpöytä on kannettava seitsemänteen kerrokseen portaita pitkin.

Huomenna täytyy aloittaa aikaisemmin. Tehtävälistalla on mm.

• Kaikkien loppujen huoneiden pesemiset (mm. sauna, pesuhuone)
• Ikkunoiden peseminen
• IKEA-kalusteiden kasaaminen uuteen asuntoon (pöytä, kaksi sänkyä, tuoli)
• Mahdollisesti vielä pikkutavaran viemistä uuteen asuntoon (matto, ylimääräinen sälä, kasvit joita ei tarvitse enää kastella ennen maanantaita)
• Pakastimen sulattaminen
• Loput tarkistukset ja asunnon virallisen muuttotehtävälistan läpikäyminen

Jos eilen stressasi niin tänään vasta stressaakin. Saamme yllättäen tiedon avaimista ja käymme heti noutamassa ne. Sitten on aika tarkistaa uusi asunto. Näytössä se oli jotenkin paljon siistimpi, uutuuden viehätystä kenties. Nyt alkaa stressaamaan miten siitä saa oman kodin näköisen.

Olen aina vihannut kaikenlaista sisustamista ja kodin laittamista. Jaksan korkeintaan miettiä valaistusta ja ostaa huonekalut IKEAsta, mutta kaikki sen ulkopuolinen ei kiinnosta yhtään. En haluaisi maalailla seiniä tai tehdä mitään isompaa, koska se ”rempan” aikana oleva välitila tekee oloni rauhattomaksi kaikkine piirteineen.

Puolisoni kanssa ollaan tässä täysin erilaisia. Hän pitää sisustamisesta ja minä olen se joka haraa vastaan. Syntyy helposti konflikteja, kun en osaa pukea ahdistustani sanoiksi ja mieluummin olisin tekemättä yhtään mitään. Tiedän samaan aikaan, että on ihan fiksua paikkailla reiät ja tehdä kodista nätimpi, mutta toisessa vaakakupissa painaa tekemisen tuoma ahdistus ja raha. Kukkaronnyörien löystyessä viimeinenkin lati katoaa rahapussista samalla kun sen tuoma lisäahdistuksen naru kiristyy kaulan ympärille ja epätoivon tunne kasvaa.

Tervetuloa muuttostressi. Päässä vilisee ajatukset, kannattiko sittenkään. Mutta tiedän faktat, nykyinen asunto ei enää toimisi pitkällä jänteellä. En halua lapsilleni samaa kohtaloa mitä itselläni ja puolisollani aikoinaan oli, siis läpi murrosiän elämistä sisarusten kanssa samassa pienessä huoneessa. Ei jatkoon. Haluan lapsilleni hyvän nuoruuden ja viihtyisän, oman huoneen. Sellaista kunnollista minulla ei koskaan ollut.

Lisäksi onhan siinä uudessa asunnossa muitakin etuja, joita jo listasinkin. Koskaan ennen en ole asunut talossa, jossa on kaikki toivotut ominaisuudet samassa ja vähän ekstraakin. Sauna, kaksi vessaa, vaatehuone, gigan valokuituverkko, terassiparveke, omat huoneet, korkeat ikkunat. Voiko parempaa ollakaan? Silti pääni sisällä on konflikti. Haluan tämän muuton jo alta pois maalailuineen päivineen. Vasta sitten voin hengittää.

Avainten saaminen jo nyt on helpotus, koska vanhan asunnon avaimet pitää palauttaa jo maanantaina kello 12.

Eipä siis auta muu kuin ryhtyä hommiin.

Kerrankin herään ”aikaisin”, yhdeksältä. Väsyttää armottomasti, mutta en anna periksi. Seitsemän tuntia on riitettävä. Pitää lopettaa lomalusmuilu.

Päätän, että juoksen tänään pidemmän lenkin. Syön aamupalan ja lounaan, sulattelen hieman ja lähden sitten juoksemaan metsään. Käänny Sululta poluille ja polkuja riittääkin kilometritolkulla. Kymmenen kilometriä juostuani vatsa alkaa jostain syystä oikuttelemaan. On pakko mennä metsään kyykylle, mutta onneksi olen kaukana sivistyksestä ja kasvustoa riittää. Päivän Beyond Burger ei sulanutkaan ilmeisesti niin hyvin kuin oletin. Juoksen reilut 14 kilometriä. Hyvä fiilis lenkistä. Paljon hienoja uusia alueita ja polkuja.

Tänään olen järjestänyt asioita muuton suhteen. Tajuan kysyä vasta nyt avainten palauttamisesta ja käy ilmi, että avaimet täytyy palauttaa maanantaina, muuttopäivänä, kello kahteentoista mennessä. Se on kinkkistä, koska muutto alkaa kello yhdeksän ja lukkosepälle on matkaa. Muutto pitäisi hoitaa siis parissa tunnissa… Vuokranantaja ei jousta yhtään, vaikka vetoan lakiin. Kumma homma.

Ei auta kuin kysyä uuden asuntomme nykyiseltä asujalta voiko avainten luovutusta aikaistaa. Samalla pistän muuttofirmalle viestiä, voitaisiinko aloittaa jo kahdeksalta. Hitto mitä säätöä.

Huomenna alkaa armoton siivous. Toivottavasti saamme avaimet viikonloppuna. Se helpottaisi asioita huomattavasti.