Joku sanoi jossain, että loman tarkoitus on unohtaa olevansa työssä käyvä ihminen. Sitä tuskin tapahtuu, ellei lausahdusta ota kirjaimellisesti töissä käymisen kannalta, nimittäin työmatkailua ei tule lomalla harrastettua. Vesa Keskinen taas aikoinaan sanoi, että paras työpaikka on sellainen, joka ei tunnu työltä vaan lomalta. Sinällään olen siis onnekas, kun saan koodata sekä lomalla, että vapaa-ajallakin. Se on minulle yhtä aikaa työ, harrastus ja nautinto.

Lomapäiväni päiväsuunnitelman tehtäviä en yleensä laita kalenteriin, sillä tekemistä on niin vähän – ja tarkoituksella. Loman idea omasta mielestäni onkin, että tekemistä on vähemmän kuin normaalisti ja tilaa joustolle tai tekemättömyydelle löytyy arkea enemmän aikaa. On suorastaan mahtavaa vaan olla Zen, eli istua, katsoa ympärilleen ja tyhjentää ajatuksensa. Minä en tähän tarvitse erillistä asentoa, tilaa, aikaa tai paikkaa. Alan oppia.

Lomapäivän vakiotekemiset:

• Aamupala
• Juoksulenkki
• Vitamiinit
• Päiväkirja/reflektointi
• Budjetti ajan tasalle
• Siivoilurutiinit

Näihin kuluu murto-osa päivästä. Lopun voin päättää vapaasti ja hetken mielijohteesta.

”Mitähän sitä sitten?” on kysymys, jonka kysyy itseltään silloin, kun on onnistuneesti lomamoodissa. Tänään se tapahtui. Eipä siinä kestänytkään kuin yhdeksän päivää.

Tänään on tarkoitus siivoilla, pakkailla ja touhuilla. Uusimpana appina käytössä Sweepy, näkee kätevästi mikä kodin alue kaipaa huomiota. Hyvä tuki Byebyen rinnalle. Tällä hetkellä aktiivisesti käyttämiäni seuranta-appeja Android-puhelimeni ”Daily Progress” -kansiossa ovat:

• Bearable
• YAZIO
• Hydrillo
• Turn
• YNAB
• Akiflow
• Fitbit
• Roborock
• Digital Wellbeing
• Health Mate
• TimeJot
• Strava
• Ruuvi Station
• RescueTime
• Fit
• Byebye
• Health Sync
• Tilla
• Progress
• Planta
• Hobi
• Luci
• Clockify
• Keep
• Aktia Wealth
• Nordnet
• Peridocially
• Sweepy

Joku kysyy Twitterissä haavetyöpaikkaa ja sitä mitä teet nyt. Vastaan kirjailija, toimittaja, sarjakuvapiirtäjä ja koodari. Olen päässyt tekemään viimeksi mainittua parisenkymmentä vuotta, joten ei ihan huonosti mennyt. Silti, haluaisin vielä joskus olla kirjailija.

Tästä intoutuneena avaan kirjani käsikirjoitusluonnoksen. Näinkö paljon sitä tekstiä olikin?, mietin itsekseni. Pistän pari tweettiä ja motivaationi herää henkiin, sieltä jostain. En ota paineita, aihe on ajaton.

Puuhasteluni keskeyttää poikani, joka haluaa karkkiostoksille. Onhan sentään perjantai. Päätämme kävellä Mini-Maniin, saaden samalla vähän hyötyliikuntaa, sillä pidän tänään välipäivän. Eilen penikat muistuttivat olemassaolostaan, joten hyvä rentoilla välillä. Ostan itsellenikin karkkia.

Tänään on ollut kautta linjan hyvä fiilis. Töitäkin erehdyin hieman tekemään, lomalla (hups). Lupaan, että ensi viikon pysyn työhommista erossa.

Uudet jaksot sarjoista The Boys ja The Old Man. Puoli kiloa karkkia. Coca Colat pakkasessa. Ai että, fiilis 10/10.

Torstai. Epävakaata säätä. Nukun kahdeksan tuntia ja ehdin hyvin lenkille ennen puolta päivää. Tänään on tarkoitus hieman koodata, ehkä pelata. Hetki kerrallaan, kuten aina.

Pojalla alkaa olla tylsää. Mikään ehdotuksistani ei oikein mene läpi. Ei kiinnosta pelata, käydä ulkona, piirtää, askarrella tai rakentaa. Pari kertaa ollaan Raymania hakattu ja välillä ihan vaan oltu, katsottu Baymax-sarjaa.

Harmillisesti perhelomasuunnitelmat menevät uusiksi, koska muuttokulut todennäköisesti syövät lomaan tarkoitetut rahat. En minä itseni puolesta harmittele, vaan lapsien. Itse viihdyn loppuloman mainiosti sisätiloissa, varsinkin jos sataa tätä tahtia kuin nyt. Sadeloma koneella on ihan parasta.

Kevään kuluissa on ollut mm. osakkeita, vuokravakuus ja pidempään suunniteltu Tuska-viikonloppu hääpäivineen. Kaikkea ei voi saada ja se pitää hyväksyä. Mutta saadaanpahan hieno koti elokuulle. Vien lapset vaikka Leo’s Leikkimaahan, sitäkin on Manu odottanut. Ehkä mökkeilemme ja särkänniemeilemme elokuussa tai ensi vuonna. Kyllä niitä onnen hetkiä löytyy ilman rahankäyttöäkin.

32 kirjaa luettu tänä vuonna. Juuri nyt eletään viikkoa numero 27. Tahti on ihan hyvä. Seuraavana vuorossa on terapeutilta saamani Paramahansa Yogananda – Joogin omaelämäkerta.

Viime aikoina ovat vaivanneet oudot, lievät ja keskivaikeat päänsärkyepisodit. Saattaa johtua suurehkosta määrästä liikuntaa suhteessa epäsäännölliseen syömiseen. Lomalla olen vähän lipsunut ruokailurytmistä ja etenkin koodatessa ja pelatessa unohtuu syödä. Jos keho huutaa ruokaa, eikä käskyä tottele, saattaa iskeä päänsärky. Tätä lisää myös jatkuva näytön tuijottelu sekä niskan ja selän virheasennot. Yritän petrata.

Mitähän tuota muuta? Tarvitseeko muuta ollakaan? Vain hyvää elämää.

Juoksen metsässä. En tiedä missä olen, mutta en edes mieti sijaintiani. Vesipisara putoaa jostain taivaalta kasvoilleni, mutta pilvistä huolimatta sää ei ylly sateeksi asti. Minulla on hyvä olla ja vauhti pysyy juuri sopivana. Vaikka äänikirja hölöttää korvissa, en juuri nyt mieti mitään. Juoksen vain eteenpäin.

Havahdun uudelleen äänikirjan maailmaan. Kirja lähenee loppuaan. Valitsen yleensä lenkeille kevyttä kuunneltavaa, kuten Miksi juoksen, jonka kuuntelin viimeksi. Pystyn yleensä keskittymään äänikirjaan suurimman osan lenkistä, mutta joskus vauhti vie mukanaa niin, että pääsen niinsanottuun ”flow-tilaan”, jossa aika pysähtyy, enkä ajattele mitään erityistä. Se on mahtava tunne.

Tällä kertaa lenkikuuntelusas on Ichigo ichie: Hetkessä elämisen taito japanilaisittain. Kirja on upea. Sen viimeiset kappaleet kertaavat kymmenen ohjenuoraa elämään, jotka haluan jakaa sinulle nyt.

Ichigo ichien kymmenen sääntöä

1. Älä lykkää hyviä hetkiä tuonnemmaksi.
   Mahdollisuus tulee eteen vain kerran, niin kuin Shambhalan avoimille porteille päätyneestä metsästäjästä kertovassa tarussa. Ellet heti tartu tilaisuuteen, menetät sen lopullisesti. Elämässä valinnat tehdään tässä ja nyt.
2. Elä niin kuin jokainen hetki olisi viimeinen.
   Teemestari Yamanoue Sojin neuvo vuodelta 1588 on edelleen ajankohtainen. Rakkaille ihmisille on kohteliasta toivottaa tervehdykseksi ja hyvästiksi ichigo ichie, jotta kaikki muistavat tapaamisen erityisen ja ainutkertaisen luonteen.
3. Pysähdy hetkeen.
   Takertuminen menneisyyteen tai tulevaan on usein tuskallista ja lähes aina hyödytöntä. Mennyttä ei voi muuttaa. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Tämä hetki on kuitenkin mahdollisuuksia täynnä.
4. Kokeile uusia asioita.
   Einstein sanoi, että uusia tuloksia ei voi saada toimimalla aina samoin. Ikimuistoisia hetkiä syntyy silloin, kun antautuu kaikan valtaan, antaa sisimpänsä kukkia ja luo jotakin uutta.
5. Harjoita zen-mietiskelyä.
   Voit asettua meditaatiotyynylle tai pelkästään istuutua tarkastelemaan elämän ihmettä. Irtautuminen arjen kiireistä ja velvollisuuksista edistää hyvinvointiasi.
6. Harjoita mindfulnessia virittämällä kaikki aistit tähän hetkeen.
   Harjoittele kuuntelemisen, katsomisen, koskettamisen, maistamisen ja haistamisen taitoja aistiaksesi jokaisen hetken kaikki vivahteet. Samalla opit huomioimaan muita ihmisiä paremmin ja kehität empatiakykyäsi ja taitoa olla läsnä.
7. Havaitse yhteensattumat.
   Tietoisuus synkronisiteetista auttaa ymmärtämään merkkejä paremmin. Jos pidät kirjaa näistä arkisista mutta maagisista hetkistä, opit oivaltamaan elämän mystiset kytkökset.
8. Tee jokaisesta kohtaamisesta juhlaa.
   Erityisiä hetkiä varten ei tarvita erityisiä olosuhteita – ei lomaa, ei matkaa eikä syntymäpäiviä. Jokaiseen päivään voi suhtautua niin kuin se olisi sunnuntai.
9. Tee muutoksia niihin asioihin, joihin olet tyytymätön.
   Ihminen on muuntautuvainen ja kykenee kehittämään uusia ratkaisuja tarpeen tullen. Jos elämäsi on liian tylsää ja kaavamaista ichigo ichien tavoittamiseksi, voit aivan hyvin tehdä jotakin toisin.
10. Metsästä hyviä hetkiä.
    Kuten joka asiassa, myös hyvien hetkien tavoittelussa harjoitus tekee mestarin.

Olen ahdistukseni ja terapiani kautta opetellut nimenomaan näitä asioita. Erityisesti arkipäiväinen zen on tärkeää. Kirjassa peräänkuulutetaan myös päiväkirjan ja reflektoinnin merkitystä. Sitä olen tehnyt kohta vuoden ajan. Pidän myös päivittäistä kiitollisuuspäiväkirjaa. Nämä asiat yhdessä ovat vähentäneet ahdistusta merkittävästi, jopa niin että se loistaa jo enimmäkseen poissaolollaan.

Kirjoitan päiväkirjaa preesensissä siksi, että keskittyisin kirjoittaessa ja lukiessa kuluvaan hetkeen. Yritän välttää mennyttä ja tulevaa muotoa, ellei se ole aivan pakollista.

Flow-tilat ovat kaikista parhaita, ne ovat tiloja joissa aika menettää merkityksensä. Tämän ajattoman autuuden tilan minulle tässä elämäntilanteessa tuovat seuraavat asiat:

• Juokseminen
• Koodaaminen
• Kirjoittaminen
• Elokuvat
• Videopelit

Siispä, näitä pitää tavoitella jatkossa enemmän.

Memento morin ja zenin myötä olen kokenut monta merkittävää oivallusta. Mikään muu kuin nykyisyys ei ole oleellista. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Kuolema on yhtä aikaa olemassa ja olematta samalla tapaa kuin menneisyys ja tulevaisuus.

Kuoleman murehtiminen on ihan yhtä turhaa kuin ensi viikon miettiminen etukäteen. Sitä ei voi tietää mitä tapahtuu, joten on kaikista järkevintä keskittyä parhaillaan käsillä oleviin asioihin. Muistutan itseäni isäni sanoin:

Ajallinen elämä on kuin tuulen henkäys.

Toimita talosi, sunnuntaina 22.01.2017

Parempi ottaa tästä hetkestä ja ajasta kaikki irti. Siispä, nyt syön sushia.

Mukavaa keskiviikkoa!