Olen juuri menossa nukkumaan tiistaisen lokikirjakirjoituksen jälkeen, kun palvelinhälytykset pärähtävät päälle. Tämäkin vielä. Päivitän tilanteen puolen yön jälkeen ja pääsen unille vasta puoli yhden aikoihin. Jostain syystä tulee sairaan kylmä. Joudun pukemaan pyjamat päälle. Olen ilmeisesti syönyt huonosti, mutta viima käy, eikä termostaatit ole vielä päällä.

Torkutan ja herään vasta kahdeksan kieppeillä. En meinaa saada silmiä auki. Aamulenkille ei ole nyt asiaa. Syön hitaasti aamupalan, otan kahvia ja aloitan etätyöt. Päivä ei oikein lähde käyntiin, mutta saan aika paljon silti aikaan. Lisää kahvia. Enää ei ole pysynyt yhdessä kupissa aamu. Maksimi on kuitenkin kaksi kofeiinillista kuppia per päivä.

Iltapäivällä käyn juoksemassa vauhtikestävyyslenkin. Viisi kilometriä saa riittää tänään. Veli tulee vastaan, hän juoksee lujaa. Harmittelen kotona, että aika on vain 27 minuuttia 22 sekuntia, mutta ei se ole kuin 55 sekuntia hitaampi ennätysajastani, joka on 26 minuuttia, 27 sekuntia.

Perjantain Valon Kymppi ei oikeastaan kiinnosta yhtään, mutta aion silti lähteä. Ahdistaa ajatus siitä, että ympärillä on ihmisiä, muita juoksijoita ja katsojia. Miksi pitikin osallistua?

Ahdistus on tänään huipussaan. En jaksaisi huomista maalaushommaa, vaikka ei tarvitse edes itse maalata. Jotenkin nyt stressaa kaikki. Sentään sähkölasku on pieni, vain 52,06 €. Kannatti ehtiä kilpailuttaa, 0.1329 €/kWh 24 kuukaudeksi hivelee mieltä.

Noh. Näillä mennään. Yritän tyynnyttää mieleni jotenkin.

Kuukausittainen palvelinten huoltoikkuna, eli tämän tiistain työpäivä 9-22. Sama kaava toistuu:

Tiistai on kulunut enimmäkseen toimistolla. Palvelinpäivitykset iltavuorossa.

Mitään varsinaista en ehtinyt tehdä. Varsinainen hauskanpito jäi väliin.

Nyt ei ole oikeastaan motia ja energiaa hirveästi kirjoitella. Tehtiin Timin kanssa vähän enemmän torstaisen kantapalvelimen nikottelun takia.

Kello on kymmenen kun tulen kotiin. Vatsa murisee. Se tunne mikä vielä pari tuntia sitten oli innostus ja onni, on nyt vaihtunut surullisuuteen. Käyn antamassa 9-vuotiaalle pojalleni pusun otsalle. Hän mutisee puoliunissaan, ”Hyvää yötä, olet rakas”. En minä kai ihan kelvoton isä ole.

Hyvää yötä.

Huomenna taas nähdään.

Sunnuntai-iltana iskee migreeni, joten menen aikaisin nukkumaan. Nukun kahdeksan ja puoli tuntia, eli ehdin saada sen verran REM-unta, että lucid-unikin tulee nähtyä. Lentäminen on parasta.

Koska olen virkeä heti aamusta, lähden lenkille jo kuudelta. Mukava juosta, kun ei näy ristin sielua missään.

Iltaan mennessä 40+ tehtävää tehtynä.

Hyvä maanantai.

Instagramissa uusimmat valokuvat. Ei mulla muuta.

Rento sunnuntai. Juha pyytää lenkille heti aamusta. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä. Aina mukavaa kiertää järvi ja jauhaa niitä näitä, liiketoiminnasta, elämästä ja vähän kaikesta muustakin.

Lenkin jälkeen sauna pojan kanssa. Saunassa löylyissä 9-vuotiaan kanssa jotenkin aika, paikka ja ikä unohtuu. On vain se hetki löylyissä. Manu jaksaa istua isäukkonsa kanssa ylälauteella, puhumme koulusta ja peleistä. Kaadan viileää vettä pojan niskaa pitkin, kun meinaa tulla liian kuuma.

Siipiweikkojen loput buffalo-wingsit Air Fryeriin ja ääntä kohti. Jokin hyvä elokuva vielä toimisi. Eilinen elokuvavalinta ei ihan lähtenyt.

Tämä se on elämää.

Tämän ja huomisen agenda:

Kerrankin näin.

Herään lauantaiaamuun 6:30. Hetken hereillä, mutta jatkan sitten unia puoli yhdeksän aikaan. Periaatteessa kyse on päiväunista. Saan unta yhteensä yhdeksän ja puoli tuntia, eikä mene kooman puolelle kun herään ennen yhtätoista. Juuri hyvä näin.

Lapset ja äitinsä käyvät syyskarnevaalilla koululla sillä välin. Itse en jaksa lähteä mukaan. Ei tämä varmaan minusta huonoa isää tee. Poika saa minulta halin heti kun tulee kotiin.

Kasvit hoidettu, kahvia juotu. Seuraavaksi varmaan pelailen, katson sarjaa tai leffaa tai luen. Paras lauantai hetkeen.