Jos eilen stressasi niin tänään vasta stressaakin. Saamme yllättäen tiedon avaimista ja käymme heti noutamassa ne. Sitten on aika tarkistaa uusi asunto. Näytössä se oli jotenkin paljon siistimpi, uutuuden viehätystä kenties. Nyt alkaa stressaamaan miten siitä saa oman kodin näköisen.

Olen aina vihannut kaikenlaista sisustamista ja kodin laittamista. Jaksan korkeintaan miettiä valaistusta ja ostaa huonekalut IKEAsta, mutta kaikki sen ulkopuolinen ei kiinnosta yhtään. En haluaisi maalailla seiniä tai tehdä mitään isompaa, koska se ”rempan” aikana oleva välitila tekee oloni rauhattomaksi kaikkine piirteineen.

Puolisoni kanssa ollaan tässä täysin erilaisia. Hän pitää sisustamisesta ja minä olen se joka haraa vastaan. Syntyy helposti konflikteja, kun en osaa pukea ahdistustani sanoiksi ja mieluummin olisin tekemättä yhtään mitään. Tiedän samaan aikaan, että on ihan fiksua paikkailla reiät ja tehdä kodista nätimpi, mutta toisessa vaakakupissa painaa tekemisen tuoma ahdistus ja raha. Kukkaronnyörien löystyessä viimeinenkin lati katoaa rahapussista samalla kun sen tuoma lisäahdistuksen naru kiristyy kaulan ympärille ja epätoivon tunne kasvaa.

Tervetuloa muuttostressi. Päässä vilisee ajatukset, kannattiko sittenkään. Mutta tiedän faktat, nykyinen asunto ei enää toimisi pitkällä jänteellä. En halua lapsilleni samaa kohtaloa mitä itselläni ja puolisollani aikoinaan oli, siis läpi murrosiän elämistä sisarusten kanssa samassa pienessä huoneessa. Ei jatkoon. Haluan lapsilleni hyvän nuoruuden ja viihtyisän, oman huoneen. Sellaista kunnollista minulla ei koskaan ollut.

Lisäksi onhan siinä uudessa asunnossa muitakin etuja, joita jo listasinkin. Koskaan ennen en ole asunut talossa, jossa on kaikki toivotut ominaisuudet samassa ja vähän ekstraakin. Sauna, kaksi vessaa, vaatehuone, gigan valokuituverkko, terassiparveke, omat huoneet, korkeat ikkunat. Voiko parempaa ollakaan? Silti pääni sisällä on konflikti. Haluan tämän muuton jo alta pois maalailuineen päivineen. Vasta sitten voin hengittää.

Avainten saaminen jo nyt on helpotus, koska vanhan asunnon avaimet pitää palauttaa jo maanantaina kello 12.

Eipä siis auta muu kuin ryhtyä hommiin.

Kerrankin herään ”aikaisin”, yhdeksältä. Väsyttää armottomasti, mutta en anna periksi. Seitsemän tuntia on riitettävä. Pitää lopettaa lomalusmuilu.

Päätän, että juoksen tänään pidemmän lenkin. Syön aamupalan ja lounaan, sulattelen hieman ja lähden sitten juoksemaan metsään. Käänny Sululta poluille ja polkuja riittääkin kilometritolkulla. Kymmenen kilometriä juostuani vatsa alkaa jostain syystä oikuttelemaan. On pakko mennä metsään kyykylle, mutta onneksi olen kaukana sivistyksestä ja kasvustoa riittää. Päivän Beyond Burger ei sulanutkaan ilmeisesti niin hyvin kuin oletin. Juoksen reilut 14 kilometriä. Hyvä fiilis lenkistä. Paljon hienoja uusia alueita ja polkuja.

Tänään olen järjestänyt asioita muuton suhteen. Tajuan kysyä vasta nyt avainten palauttamisesta ja käy ilmi, että avaimet täytyy palauttaa maanantaina, muuttopäivänä, kello kahteentoista mennessä. Se on kinkkistä, koska muutto alkaa kello yhdeksän ja lukkosepälle on matkaa. Muutto pitäisi hoitaa siis parissa tunnissa… Vuokranantaja ei jousta yhtään, vaikka vetoan lakiin. Kumma homma.

Ei auta kuin kysyä uuden asuntomme nykyiseltä asujalta voiko avainten luovutusta aikaistaa. Samalla pistän muuttofirmalle viestiä, voitaisiinko aloittaa jo kahdeksalta. Hitto mitä säätöä.

Huomenna alkaa armoton siivous. Toivottavasti saamme avaimet viikonloppuna. Se helpottaisi asioita huomattavasti.

Aikalailla sama kuvio ollut tänään kuin eilenkin lukuunottamatta aurinkoista keliä ja hyvää aamupäivän juoksulenkkiä. Viimeistä lomaviikkoa viedään ja alkaa vähän tekeminen loppua. Tänään koodailin jo työasioita. Ajatukset siintävät maanantaina näkyvään muuttoon… Ei muuta.

Psst… eilisillan satoa:

Here's a direct export of unnamed song I have never released. I never got the drums right so decided to remove them. This was meant to be a summery tune but never got it "ready".

Does it even need drums?

Umixed & unmastered draft… one of the 82 I've got over the years. pic.twitter.com/dQ38BkPgfX

— Streetgazer 🎷 (@streetlazer) July 26, 2022

Kettu kuittaa.

Maanantai-iltana iskee paha migreeni. Siis todella paha. Näitä tulee enää nykyään kerran parissa kuukaudessa. En ole diagnoosia hankkinut, mutta minulla on ollut näitä aikuisiällä säännöllisesti. Äitini kärsii samasta. Minulla kohtaukset ovat sellaisia nopeasti hiipien, salakavalasti alkavia järkyttäviä päänsärkykohtauksia, joiden aikana meinaa mennä taju. Ja yleensä meneekin. Siksi tälläkin kertaa otan pari ibuprofeiinia ja menen suosiolla pötkölleni. Kello on puoli kahdeksan, rouvan on hoidettava lapset nukkumaan.

Simahdan hetkeksi. Herään kymmenen aikaan, päässä vieläkin jyskyttää. Pidän silmiä tovin kiinni. Myöhemmin nousen vessaan ja huomaan samalla, että päänsärky on kaikonnut kokonaan pois. Nyt onkin yllättäen virkeä olo. Perhana. Siinä meni taas rytmin kääntäminen ja yöunet.

Katson Tähtiporttia muutaman jakson, sitten kanttuvei. Yöllä heräilen pariin kertaan, en saa hyvin nukuttua. On jotenkin hiostavan kuuma. Herään kuudelta, mutta päätän jatkaa unia. Yhdeltätoista kunnolla ylös. Sekavaa.

Koko päivän on ollut erittäin tuulista ja odotan saapuvaa sadetta. Keli on niin huono, että en lähde lenkille.

Illasta pilkon varastossa olevan vanhan nojatuolin ja palaset kuivajätteeseen. Unohtui mokoma kyydistä Mustankorkean reissulta, mutta onneksi olen käsistäni kätevä.

Sekava päivä jotenkin. En tiedä mikä on. Migreenin jälkeinen aika on aina vähän mitä on. Jännä sanoa mikä tällä kertaa vaikutti. Todennäköisesti ne klassiset: Liian pitkät syömisvälit, liikaa näytön tuijottelua ja niskajumit.

Viimeinen lomaviikko pärähtää käyntiin. Herään kerrankin puoli yhdeksältä, mutta väsymys on valtava. Palloilen hereillä ehkä vartin ja sitten päätän ottaa ”pienet tirsat”. Suljen silmät. Avaan silmät. Kello on yksitoista. Perhana sentään.

Jotenkin pitkään ja paljon nukkuessa tuntuu, että päivä on jo ohi. Eihän se sitä tietenkään tarkoita. Vedän proteiinipirtelön naamaan ja lähden juoksemaan. Matkaa kertyy kuusi ja puoli kilometriä. Aurinkoista ja tukalaa. Takaisin tullessani olen yltä päältä märkä hiestä.

Sisälämpötila 26.02 °C.

Päivän tehtävät tehty. Lenkki check, lukuhetki check. Kello on 15:56. Taidan juoda kahvia ja pelata Overwatchia.