Herään kuudelta. Väsymys on kova. Töissä noin 20 tehtävää, jotka suoritan kunnialla. Vähän sekavaa on vielä tekeminen, mutta eiköhän se tästä. Ensimmäinen työviikko loman jälkeen lienee aina tällaista. Lounaalla tiskin toisella puolella on tuttu kasvo, eipä ole tullut nähtyä Anniinaa vuosiin. Mukava törmätä. Sosiaalisuus hieman jo ahdistaa tässä kohtaa päivää ja huomaan hyperventiloivani. Sitä on ollut liian pitkään puhumatta ihmisille ja sitten kaikki tulee kerralla höpötettyä.

Kotona odottaa lisää hommaa. Ei auta kuin alkaa tekemään, yksi asia kerrallaan.

• Roborock tulille
• Tsekkaa planta ja kastele/sumuta kasvit
• Kartoita HUE-valot ja normipolttimet
• Laske HUE-valojen tarve ja tee budjetti
• Järjestele vaatteet vaatehuoneeseen
• Siivoa vaatehuone
• Kirjoituskone yms. vanhaa tavaraa roskiin
• Loput johdot kiinni kiinnikkeillä listoihin
• Pyyhi yöpöytä
• Pyyhi kaikki näytöt näytönpesunesteellä
• YNAB
• Kahvikoneen puhdistusohjelma
• Multien vaihto

Ihan hullu päivä. Energiat ovat olleet vähissä, koska eilen meni pelkästään hammasharjan etsimisessä aikaa.

Sanomattakin selvää, että juuri nyt on sekä töissä että kotona paljon tekemistä.

Energiat ovat juuri nyt nollissa. Ainakin uni maittaa, kun ei meinaa nyt silmät pysyä auki.

Varmaan viimeistään perjantaina ehdin rentoutua. Pitää yrittää olla puristamatta liikaa mailaa, kun taitaa näköjään heti alkuun lähteä keulimaan…

Huomenna uusiksi. (Minä itselleni: Mitä sanoitkaan juuri tätä ennen?)

Istun uuden asunnon sohvalla. Muu perhe nukkuu. Päätä jomottaa hieman, sillä tänään olen syönyt liian harvoin ja liian raskasta. Väsymys painaa, mutta mietitäänpä ensin kulunutta päivää.

On maanantaiaamu. Näen koko yön koiranunta muutosta ja olen aivan valmis heräämään kun herätyskello havahduttaa minut valveille kuuden aikaan. Väsymys on armoton, mutta se väistyy pian kun suuntaan ajatukseni tekemään asioita. En lähde aamulenkille, sillä tiedän että tulisi muuten kiire. Jyväsmuuton miesten on määrä saapua kahdeksalta ja pesukoneiden huoltoukon yhdeltä.

Aika katoaa jonnekin ja tulee kiire pestä vanhan asunnon ikkunat. Tilaan taksin ja lähdemme viemään asunnon avaimia lukkosepänliikkeeseen. Avaimet on pakko palauttaa ennen kahtatoista, isännöinti ei jousta yhtään. Kello on 11:59 kun avaimet on palautettu. Autossa todetaan että keskus sekoilee taas, eikä matkaa ole merkattu meno-paluuksi. Matkalla soittaa myös putkari, joka on tulossa aloittamaan työt heti kahdeltatoista. Jännä, että remppa alkaa juuri avainten palautettua. Rakennusmiehet alkavat vetää vessaa palasiksi. Veeraa kismittää, hän kun puunasi ja puunasi pesuhuonetta tuntikausia…

Loppupäivä tavaroiden asettelua j kulkuväylien raivaamista.

Olen tyytyväinen. Tehokas viikonloppu kaiken kaikkiaan, eikä tavaraa ole liikaa. Asunnossa on hienot näköalat. Lapset tuhisevat tyytyväisenä omissa huoneissaan.

Ethernet cappaa 100mbittiin, vaikka yhteys on giganen. WLAN on nopeampi. Pitää selvittää huomenna, onko kytkin liian vanhaa mallia.

Vielä olisi kosolti tehtävää, mutta kotihommat saakoon odottaa parempaa hetkeä. Huomenna alkaa työt. Illalla taas kotityöt.

Pahoittelen lyhytsanaisuuttani, mutta väsymys jyskyttää päässä. Päivän sisältö on valtava, mutta resurssit eivät riitä avaamaan kaikkea tänään…

Noin 90% muutosta valmiina. Tänään pysyttiin tavoitteessa.

Herään kerrankin aikaisin. En saa kunnolla nukuttua ja aamulla kolottaa jalkoja, joten päätän nousta heti ylös. Ilmeisesti yli 30 kilometriä viikossa juokseminen aiheuttaa sunnuntaisin pientä särkyä. No, ei ollut tarkoitus treenata tänään muutenkaan, koska koko päivä menee muuttoasioissa.

Lähdemme roudaamaan lasten kanssa kaikkea irtoavaa sillä välin kun Veera pesee vanhaa asuntoa. Ylitämme tavoitteen, sillä viemme kasvien lisäksi mm. telkkarit, tietokoneet, laitteet, tasot, hyllyt ja oikeastaan kaiken muun paitsi viimeiseen iltaan ja yöhön tarvittavat tavarat. Viralliselle muuttopäivälle jää enää kaikista raskaimmat asiat, joita itse emme saa vietyä.

Saan välissä kasattua kaikki IKEA-huonekalut. Pari sänkyä, pöytää ja tuoli. Puuhassa hurahtaa pari tuntia. Onneksi on boombox ja tehokas akkuporakone. Välissä suorastaan hymyilyttää. Niin onnellinen minä olen, kun kaikki tuntuu sujuvan. Stressi katoaa kokonaan jonnekin. Ehkä se on tämä edistymisen suora näkeminen ja hetkessä eläminen. Ei ole tullut ylimietittyä mitään turhan pitkään.

Vielä ennen nukkumaanmenoa viemme joitakin vaateita, kylpyhuoneen tavarat ja muuta sälää uudelle asunnolle. Käymme samalla hakemassa pari tyhjää muuttolaatikkoa. Auringonlasku on huikea näky niin korkealta. On ihmeellistä ajatella, että näkyä voi jatkossa todistaa joka ilta omalta parvekkeelta.

Uusi asunto on kaikin puolin tasokkaampi kuin vanha. Joka asiaan on panostettu. Jopa ovissa on ILOQ-lukot ja häkkivarasto metallia puun sijaan. Ikkunat ovat isoja ja aukeavat oikeasti, asunnossa kiertää ilma, kiinteistöön on vedetty giganen valokuitu jne… kaikki yksinkertaisesti toimii.

Huomenna, eli maanantaina kuudelta ylös ja loppurutistus. Kahteentoista mennessä avainten palautus. Enää ei ole paljon asioita jäljellä.

Tuntuu oudolta nukkua talossa, jossa huoneet ovat tyhjiä ja makuuhuoneessa on pelkkä jenkkisänky… mitenhän saan unta? Ainakin joka paikkaa kolottaa ja väsyttää.

Päätän sunnuntairaportin tähän. Toivotan arjen tervetulleeksi. Eiköhän tämä taas tästä.

Taas hyvä aikoimus herätä varhain kahdeksalta, mutta eipä siitä mitään tullut. Puoli kymmeneltä suoraan sängystä lenkille. Treenivaatteet älysin onneksi pukea ennen sitä. Ulkona viileä sää, joka on ideaali juoksemiseen. Viiden kilometrin vauhtikestävyys ja ennätyksiä rikki. Hyvällä energialla lauantai starttiin.

Lenkin jälkeen aamupala ja K-Rautaan. Tarkoitus on ostaa Kekkilän kasvualustaa ja muuta kasviroipetta, mutta matkaan päätyykin heräteostoksena Citrus x microcarpa, eli miniappelsiinipuu. Kaikki kasvit ovat puoleen hintaan, joten en malta vastustaa kiusausta olla ostamatta niin söpöä pientä kasvia, vaikka Planta sanoo että kasvi on äärimmäisen vaikeahoitoinen. Katsotaan. Pikku haaste siitä. Minusta on tullut näköjään kasvi-ihminen.

Kuitti on pitkä kuin nälkävuosi ja ostoksille tulee hintaa: Liikaa. Kekkilää ei löydy K-Raudasta tarpeeksi, joten kävelemme vielä Mini-Maniin. Sieltä lähtee mukaan seinäkelloa ja muuta pientä. Toinen kuitti on myöskin pitkä kuin joulupukin toivelista. Toivottavasti jää roposia maksaa maanantain muuttomiehille (jää niitä, kunhan vitsailen – mutta stressi on todellinen).

Muutosta puheenollen, kannamme Lotan kanssa loput punaiset laatikot uuteen kämppään. Eli ei tarvita nokkakärryjä. Onpa kyllä hyvä, että saatiin avaimet jo perjantaina.

Samalla kun rouva pesee uunia, kasaan uudella asunnolla pojalle tuolin ja pöydän. Sängyn kasaus jää puolitiehen, kun alkaa tulla hämärää, enkä näe ilman valoja ja silmälaseja enää tarpeeksi. Mahakin murisee. Mihin aika taas katoaa? Kello lähenee kahdeksaa, enkä muista milloin söin viimeksi. Ei auta kuin jatkaa huomenna.

Enää vanhaan kämppään jää isot tavarat, jotka Jyväsmuutot hoitaa maanantaina. Muunmuassa piano ja painava sähköpöytä on kannettava seitsemänteen kerrokseen portaita pitkin.

Huomenna täytyy aloittaa aikaisemmin. Tehtävälistalla on mm.

• Kaikkien loppujen huoneiden pesemiset (mm. sauna, pesuhuone)
• Ikkunoiden peseminen
• IKEA-kalusteiden kasaaminen uuteen asuntoon (pöytä, kaksi sänkyä, tuoli)
• Mahdollisesti vielä pikkutavaran viemistä uuteen asuntoon (matto, ylimääräinen sälä, kasvit joita ei tarvitse enää kastella ennen maanantaita)
• Pakastimen sulattaminen
• Loput tarkistukset ja asunnon virallisen muuttotehtävälistan läpikäyminen