Kymmenen kuukautta se kesti. Siis puhelimeni, satunnaista pudottelua tavalliselle lattialle. Ei se siitä yleensä miksikään menekään. Nyt olen kuitenkin laittanut puhelimen lenkkihousujeni taskuun, siihen taskuun, josta on vetoketju rikki. Istahtaessani tietokonetuolilleni, puhelin valahtaa taskun läpi suoraan tuolin metalliseen osaan. Osuma aiheuttaa takalasiin noin kuuden senttimetrin pituisen, yhden viivan särön. Käteni tärisevät. Saan saman tien paniikkikohtauksen.

Miksi en ajatellut puhelinta taskuuni laittaessa? Miksi tämä tapahtui? Silmät vetisten menen vaimon puheille. Häntä asia hieman huvittaa, en välitä. Tiedostan itsekin, että ei ole ihan normaalia reagoida näin, mutta en mahda sille mitään. Minun on vaikea rauhoittua. Vaimo toteaa, että ”Roni on rikki”, kuten puhelinkin, viitaten elokuvaan.

On hämmentävää, että psykeeni menee palasiksi tällaisena hetkenä. Minun on vaikea sietää epätäydellisyyttä itselleni rakkaissa asioissa, kuten älypuhelimessa. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka voivat elää rikkinäisen puhelimen kanssa. Eihän sillä mitään väliä pitäisi olla, jos se ei häriitse ja puhelin toimii. Mutta minua häiritsee pienetkin naarmut. Viimeksi huollatin puhelimen takakuoren, kun siihen tuli särö tammikuussa. Viimeistelyt sain puhelimeen vasta helmikuussa.

Ratkaisukeskeisenä ihmisenä haluan tilanteeseen heti jonkin ratkaisun. Minulla on nyt tasan neljä vaihtoehtoa:

1. Huollattaa puhelin
2. Ostaa uusi puhelin
3. Hommata takakuori
4. Hyväksyä asia ja elää pienen särön kanssa

Vaihtoehto 1: Hintaa tulisi taas jonkin verran, viimeksi 159 euroa. Viimeksi vaati neljä käyntikertaa, koska sopivia aikoja ja varaosaa ei meinannut olla. En millään jaksaisi taas rampata Fonumilla Sepässä, varsinkin nyt kun särö on sellainen, joka ei tunnu eikä näy puhelinta käyttäessä. Särö ei tunnu sormella, vaan ainoastaan kynnellä. Se on hyvin hienostunut särö. Homma maksaisi jonkin verran rahassa, mutta myös ajassa.

Vaihtoehto 2: Uusi puhelin ei ole todellinen vaihtoehto, sillä tämä OnePlus 8T on ostettu 17.8.2021, eli se on reilun vuoden vanhal Hintaa puhelimella on 521,92 €. Minulla on ollut tapana ostaa uusi puhelin vasta sitten kun se alkaa näyttää hidastumisen merkkejä. Tällä puhelimella pärjää vielä vuoden pari helposti.

Vaihtoehto 3: Olen testannut erilaisia takakuoria, mutta minusta ne tekevät kaikki puhelimesta ison ja kömpelön. Sitä paitsi, tiedän silti, että naarmu on kuoren alla. Ehkä hommaan takakuoren esteettisistä syistä, mutta on vaikea löytää hyvää.

Vaihtoehto 4: Asian hyväksyminen tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta. Kun naarmun hyväksyy, se on myös helpompi unohtaa. Mikään elämässä ei ole pysyvää, puhelimia tulee ja menee.

Harjoittelen vaihtoehtoa 4. Nyt lähden pitkälle lenkille.

Litkin Batterya. Olen nukkunut edellisten kahden yön aikana noin yhdeksän tuntia. En jostain syystä osaa oikein nukkua hotellissa ja siitä syystä niska on jumissa. Päivän mittainen työreissu Helsinkiin on silti ihan ”wörtti”, kuten nykynuorisolaiset sanoo. Tulee juteltua Timin kanssa bisneksistä iltakahteen asti.

Junan saapuessa Jyväskylään sataa kaatamalla. Vesi valuu junan ikkunoita pitkin niin, ettei vesimassan läpi näe maisemia. Jyväskylässä sade kuitenkin loppuu ja aurinko tulee esiin. En silti lähde lenkille. Tällä viikolla lenkkejä on kasassa kolme, mutta askelia on kertynyt joka päivä kymmenen ja kahdentuhannen askeleen välimaastoon. Huomenna juoksen sitten vähän pidempään, jos jalka antaa myöden.

Tänään on mättöpäivä. Irtokarkkia ja limpparia. Overwatch 2 toimii. Tässä vielä torstainen potg:

Tiltissä. Energiaa ei ole johtuen eilisestä. Palaan huomenna asiaan.

On keskiyö. Olen koodannut aamuyhdeksästä yöhön saakka, eli yhteensä noin viisitoista tuntia putkeen. Onhan näitä joskus silloin tällöin, nopealla haulla vuoden otannalla viitisen päivää. Ei kovin tervettä, eikä järkevää, mutta tavallaan hauskaa. Nautin koko ajasta, vaikka rupeaman jälkeen hieman harmittaa, että kaikki muu päivän aktiviteetti on mennyt ohi.

So I coded from morning to midnight almost straight. +565.8% (measured activity within 10 min activity streaks). Perfectionism + OCD kicking in… #cantstopcoding pic.twitter.com/EcFaEGE3Ew

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) October 6, 2022

Tavoitteesta jää torstain osalta vajaaksi ainakin juoksulenkki, mutta toisaalta vasen jalka ei ole vieläkään täysin kunnossa. Valvottuani yhteen saakka en tiedä jaksanko pyrähtää aamulla.

Pää on aivan solmussa. Perjantaina suunta kohti Helsinkiä.

Etäpäivä. Totaalinen etäpäivä. Katson ikkunasta ulos. Sataa kaatamalla. Päätän, että en lähde tänään ulos.

Koodia lähes kellon ympäri. Kyllä se kohta valmistuu… on niin mukavaa koodata, että en malta lopettaa.

En muista enää mitä olin kirjoittamassa. Mitä äsken edes ajattelin?

Parempi luovuttaa. Huomenna jatkuu.