Väsyttää niin paljon, että joudun tyytymään asioiden listaamiseen.

• Aamulenkki: Peruttu pyykkikoneeseen unohtuneiden lenkkivaatteiden takia
• Herääminen: Väärällä jalalla
• Kuulokkeet: Meni rikki, uudet ostettava
• Raha: Taitaa kerrankin riittää kaikkeen, budjetti kunnossa
• Toimistopäivä: Mukava päivä
• Kalakeittolounas Versossa, nam
• Ruutuaika: 8h, 12m 56s
• Töitä: 9-19, liian paljon, liian pirstaloitunutta
• Omistajien/hallituksen tapaaminen: Paljon hyvää asiaa ja konkretiaa, eiköhän näillä taas firma nousuun saada
• Iltapala: Chicken fingers
• Lapset: Tekivät pipareita illalla. Hyväntuulisia muksuja. Aikaa heille jäi tänään liian vähän.
• Olisinpa: Virkeämpi
• Toimisipa: Aivo
• Ulkona: Pimeää
• Aika: Miksi se juoksee niin kovaa?
• Kaaos: Milloin se loppuu?
• Melatoniini: Otettu
• Uni tulee: Ihan kohta

Synnyin tähän maailmaan 1.11.1988, eli olen nyt 34-vuotias. Siistiä. Syntymäpäivänäni minulla on tapana viihdyttää itseäni viettäen päivääni ihan normaalisti, kuin mitä tahansa päivää ja tarkkailtuani, kuka tietää, että on syntymäpäiväni. Osa muisti, osa tiesi, osa ei. Mukavaa, että pari kaukaisempaakin tuttavaa muisti tekstiviestillä.

Aamulenkki sujuu hienosti. Alkaa olemaan aika kylmää ja pimeää. Työntäyteinen, ihan tavallinen työpäivä. Töistä kotiin lähtiessä soitan äidilleni. Mukava turista niitä näitä. Kotona odottaa herkkuja, kuten sushia, limpparia, suklaata ja karkkia. Toimii. En nykyään minimalistina toivo mitään tavaraa, joten tällainen on parasta mitä on. Bountyakin on (paras suklaa, sano mitä sanot). Loppuviikosta ostan uuden talvitakin, jos sitä lahjaksi voi enää laskea.

Ilta menee, Mastodonissa ja Twitterissä. Näköjään lähtee lapasesta. Artikkeliani on jaettu ihan hiton paljon, tekstin suosio yllätti. Yli tuhat uniikkia kävijää vuorokaudessa. Huh huh.

Tänään taivun vain ranskalaisiin viivoihin, koska kirjoitin isomman kirjoituksen illalla.

• Herään 3:45
• Ei lenkkiä
• Päivä täynnä monipuolista työtä
• Kotona kirjoittamista ja koomailua
• Ei tietokonepelejä
• Kaoottinen, perinteinen maanantai

Lue päivän pääteksti:

Mastodon – sosiaalinen verkosto, jossa dataasi ei myydä eteenpäin

Sekava fiilis. Pääni jotenkin hakee jotain selkeyttä tähän hommaan, sitä saamatta. Päivä on kaunis. Sankka noin viikon kestänyt sumuverho on väistynyt ja aurinko paistaa. Talviaika on täällä ja kelloja on käännetty tunti taaksepäin. Ilmankos tuntuu siltä, että on niin aikaisin hereillä.

Kymmenen maissa kierrämme järven Juhan kanssa. Klassinen Wozniak & Jobs -juttelutuokio liiketoiminnasta ja elämästä. Aina virkistävää.

Nyt on Halloween-viikonloppu. En minä noista amerikkalaisista kotkotuksista yleensä välitä, paitsi korkeintaan leffojen osalta. Taisi jäädä tämän vuoden Halloween-leffamaratoni pitämättä. En tiedä onko fiilistä edes. Jotenkin lattea ja outo fiilis? Ahdistaa hieman, mutta ei liikaa. Enkä oikein taas tiedä mikä ahdistaa.

Maalaushommat on tehty. Iso urakka takana. Hyvät yöunet alla. Minkään ei pitäisi olla pielessä. Overwatch 2 ei oikein nyt lähde tänään. Vaikka pidän pelistä, myönnän sen puutteet.

Melankolia iskee.

Otan kahvia kerätäkseni ajatukset. Pandoran Relaxation Radio soimaan. Eiköhän tämä tästä.

Seinissä on nyt maalia ja reiät ovat piilossa. Seitsemän seinää, kuusi tuntia. Iso kiitos tyttärelle ja veljelle, jotka auttoivat homman maaliin (heh, näitkö mitä tein?).

Olen stressannut ja ahdistunut tästä urakasta jo pitkään. Vakiomaalarikaverimme jostain syystä ei tullutkaan maalaamaan, joten päätimme hoitaa homman omin voimin. Hyvinhän tuo meni.

Nyt ei ole voimia kirjoitella pidemmästi. Se oli sellainen lauantai se.